Pikkumakeaa

Raskaan viikon jälkeen oli ihana kokoontua lähipiirin kanssa naapuriin juhlistamaan syntymäpäiviä ja nauttimaan ihanista herkuista.
Sankarittaren toive oli, että jokainen toisi mukanaan syötävää ja tämäkös sopi mulle paremmin kuin hyvin! Leipomista hieman kaipasikin taas.

Ajatuksen virta soljui kovaa vauhtia ja valikoiminen oli suorastaan työlästä.
Päädyin kuitenkin lopulta kahteen "pikkumakeaan", jotka sopivatkin illanviettoon hienosti.

Kuohuviinin kavereita ja kuulemma meni melko mukisematta viinienkin kanssa.

Saanen ylpeänä esitellä; minimarengit limetahnalla ja minttusuklaiset whoopiet.

MARENGIT LIMETAHNALLA

3 valkuaista

3 dl sokeria (tomu- tai kidesokeria)

Valmista Mackays limetahnaa
(löytyy lähes jokaisesta ruokakaupasta)

Vaahdota valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi.

Oletko joskus miettinyt, mistä tiedät onko vaahto tarpeeksi kovaa?

Kun vaahto on valmista, voit kääntää kulhon vaikka ylösalaisin, eikä marenki valu/tipu!
Siitä tiedät.

Pursota valkuaisvaahdosta haluamasi kokoisia marenkeja pellille, nämä minun olivat noin kahden euron kolikon kokoisia.

Paista 100 asteessa 1,5-2 tuntia.

Jäähdytä hyvin, lusikoi hieman limetahnaa marengin pohjaan ja laita toinen marenki päälle.

MINTTUSUKLAISET WHOOPIET

3 dl vehnäjauhoja 

3 rkl kaakaojauhetta

2 tl leivinjauhetta

75g voita tai margariinia

1 3/4 dl sokeria

2 keltuaista

2 rkl vaniljasokeria

1,5 dl täysmaitoa tai kermaa

1 dl kuohukermaa

200g minttusuklaata

Sekoita keskenään vehnäjauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe.

Vaahdota voi, keltuaiset ja sokeri + vaniljasokeri.

Lisää vaahtoon vuorotellen kolmessa osassa kuivat aineet sekä maito.

Pursota taikinasta pellille pienehköjä kekoja.

Whoopiet leviävät paistaessa, joten muista jättää sopivasti väliä!

Paista 175 asteessa 10 min.

Whoopiet on tarkoitus jäädä pehmeiksi, joten älä paista liikaa!

Täytettä varten laita kattilaan kerma ja suklaa.

Sulata suklaa, kerman joukkoon, älä keitä!
Ota pois levyltä ja jäähdytä vatkaamalla seosta!

Lusikoi tai pursota täyte whoopieiden väliin ja nauti!

Työkaverit olivat mulla koekaniineina aka maistajina ennen H-hetkeä ja heiltän sain mm. tällaista palautetta:

"Marengeissa makeus ja kirpeys tasapainossa. Näyttää kuin joutuis puremaan tosissaan, mutta yllättää ihanasti rapeudella/ilmavuudellaan"

"Whoopie oli just mun makuun, nam!"

"Molemmissa sopivasti kaikkea ja ihana koko! Annappa mulle ohjeet, näitä tekisi mieli tehdä itsekin!"

Rakkaudella,

KIKU

Suklaista kakkua

Pyynnöstä julkaistaan viime kuun vaihteessa tekemäni suklaakakun ohje!

Pohjana on perunajauhoille tehty (=gluteeniton) kääretorttupohja.

Kahdesta pellillisestä sai kasattua näyttävän 4-kerroksisen täytekakun!

Tässä on hyvä Maku-lehden ohje pohjaa varten!

Muista tehdä siis tuossa oleva pohjan ohje tuplana, jotta saat kaksi pellillistä, eli tarpeeksi korkean kakun!

Täytteenä kakussa oli suklaavaahtoa ja persikka-voikreemiä.

Persikka-voikreemiä varten soseuta 1 prk persikoita ja valuta ylimääräiset nesteet pois, esim. siivilää apuna käyttäen.

Vatkaa 100g huoneenlämpöistä, suolatonta voita vaahdoksi ja lisää vähitellen joukkoon 1,5 dl tomusokeria vuorotellen persikkasoseen kanssa.

Tarkista maku ja lisää tarvittaessa sokeria!

Kreemi saattaa "juoksettua", mutta älä hätäänny, vatkaa vain lisää!
Jos tämäkään ei auta, niin ei siltikään syytä murheeseen, kakun sisäänhän se tulee, joten ei kukaan kuitenkaan huomaa mitään! ;) Pääasia, että maku on kohdillaan!

Suklaavaahtoa varten sulata noin 100g (talous)suklaata ja jäähdytä.

Vatkaa 2 dl kermaa vaahdoksi ja sekoita joukkoon sulatettu suklaa.

Päällä oleva suklaakuorrutus on tehty sulattamalla kattilassa 100g (talous)suklaata 2 dl kuohukerman ja voinokareen kera. Jäädytä ja sivele kakun päälle.

On sinusta kiinni teetkö sileän pinnan, vai hieman rosoisen, kuten minulla.

Rakkaudella suklaakakkuihin,

KIKU

Suomalaista työtä tukemassa

Mediassa on paljon uutisoitu Seppälän YT-neuvotteluista ja nämä ovat olleet erittäin surullista luettavaa.

Seppälä on kuitenkin merkittävä kotimainen muotitalo ja tarina suomalaisesta yrittäjyydestä.

Tiesittekö, että Seppälä sai alkunsa vuonna 1930, kun Edvard Seppälä avasi ensimmäisen liikkeensä Kouvolaan?

Tällöin liike oli keskittynyt miesten vaatteisiin.

1950-luvulla Seppälä oli jo kansallisesti tunnettu ja arvostettu yritys, joka tarjosi aikakauden uusimpia trendejä myös naisille ja nuorille. Hiljalleen yritys kasvoi, suuresti sen takia, että yritys pyrki olemaan aallonharjalla ja siinä onnistuikin!

Seppälän liikkeitä on muistaakseni toiminut ulkomailla aina Ruotsia ja Saksaa myöten.

Seppälä oli myös ensimmäinen vaatetusalan yritys Suomessa, joka aloitti postimyynnin!

2000-luvun aikana Seppälä on marssittanut kansan tietoisuuteen (ja ennen kaikkea tavallisen kansan saataville!) useiden nimekkäiden ja valloittavien kotimaisten vaatesuunnittelijoiden tuotoksia.

Näiden joukossa mm. Tiia Vanhatapio ja Paola Suhonen.

Mikä nyt on muuttunut Seppälän tarinassa?
Sitä emme tiedä.

Toivokaamme, että notkahdus on vain väliaikainen ja kohtuullisen ajan sisällä yritys saa uutta tuulta purjeisiinsa.

Tästä ajatuksesta ammentaen kävin pitkästä aikaa tutustumassa Seppälän valikoimaan. 

Osittain siitä innostuneena, että olin nähnyt muutamien bloggaajien tehneen mielenkiintoisia löytöjä Seppälän tuoreimmasta mallistosta ja osittain siksi, että lähimyymälässämme on tuttu, ihana ja aina inspiroiva henkilökunta!

Tilaan suurimman osan vaatteistani nykyään ulkomaisista nettikaupoista, joten tällä kertaa päätin ehdottomasti kantaa korteni kekoon ja tukea kotimaista työtä!

Haluan uskoa, että kun raha jää Suomeen, niin se hyödyttää pidemmällä tähtäimellä itseäkin.

Mekko 29,95

Farkut 39,95, toppi 12,95

Haalari 44,95 (35,96)

Mekosta tuli hetkessä mun suosikki! Rento klassikko, kuten minä. (eh..?)

Miten ihana ja helppo ja niin moneen tilanteeseen sopiva!

Pelottaa jo ajatus siitä, että mitenköhän nopeaan sen saa käytettyä puhki..

Täytyy säästellä hieman, jotta ensi kesänä pääsisi tuo päällä meren rannalla kävelemään. Täysin kliseinen mielikuva, mutta silti niin ihanan ilahduttava marraskuun pimeydessä.

Haalarin kohdalla emmin pitkään.

Takaosa pitseineen on tyrmäävän upea, mutta muuten asu ei välttämättä ole mun vartalomallille parasta antia. Haalarista sai kuitenkin -20 % alennuksen, joten en malttanut millään jättää sitä myymälään. Asusteillahan siitä kuitenkin tekee aina loppupeleissä omannäköisensä!

Farkut oli täysi yllätys.

Kysyin luottomyyjältäni housuja, ei siis missään nimessä farkkuja.

Päädyin kuitenkin etsimäni housujen puutteessa sovittamaan muutamia korkeavyötäröisiä farkkuja (korkeavyötäröisiä, jotta vatsamakkarat pysyy piilossa, ihan must!) ja nämä kun vedin päälle, niin tiesin, että näistä tulee mun uudet lempifarkut.

Väri oli sopiva, istuvuus sopiva ja materiaali todella pehmeää.

Toivon pitkää yhteiseloa.

Toppi oli vain silkkaa plussaa ja ostamisen iloa.

Triplahyvä mieli; nappiostoksia, kotimaista designia ja tukeni Seppälän henkeäsalpaavan tarinan jatkolle. Tästä on hyvä mennä eteenpäin.

Rakkaudella,

KIKU

Paahdettua kanaa

Olin tilannut syyskuun lopulla jo pitkään haaveilemani suorakaiteen muotoisen uunivuoan, johon kuuluu ritilä paahtamista varten.

Sellaisen mitä Jamie Oliverkin tuntuu käyttävän vähän väliä!

Sellaisen, jonka pohjalle saat tehtyä kastikkeen ja siten hyödynnettyä kaikki ihanat vuoassa muhineet maut!

KYLLÄ!

Sunnuntaina tämä vehje pääsi neitsytmatkalleen - myötätuulessa.

Lopputulokseen olin enemmän kuin tyytyväinen!
Kasvikset kypsyivät tasaisesti, kun kananpoika ei maannut suoraan niiden päällä, ja samoin kanakin paahtui alapuolelta nahaltaan ihanan rapsakaksi.

Kasvisvalikoimana oli tällä kertaa porkkanaa, vihreää papua, perunaa ja salottisipuleita, maustettuna vain oliiviöljyllä, suolalla, pippurilla ja kuivatulla lipstikalla.

Kana oli valmiiksi pintamarinoitu yrteillä.

Kastikkeen tein kuin teinkin uunivuoan pohjalle ja se kyllä kruunasi koko komeuden.
Yhtään ei harmittanut ottaa seuraavana päivänä töihin tällaista apetta evääksi ja loput kanasta renssattuani sain aikaan vielä aivan taivaallista pastakastiketta.

Kaikin puolin loistava ostos, niin uunivuoka kuin siinä valmistamani aineksetkin.

Rakkaudella,

KIKU

p.s. Jälkkäriksi maisteltu Pandan suklaakonvehtirasiauutuus "Panda Desserts" oli pettymys suurten odotusten äärellä. Tänä jouluna vanha kunnon Twist -pussi saattaa hyvinkin olla kuumaa valuuttaa!

Isälle herkkuja

Isänpäivän kunniaksi Pake lainasi keittiönsä käyttööni ja minähän otin täyden ilon irti.

Lounaaksi oli röstiperunoita katkaraputahnalla, naudan paistia, kalkkunarullaa, crostinia ja vihreää salaattia, jossa oli avocadoa, kurkkua, porkkanaa ja chiliä. Kaiken kruunasi appelsiini-seesamikastike, joka toi kyllä tosi kivaa hieman itämaista vivahdetta.

Röstiperunat olivat pakasteesta, katkaraputahnaan tuli 1 prk ruohosipulituorejuustoa, 1 prk ranskankermaa, 150g katkarapua, 1 rkl sitruunamehua, pippuria.

Appelsiini-seesamikastikkeeseen tuli puolikkaan appelsiinin mehu, 1 rkl oliiviöljyä, 1 rkl soijakastiketta, 1 rkl punaviinietikkaa, 1 rkl juoksevaa hunajaa, 1 rkl tomaattipyrettä, 1 valkosipulin kynsi silputtuna, suolaa ja pippuria sekä 2 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä.

Kaikki vaan sekoiteltiin sekaisin ja helpoimmalla pääsi, kun kastikkeen teki kannelliseen purkkiin, jota pystyi ravistella kuin marakassia konsanaan.

Jälkiruoaksi oli passionhedelmällä maustettua creme bruleeta, joka voi kielen mennessään ja oli ihanan raikas vaihtoehto tavalliselle creme bruleelle.

PASSION CREME BRULEE

6 passionhedelmää

4 keltuaista

1 dl sokeria

2 dl kuohukermaa

1 dl täysmaitoa

Halkaise passionhedelmät ja koverra sisus kulhoon. Lisää joukkoon keltuaiset ja sokeri.

Vatkaa, kunnes seos on hieman vaalentunut ja kuohkeutunut.

Kiehauta kerma ja maito kattilassa, lisää ohuena nauhana munaseokseen koko ajan sekoittaen.

Siivilöi massa annosvuokiin (noin 4 kpl, riippuen vuokien koosta) ja laita vuokien päälle folio, jotta pinta ei kuivahda.

Paista vesihauteessa 150 asteessa noin tunti, riippuen jälleen vuokien koosta.

Jäähdytä hyvin, vähintään 2 tuntia jääkaapissa, mieluiten yön yli.

Ripottele pinnalle sokeria ja paahda rapsakka pinta!

Sitten ei muuta kuin nauttimaan!

Kahvien kanssa oli "avecina" uusia Fazerin liköörikonvehteja, makuina mansikkamargarita, kir ja yrttilikööri.

Kakun virkaa toimitti marjaisa marenkirulla, jonka ohje löytyi suoraan K-ruoka.fi -sivustolta.

Kaiken kaikkiaan maukas päivä ja vielä kun pikatietokilpailusta otin kirkkaan kolmoisvoiton, niin en voi muuten päivää summata, kuin: ERINOMAINEN.

Rakkaudella,

KIKU

Raviolikokeilu

Viime viikolla eräs tavoitteeni toteutui ja teimme naapurin kanssa ensimmäistä kertaa pastaa itse alusta loppuun!

Naapurista löytyi valmiiksi pastakone ja sopivat keittiötilat, joten kipaisin kurpitsaravioli-ideani kanssa kylään.

Pastataikinan teko onnistui yli kaikkien odotusten!
Taikinaan käytettiin 4 dl durumvehnäjauhoja, 2 dl vehnäjauhoja, 4 munaa ja noin ruokalusikallinen vettä.

Taikina vaivattiin hyvin ja sen annettiin levätä jääkaapissa noin tunnin ennen työstämistä pastakoneella.

Täyte kaipaa vielä hiomista koostumuksen suhteen, vaikka maku olikin loistava!

Käytimme kurpitsaa, hieman kermaa, valkosipulia, suolaa, pippuria ja salviaa.

Todella hauskaa hommaa, suorastaan innostuin! Täytyy kokeilla ehdottomasti uudestaankin! Tagliatelle ja spagettikin onnistuivat loistavasti, olen ylpeä meistä!

Rakkaudella,
KIKU

Mummille kakkuja

Äidinäitini täytti kunnioitettavat 84 vuotta ja perinteisesti kakkukahvit tarjottiin kaikille halukkaille.

Sukua oli kokoontunut paikalle runsaasti ja ihanan iloinen puheensorina täytti mummilan.

Mummi tilasi minulta kakut ja minähän tein työtä käskettyä.

Voileipäkakku kinkku- ja kurkkutäytteillä sekä täytekakku persikka-voikreemillä sekä suklaavaahdolla.

Pian 5 vuotta täyttävä suklaan ystävä kommentoi täyskärin olevan "extra hyvää", joten en voi olla muuta kuin tyytyväinen.