Kaksi veljeä ja niiden sisko

Eräänä yönä, kun minä olin vielä hereillä ja junnu tuli kotiin töiden jälkeen, päädyimme keskustelemaan henkeviä.
Juniori kertoi mulle kirjaideastaan ja mä totesin että ollaan me kyllä melkoisen samanlaisia, sillä itselläkin on muutama kirja mielessä. Sainpa jopa lukea useamman junnun kirjoittaman runon ja oli sen verran hyvää materiaalia, että hyvä kun en tipahtanut tuolilta! Yritän saada luvan julkaista edes yhden näistä runoista, jotta tekin voitte todeta kukin itseksenne millainen Tommy Tabermann tämän katon alla majailee!
Jäin yön aikana miettimään meitä sisaruksia; luonteita, kykyjä, mielenkiinnonkohteita.

• Vaikkakin erimielisyyksiä syntyy ajoittain, etenkin junnun kanssa, niin meillä on vahvat ja hyvät välit.
  
• Vaikkakin olemme kaikki luonteiltamme erilaisia, olemme kuitenkin arvomaailmaltamme samanlaisia.
  
• Vaikkakin elämässä kokisi pahojakin haasteita, niin toisilta voi aina kysyä neuvoa.

Me uskallamme sanoa toisillemme mitä ajattelemme, ilman että tarvitsisi pelätä toisten loukkaantuvan verisesti.
Junnu itseasiassa tuona yönä kuvaili meidät hyvin:

"Pake on kädet, sä oot Kiku pää ja mä oon sydän."

En voisi olla enempää samaa mieltä asiasta!
Pake on meistä taitavin käsistään, mulla on tosi hyvä yleistieto ja osaan hyödyntää sitä ja junnu taas on käsittämättömän lahjakas lähes kaikilla taiteenaloilla. Junnulle ei myöskään voi koskaan olla vihainen pitkään, sillä se osaa halutessaan saada toisen hyvälle tuulelle vaikka kuinka pännisi.

Summa summarum:

Meistä voi vanhemmat olla ylpeitä!
Uskoisin myös että meistä tullaan kuulemaan vielä.

Rakkaudella,

KIKU