Syyskuun viimeisiä

Liekö tuleva "sapattivapaa" osallisena mun hyvään fiilikseen ja stressittömyyteen, mutta joka tapauksessa tämä viikonloppu on kokonaisuutena ollut yksi parhaimmista.

Olen leiponut, nukkunut, viettänyt työkavereiden kanssa mun läksiäisiä ja järjestänyt teekutsut äidin kunniaksi.

Vaikkakin mamman syntymäpäivä on vasta ensi viikolla, juhlittiin kuitenkin jo tänään etukäteen.
Samalla kun molemmat veljeni olivat paikalla, ojensimme äidille hankkimamme lahjan. Olin saanut idean lahjaan jo kesällä, mutta äitipä yritti tietämättään laittaa kapuloita rattaisiini mm. toivomalla minulta lahjaksi välttämättä erästä kirjaa, vaikka ilmoitin että olin jo ajatellut jotain muuta.

Pikkuveljien kanssa hankittiin sitten se Lars Myttingin Täyttä puuta -kirja ja siinä välissä etusivulla oli kortti, jossa ilmoitettiin että äiskälle on hankittu lentoliput välille Helsinki-Manchester-Helsinki ajalle 5.-8.12.
Pidennetty viikonloppu vietetään Englannin kauneimmassa kaupungissa, Yorkissa ja matkaseuraksi lähtee tietysti Kiku!

Olen niin superinnoissani, että ette uskokaan miten vaikea oli pitää tätä salaisuutta äipältä tähän päivään asti!

Vielä pitää löytää kiva B&B paikka suhtkoht läheltä Yorkin rautatieasemaa ja sit on paketti täysin kasassa.

Tein myös jo matkaohjelman, joka sisältää kaikenlaista mahtavaa:

• Päiväretki Whitbyyn, pysähtyminen Goathlandissa, joka tunnetaan paremmin "Aidensfieldina" sarjasta Sydämen Asialla. Pystyssä on sarjan rakennuksista majatalo, puhelinkoppi, rautatieasema sekä Scrippsin korjaamo, joka toimii matkamuistomyymälänä.
• Tutustuminen Yorkin tuomiokirkkoon sekä linnaan.
• Joulumarkkinat, shoppailua
• Kello viiden tee Betty's Tea Roomissa

Äidin kunniaksi järjestetyt teekutsut näyttivät tällaiselta:

Tarjolla oli kolmea eri teetä: Liptonin Yellow Labelia, Liptonin Green Tea With Mandarin & Orange ja Forsmanin Teen Nukarinkosken Lumousta. Kahvia oli niille, joiden kahvihammasta kolotti.

Muutoin pöydästä löytyi lohi-kurkkukolmioleipiä, palvikinkku-aurajuusto-sieninyyttejä, teeleipiä, joihin sai oman makunsa mukaan laittaa päälle joko savuporo-omenalevitettä tai aprikoosihilloa ja briejuustoa.

Makeiksi oli tehtynä vadelmapikkuleipiä sekä suklaakakkua.

Teen kanssa oli halutessaan valittavana maitoa, sokeria, hunajaa sekä sitruunaviipaleita.

Vaikka itse sanonkin, niin maukasta oli :)

Suklaakakku oli suorastaan suussa sulavaa, sillä se oli jauhoton. Ohje oli Nigellan Chocolate Cloud Cake.

Täytteeseen tuli vaahdotettua vanillaa, creme fraichea, mustaherukkapyreetä, vaahdotettua valkuaista ja liivatetta. Päälle tuli samaa vaahtoa ilman liivatetta.

Läksiäisistä mainitsen sen verran että oli todella mukava ilta keskustassa hyvällä porukalla ja kaiken kruunasi saamani lahja viitesanoilla: "Sä olet mun tuntemista ihmisistä se, joka tykkää eniten lämmöstä ja torkkumisesta"

'Mutta koskaan en ole ollut yksin.

Olen aina IFK!'

Rakkaudella,

KIKU

Kummius

Wikipedia määrittelee kummin näin:

”Kummi on kristillisessä perinteessä kastettavan tai kirkkoon liitettävän hengellinen ohjaaja, hengellinen vanhempi, jonka tulee pääsääntöisesti kuulua samaan kirkkokuntaan kastettavan kanssa.”

Mä diggaan tästä määritelmästä. Se ei ole liian jäykkä (vrt.  kummin tehtävänä on opettaa lapselle kristilliset arvot), vaan jättää pelivaraa.

Itselleni  ’hengellinen’ on joustava määritelmä ja ’hengellinen ohjaaja’ kuvastaa omaa mielikuvaani kummiudesta erittäin hyvin. Kummin tehtävänä on mielestäni olla läsnä kummilapsen elämässä, olla yksi turvallinen aikuinen lisää. Kenties jopa se aikuinen, jolle on helpompi kertoa elämän iloista ja suruista, kuin omille vanhemmille. ”Spiritual guide”, sehän se.

Minulla on yksi kummilapsi, joka on mun pieni kullanmuru. Etenkin nyt kun asutaan naapureina, niin pojan kanssa tulee vietettyä aikaa viikoittain. Tämä on selvästi vahvistanut meidän suhdetta, sillä nykyään poika juoksee syliin halaamaan minut nähdessään. Kummitädin sydän meinaa sulaa!

Toivon että läheinen suhde kummipojan kanssa säilyisi aina, että voisi olla tukena ja apuna elämän eri vaiheissa. Tämä tietysti vaatii sitä, että viettää aikaa lapsen kanssa, tutustuu lapseen, kuuntelee, eikä tuomitse ja osoittaa että on luotettava, reilu ja rehti. Mikään ihmissuhde ei kestä ilman pientä työntekoa.

Itselläni on kaksi kummitätiä, molempien vanhempieni isosiskot.

Minulle on aina sopinut hyvin, että kummini ovat naisia ja varmaan tämäkin asia on edesauttanut kasvamistani vahvaksi ja itsenäiseksi naiseksi.

Aikuisiällä, tai oikeammin teini-iästä lähtien, on harmillisen vähän tullut oltua vain tekemisissä kummankaan kanssa.

Lapsena muistan kuinka äitini siskon tuloa odotettiin aina kuin kuuta nousevaa! Silloin tiesi että tehdään jotain hauskaa, pelaillaan, leikitään, jne. Oltiin yhdessä.

Edelleenkin odotan tätä kerran vuodessa tapahtuvaa jälleennäkemistä, mutta ei se ole ihan sama asia kuin lapsena. Lähinnä siitä syystä, että ei me olla kummitädin kanssa niin läheisiä kuin aiemmin. Aikuisiällä sitä kun vaatii muutakin ihmissuhteelta, kuin vain sen että leikitään ja pelataan.

Kuitenkin aiemmin tällä viikolla, kummitätini ollessa käymässä, meillä oli hyvä ”bondaushetki”; me puhuttiin.

Eikä mitään yleismaailmallista liibalaabaa, vaan kummitäti kyseli mun työkuvioista, samalla puhuttiin mun vahvuuksista ja mielenkiinnonkohteista, kummitäti jakoi myös omia kokemuksiaan ja kertoi mistä oli itse pitänyt työelämässä.

Kummitädin kanssa oli mukava puhua tästä aiheesta, kun toisin kuin äitini, jonka mielestä vain korkeakoulutus on tae hyvään elämään ja onneen (okei, ehkä vähän kärjistin, mutta basically näin!), kummitäti pystyi pohtimaan mun kanssa objektiivisesti eri kanteilta, että minkälainen homma voisi sopia mulle. Kummitäti ei painostanut opiskeluun, vaikka puhuttiinkin siitä mahdollisuutena.

Kun kerroin äiskälle, että oltiin juteltu kummin kanssa, niin mamma sanoi: ”Hyvä että sekin on huolissaan susta!”. Ei, en usko että kummitäti oli huolissaan. Miksi olisi? Mä olen fiksu, reipas ja iloinen nuori nainen, jolle taivas on avoinna. En vaan vielä ole löytänyt omaa paikkaani työmaailmassa ja kuten kummitädilleni totesin, tuskin tulen tekemäänkään mitään työtä, tai ainakaan olemaan samassa työpaikassa, koko lopunelämääni. 

Kiitos kummitäti neuvoista ja jutteluseurasta sekä siitä, että olet mun elämässä yksi niistä ”turvallisista aikuisista”!

Rakkaudella,

KIKU

p.s. No kyllähän me kuitenkin tietty pelattiinkin!

Casa di Kiku

Viikonloppuna suku kokoontui talkoisiin perunapellolle ja yhtä hauskaa oli kuin aina ennenkin. 
Serkkupoikien matopurkki kuitenkin jäi valitettavasti tyhjäksi, kun maa oli kuivaa.

Pellolta paluun jälkeen alkoi pizzahulinat!
Äiti laittoi spotifysta italialaista musiikkia ja tunnelma oli sen mukainen!
Neljä pizzaa tuli väännettyä ja vielä pullat päälle, mamma mia!

Kun kerran uuni oli jo lämpöisenä, niin piti kokeilla myös lehtikaalichipsejä, voi että ne oli jänniä! Suutuntuma oli tosi rapea ja aivojen oli vaikea prosessoida tilannetta; syöt jotain mikä näyttää salaatilta, mutta joka on kuivaa ja rapeaa.

Sunnuntai-päivän kruununa piti olla neloselta tullut Jokerit-HIFK -ottelu, mutta täytyy sanoa että peli oli sen verran järkyttävää katsottavaa, että en oo vieläkään toipunut asiasta. Onneksi kausi vasta aluillaan, ehtii hankkia uuden ykkösveskan ennen tärkeitä pelejä...!

Parempaa kauden jatkoa toivottaen,

Rakkaudella,

KIKU

Perjantai-ilta kaupungilla

Työviikko oli molemmilla meillä, äidillä ja mulla, ollut uuvuttava ja jopa kettumainen. Sen tähden tämä perjantai-ilta ei olisi voinut sattua parempaan ajankohtaan.

Liput Kulttuuritalolle Helsinki Comedy Festivalin 5-vuotisjuhlaesitykseen oli hankittuna jo hyvissä ajoin, pöytävarauskin ravintolaan oli saatu aikaan.

Oman työpäiväni jälkeen hurautin äiskän työpaikalle, jonne jätin auton parkkihallin suojiin.

Pikainen vaatteidenvaihto, tukka nutturalle ja sporalla keskustaan.

Pöytävaraus oli Tony's Deliin, italialainen ravintola Bulevardilla.

Ravintola oli viihtyisä, vaikka loossien penkit olivatkin alkuperäisen punaisen sijaan melko mustuneet.

Henkilökunta oli tarjoilija-harjoittelijaa lukuunottamatta mukavaa ja osaavaa. Aperitiiviksi nautittiin limoncello-soodat, samalla kun vilkuilimme ruokalistoja.

Alkupalaksi molemmat otimme antipastobuffetin, joka tarjosi kattauksen Italian perusmakuja. Antipastobuffetin olisi myös voinut tilata pääruokana, jolloin hinta olisi ollut 17,-
Mä tykkäsin, äiti olisi toivonut ehkä hieman enemmän.

Pääruoaksi oli pakko ottaa risottoa, sillä ravintolassa oli meneillään risottoviikot ja valikoima oli mahtava!

Äiti tilasi sahramirisottoa kampasimpukoilla ja granaattiomenalla, minä taas päädyin sahramirisottoon vuohenjuustolla, hunajalla ja pähkinöillä.

Kampasimpukat oli juuri oikein paistettu; kaunis ruskea ja rapea pinta molemmin puolin, sisältä mehukas ja pehmeä. Kuulemma granaattiomenatkin sopivat oikein mainiosti, vaikka ajatus tuntuikin aluksi hieman oudolta. Sahramirisotto itsessään ei ollut äiskän suosikki.

Minä taas en erottanut sahramirisotossa mitään erikoista makua, liekö hunaja sitten vaikuttanut asiaan, mutta jollain tapaa risotto maistui minun suuhuni hyvin hedelmäiseltä, jopa mangomaiselta. Vuohenjuusto toi ihanan suolaisuuden ja pähkinät rouheaa rapeutta.

Jälkiruokaa ei mahtunut enää millään, joten ruoansulatuksen kannalta jaloteltiin hieman, nimittäin Stockmannin levyosastolle, josta äiti osti kaksi countrylevyä.

Matka jatkui sporalla Kulttuuritalolle, jossa odotti naurun täyteinen ilta.

Tupa oli täynnä ja lavalle astelivat vuorotellen Jaakko Saariluoma, André Wickström, Ilari Johansson, Heli Sutela, Ismo Leikola ja Niko Kivelä.

Hauskaa oli ja parituntinen esitys meni nopsaan.

Keli oli mahtava, ihan kuin kesäisessä Helsingissä, vaikka syyskuun puoltaväliä jo mennään! Show'n jälkeen vielä käveltiin autoille, kun oli niin lepposa ilma.

Ihana ilta, ajatukset ainakin olivat jossain aivan muualla kuin töissä.
Kotiin päästessä aamuyöstä uni sitten maittoikin.

Rakkaudella,

KIKU

Matkaan lähden

Edellisen tuhosin kolmannella reissulla, toivottavasti tämä uusi elämänkumppanini kestäisi pidempään.
Benettonin metallinhohtoinen matkalaukku on äiskän etukäteissynttärilahja mulle ja voi miten se onkaan hieno! Sisus on ihana limenvihreä ja koko matkalaukku suoraan sanottuna kuiskii viekoittelevasti: "Pakkaa minut! Lähdetään matkalle! Tutkitaan yhdessä maailmaa!"

Odotan jo ensimmäistä yhteistä matkaamme, minä ja matkalaukkuni.
Suunnitelmia täytyy siis alkaa tekemään! Tällä hetkellä kiinnostaisi Britteinsaaret, Afrikka, Budapest, Kroatia, Japani, Australia.. Maailman ympärysmatka!
So many places, so much time, the only false is cash flow. Ah well.. Dreaming is at least free <3

Rakkaudella,

KIKU

Oodi alusvaatteille

Eräs kuuluisa lausahdus väittää että timantit ovat tytön paras ystävä.
Minä teen reippaan vastaväitteen; alusvaatteet ovat tytön paras ystävä!

Hyvät alusvaatteet tukevat ja ovat pohjana pukeutumiselle. Etenkin oikeanlaiset rintaliivit vaikuttavat vaatteiden istuvuuteen todella paljon. Ne tukevat niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Kauniit ja värikkäät alusvaatteet saavat naisen tuntemaan itsensä seksikkääksi, itsevarmaksi. Pehmeät ja mukavat alusvaatteet taas auttavat fiilikseen niinä päivinä, kun tekee vain mieli käpertyä viltin alle sohvan nurkkaan ja syödä suklaata.
Omalla kohdallani väitän myös että hyvät alusvaatteet vaikuttavat jopa terveyteeni, etenkin selän alueella.
Toisin sanoen; hyvät alusvaatteet ovat tärkeintä mitä nainen voi omistaa.
..Ei rintaliivejä muuten olisi käytetty jo Kreikan varhaishistorian aikakaudella, noin 4500 vuotta sitten!

Olen kesän aikana vastaanottanut useamman paketin sisältäen alusvaatteita, sillä sopivan koon löytäminen brittien eri mitoituksella olevista rintaliiveistä ei ole se helpoin nakki.
Mutta nyt, kolmen vaihto- ja palautuspaketin jälkeen, minulla on yhteensä viidet uudet rintaliivit, ihanaa!

Värivalikoimakin on vielä mitä herkullisin! Näiden kuvasta löytyvien värien lisäksi hankin valkoiset sekä siniset. Että tyttö voikin olla onnellinen näinkin pienestä asiasta, kuin rintaliivit!

Viime viikolla tuli myös pengottua jos jonninlaisia vaaterekkejä ja kuinka ollakaan, käteen jääneiden vaatteiden värimaailma ja mallit kuiskivat edelleen kesästä.

Kohta kun tuota aikaa löytyy päivisinkin enemmälti, täytyy vihdoin kaivaa se ompelukone esille ja surruttaa menemään kaikki mitä mun ompelukassissa odottaa sitä parempaa hetkeä.

Rakkaudella,

KIKU

Kaksvitonen

Ikäkriisi.
Siinä ei ole mitään hauskaa.
En mä mitenkään voi täyttää 25!!?
Mähän näytänkin ihan samalta kuin 18-kesäisenä..
Tsiisus.

Pitää luoda nahka uudelleen, brändätä itsensä.

Kävin optikolla reilu pari viikkoa sitten ja vanhuus ei tosiaan tule yksin, kun määrättiin uudet vahvemmat lasit. No mutta! Ei auta itku markkinoilla.
Nyt vaan uudet päheät prillit nenälle!
Valinnan vaikeus päättyi kaksien silmälasien hankintaan.

Kävin noutamassa lasit, toiset on mallia 'business' ja toiset mallia 'casual'.
Casualit tunnetaan myös määritteellä "vappulasit" tai "Olive/Mennään bussilla".

Muita brändimuutoksia odotellessa.

Rakkaudella,

KIKU

Kotoa poistumiskielto

Katselin tv:tä kun äiti lähti tämän syksyn ensimmäiseen jumppaan. Lähtiessään äiti sanoi: "Älä sit lähe mihinkään, mulla ei oo kotiavaimia!"
Olin ajatellut aiemmin päivällä saattavani äiskän jumppaan ja tekeväni samalla pienen lenkin. Kuitenkin katselemani elokuva oli kesken, kun äidin piti jo lähteä jumppailemaan.
Niinpä tein vastoin äitini käskyä ja poistuin kotoa kävelylle.
Toivottavasti ei tule kovin pitkää kotiarestia tästä tottelemattomuudesta, saati viikkorahan pidätystä.. Lieventävänä asianhaarana; tulin kyllä kotiin ennen äitiä, ei sen tarvinnut ulkona odotella!

Syyskuinen ilta-aurinko helli kotikylääni ja kaikki näytti niin kauniilta..

Rakkaudella,

KIKU

Viimeinen kesäpäivä

Ihana kesä tuli eilen päätökseensä, kun elokuu vaihtui syyskuuhun.

Tänä vuonna emme antaneet äiskän kanssa kesän lopun livahtaa ohi sormiemme, vaan onnistuimme järjestämään todella mukavat ja onnistuneet pihajuhlat!

Pitkään saatiin jännittää kelien puolesta, mutta kaikki meni siltäkin osin mahtavasti!

Lauantaipäivä alkoi valmisteluilla; piha piti saada sopivaan juhlakuntoon ja rosvopaistikuoppa täytyi lämmittää. Paisteina oli porsaan kasleria ja karitsan putkiluupaisti.

Kuoppaa lämmitimme kolme tuntia ja lihat (noin 2 kg/kpl) muhivat kuopassa kolme ja puoli tuntia, vetäytyivät puoli tuntia. Näin jälkeenpäin ajatellen kolmekin tuntia paistoa olisi riittänyt. Edellisenä iltana lihat suolattiin ja pippuroitiin, joidenkin viiltoihin laitettiin vielä valkosipulinkynsiä. Seuraavana aamuna äiti hieroi vielä yrtti-hunajatahnaa parin lihapalan pintaan.

Kukat olivat mummin tuliaiset Peltolasta, IHANIA! Riitti vielä mainiosti jokaiseen tarpeeseen.

Valmistelujen jälkeen lähdin nauttimaan kyläpäivien musiikkitarjonnasta; Karri-Koira ja Ruudolf! 

Oi että, mahtava show! En tunne kummankaan tuotantoa läpikotaisin, vain muutamia helmiä, mutta kundien lavakarisma oli mieletöntä! Kyllä kelpasi katsella menoa! Lämpimästi suosittelen tutustumaan esim. kundien yhteiskappaleeseen Leijonakuningas-laulu, joka on "suomennos" R. Kellyn kappaleesta The World's Greatest

"Mä olen vuori

Mä olen tuuli wooo

Mä olen suurin

Kaikista suurin

Mä olen jätti

Mä olen kotka

Mä olen leijona viidakossa

Ja kun ne kysyy et kuka mä oon

Mä katon niit silmiin ja kerron niille"

Kyläpäivien markkinoilta ostettiin Paken kanssa tietysti metrilakuja, omnomnomnomnom!

Musiikillisen rentoutumishetken jälkeen oli laitettava tarjoilut valmiiksi, katettava pöytä ja otettava rosvot pois kuopasta.

Rosvopaistien lisäksi illan menu sisälsi seuraavia:

• Öljyinen perunasalaatti
• Kaalisalaatti jogurttikastikkeella
• Vihreä salaatti fetajuustolla
• Sienimuhennos
• Leipälajitelma
• Kotitekoisia tuorejuustoja
• "Mummin juustoa" (kotijuustoa)

Kun massut olivat täynnä maukasta ruokaa, oli ohjelmanumeron aika. Kuurankukka -kappale soimaan taustalle ja Pakelle ojennettiin suljettu kirjekuori, joka sisälsi kymmenen kohtaa. Tuttu Juttu Show!

Tässä kämppisversiossa testattiin miten hyvin me äipän kanssa tunnetaan toisemme. Yllätyin itsekin hieman lopputuloksesta, sillä saatiin 7/10 oikein, wuhuu!
Kysymyksiin kuului muunmuassa "Kumpi on enemmän Martta?" ja "Kummalla on kovempi ääni?"
Pieleen meni esimerkiksi "Kummalla on useammin tavarat hukassa?".

Jälkiruoan aika koitti; omena-marenkipiirakkaa, suklaakakkua ja hevosenkenkä-pikkuleipiä. Niin ja vähän limoncelloa..

Toisena ohjelmanumerona oli äiskän kiitospuhe, jonka tekemisessä minä ja muut vieraat "vähän" autettiin... Minä olin tehnyt pohjan valmiiksi, vieraat auttoivat täyttämällä muutamat puuttuvat kohdat adjektiiveilla.

Puheessaan äiti kertoi "miten ilo on nähdä kaikkien vieraiden limaiset kasvot täällä kanssamme"

tai kuinka "ilman teidän turkoosia seuraanne eivät nämäkään juhlat olisi yhtä viekkaat".

Toivotti vielä "toiminnallista loppuiltaa".

Seuraavaksi korkattiin booli (nimeltään Red September) ja sytytettiin tuikut, tulet ja valot pihalle.

Yö menikin aika paljolti mölkkyä pelatessa, musiikin tahdittamana. Mahtava päivä, ilta ja yö!

Hyvillä mielin voi jättää tämän kesän nyt taakseen ja alkaa nauttimaan syksystä.

Rakkaudella,

KIKU