Syömäpuikoilla salaattia

Mieliteot, etenkin ruoan suhteen, on jännittävä asia. Ainakin mun elämässä!
Joskus kun tietää, että jääkaapissa on aineet johonkin superhyvään, jota sun tekeekin mieli, niin nälkä tuntuu tosi kovalta.
Sitten toisinaan, kun jääkaapissa ei tunnu olevan mitään, mitä tekis mieli, niin nälkäkään ei tunnu kovin pahalta. Oikeastaan, voi paastota lähes koko päivän pelkän teen voimalla vain välttyäkseen syömästä jotain, mitä ei tekis yhtään mieli.

Viime viikolla jostain mun takaraivosta alkoi heräillä sellainen kutkuttava tunne, että tekispä mieli tehdä sellaisia tofu-kasvisnyyttejä, joita kokeiltiin kaverin kanssa maaliskuussa.
Multa vaan tosin puuttuu se bambuhöyrytin, jolla silloin niitä tehtiin.
Aloin kypsytellä suunnitelmaa, jolla korvaisin bambuhöyryttimen.
Höyrytyskattila oli selvä lähtökohta tälle suunnitelmalle, jonka jälkeen muistin, että meillähän on eräskin keittiön yläkaappi puolillaan erilaisia leipäkoreja, joista löysin sopivan kokoisen korin "kanneksi".
Ajattelin omassa päässäni asian niin, että leipäkori päästää osan höyrystä läpi, mutta ei kaikkea. Verrattuna kattilankanteen, joka ei päästä mitään läpi tai höyryttämiseen ilman kantta, jolloin kaikki höyry häviää ilmaan. En tiedä oliko leipäkorilla konkreettista merkitystä tai ei, mutta lopputulos ainakin onnistui.

Tofunyyttien lisäksi höyrytettiin siikafileitä tämän ohjeen avulla.
Nyytit oli hyviä, mutta kyllä ehdottomaksi ykköseksi nousi rouskuva kana-nuudelisalaatti.

Oon tehnyt tätä nyt jo toistamiseen ja hämmästyn yhä edelleen siitä, miten muutamasta simppelistä raaka-aineesta voi saada jotain näin hyvää. Sitä paitsi keittämättömien nuudelien paistaminen oli täysin uus juttu mulle, enkä pääse yli niiden mahtavuudesta! Alan lisäämään niitä varmaankin kohta vähän joka salaattiin ja keittoon..
Vastaavanlaisia salaattiohjeita löytyi kasapäin ainakin amerikkalaisilta sivustoilta, mutta tässä suomalaisittain.

ROUSKUVA KANA-NUUDELISALAATTI

1 neliskanttinen annospala (ramen)nuudelia

kourallinen kuorimattomia manteleita

500g kiinankaalia

5 cm pala purjoa

2 kananrintaa

suolaa

pippuria

rypsiöljyä paistamiseen

Kastike:

1 rkl valkoviniietikkaa

2 rkl rypsiöljyä

½ rkl (ruoko)sokeria

ripaus suolaa

Aloita sekoittamalla kastikkeen ainekset keskenään, jotta sokeri ehtii liueta ennen tarjoilua.

Rouhi mantelit karkeasti ja puristele nuudelit muruksi esim. pakastepussissa.

Lorauta pannulle hieman öljyä ja paista nuudeleita sekä manteleita, kunnes nuudelit saavat väriä.

Aseta sivuun jäähtymään. Paista vielä kana kypsäksi, tai jos kelit sallivat, niin grillaa! Anna jäähtyä.

Pilko kiinankaali ja purjo salaattikulhoon, paloittele joukkoon kana. Lisää kastike ja sekoita salaatti hyvin. Laita sekaan vielä nuudeli-manteliseos ja sekoita vielä kunnolla.

Tarjoa pian, sillä nuudelit ja mantelit kostuvat ja menettävät rapeutensa.

Maistuu kylläkin vielä seuraavana päivänä, jos jämiä jää, mutta kuten mainittu, se valloittava rapeus puuttuu.

Rakkaudella,
KIKU

Marjalikööriä

Meidän mummilassa on puutarha, jonka muistaakseni isoisoäitini on aikoinaan tilan pihapiiriin perustanut ja jota isoisäni on äitinsä jalanjäljissä jatkanut.

Isoisästäkin on jo aika jättänyt, mutta puutarha seisoo edelleen paikoillaan.

Toki se muistuttaa enemmän villiä viidakkoa, kuin puutarhaa, mutta satoa se tuottaa aina yllin kyllin.

Joka vuosi sitä joutuukin miettimään, että mitä kaikille niille marjoille, omenoille, luumuille ja kriikunoille oikein tekisikään..

Tänä vuonna omenoita ei tule ja marjatkin näyttivät  menevän suurelta osin lintujen suihin, mutta luumusato näyttäisi hyvältä, samoin kriikunat.

Myös karviaispensaat tuottivat hyvää satoa!

Muistan jo lapsuudesta, miten mummi teki syksyisin kriikunalikööriä isossa lasipurkissa. Se oli helppo tapa säilöä kriikunoita ja jouluksi maukas jälkiruokajuoma.

Mummin jalanjäljissä tässä on itse kukin tehnyt aika ajoin likööriä ja tänä vuonna minäkin päätin laittaa marjat viinaan maustumaan.

Keskimmäisessä purkissa olevat punaiset karviaiset on laitettu maustumaan jo viime viikolla ja väri alkaakin muodostumaan!

Vihreät karviaiset ja valkoherukat ovat kuvassa tuoreeltaan.

Säästelen vielä yhtä purkkia luumuille, jotka aion maustaa sitruunankuorella ja tähtianiksella.

Selailin viime syksynä hankkimaani kirjaa "Omatekoista viiniä, likööriä & mehua luonnon omista antimista", jossa oli laidasta laitaan ohjeita, mutta mielestäni monet niistä oli tehty turhan monen mutkan kautta ja juomaan tekovaiheessa lisätty vesi ei houkutellut. Kirjassa suosittiin kaksiosaista valmistustapaa; ensin marjat/hedelmät vodkan sekaan kolmeksi kuukaudeksi. Sitten seos valutetaan tiheän musliinikankaan läpi ja joukkoon lisätään veteen liuotettu sokeri. Tämän jälkeen likööri on valmista nautittavaksi.

Mummilta oppimassani tavassa marjat, viina ja sokeri laitetaan lasipurkkiin, annetaan seistä 2-3 kk valolta suojattuna, käänetään välillä, jotta sokeri sulaa ja näin saadaan valmista.

Juomaa nautittaessa voi sitten jokainen päättää miten sen juo - digestiivinä, drinkkinä, yömyssynä tai muulla vastaavalla tavalla.

Rehellisesti sanottuna en muistanut tarkkaan, että millä marja-viina-sokerisuhteella mummi oli neuvonut tekemään, mutta sokeriahan voi tarvittaessa aina lisätä!

Laitoin 1 osa sokeria ja 2 osaa viinaa, marjoja sen verran kun purkkiin mahtui (jätä tilaa, jotta voit käännellä purkkia!).

Voit käyttää niitä jo hieman kuivahtaneitakin tai muuten rupuisia marjoja likööriin aivan hyvin.

Tee reilu satsi ja anna jouluna lahjaksi pullo omaa likööriä!

..Tai tee kuten minä ja laita tulemaan pieniä maistiaiseriä, joiden ympärille voit halutessasi kehitellä vaikka kokonaisen illanvieton tammikuun pimeinä iltoina! ;)

Rakkaudella,
KIKU