Kikuilua kesän korvalla

Sen verran on kerääntynyt kännykkään taas kaikenlaisia fiiliskuvia, niin jaanpa niitä teidänkin kanssanne!

MM-kisat veivät täysin mukanaan, etenkin kun Mikke tuli kuvioihin.

Kokeilin muutaman päivän ajan (sen aikaa kun tussi pysyi ranteessa) että miltäs tuntuis jos mulla olis MG64 tatuointi ranteessa ja itseasiassa rannetatuointi tuntui ihan hauskalta idealta! Poikaystäväkin antoi siunauksensa 'Mikael Granlund' tatuoinnille, lupasi itseasiassa tehdäkin sen mulle jos oon tosissani!
En mä kuitenkaan oo tatuoimassa MG:tä yhtään mihinkään, tai ylipäänsä ottamassa leimaa..

 Hämärä kuva, mutta pääpointtina onkin järven pinnan kimmellys aamutuimaan, joka hurmasi täysin.

 Tein käpylehmiä, mutta harjoituksen puute näkyi pahasti työnjäljessä.. Kyllä niitä silti kelpasi kyyditä peräkärryssä traktorin perässä! Ajatus on tärkein!

Tilasin äiskältä patalapun ja viimein se valmistui, jihuu! En ole kyllä raaskinut vielä käyttää, ehkä säästänkin sitä seuraavaa kotia varten..

Aina pitää olla kuvia ruuasta!
Tuoreita croissantteja briellä ja aprikoosihillolla, HEAVEN!

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä meikäläisen uusin kokeilu; Banaani-kookoscupcakes!
Onnistui ja maistui tosi herkulliselta, kookoskuorrutus oli unelmanpehmeä! Näitä löytynee meidän kesäjuhlien kioskilta parin viikon päästä! ;)

Te, jotka ette kyseiselle kioskille syystä tai toisesta pääse, jaan iloksenne reseptini.

BANAANI-KOOKOSCUPCAKES (12 kpl)

100g voita tai margariinia
1,5 dl muscovadosokeria
1 dl sokeria
3 munaa
3,5 dl jauhoja

2 tl leivinjauhetta

½ dl kookoshiutaleita (+½ dl koristeluun)

1 dl kermaviiliä

3 banaania

1 prk kookosmaitoa

2-3 rkl tomusokeria

Aloita avaamalla kookosmaitopurkki ja tekemällä kuorrutus
Erottele purkista päälle tiivistynyt hedelmäliha (se vaalea tökötti) erilliseen kulhoon. Tölkin pohjalle jää nestettä, tämä käytetään taikinaan.
Lisää hedelmälihamassaan tomusokeri ja laita jääkaappiin maustumaan ja "kiinteytymään".

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokerit.
Lisää munat yksitellen, sekoita hyvin jokaisen munan jälkeen.
Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja kookoshiutaleet.

Lisää taikinaan kermaviili, sen jälkeen vuorotellen jauhoseosta sekä kookostölkistä pohjalle jäänyttä nestettä.

Muussaa banaanit hienoksi ja lisää taikinaan.

Annostele muffinivuokiin ja paista 225 asteessa 12-15 min.

Kun leivonnaiset ovat jäähtyneet huoneenlämpöisiksi, pursota tai lusikoi päälle kuorrutus.
Jos kuorrutus tuntuu liian juoksevalta, voit valuttaa sitä jääkaapissa ½-1 h suodatinpussissa siivilän päällä!

Koristele (paahdetuilla) kookoshiutaleilla halutessasi.

Asuntotilanteeseen on pakko suorittaa päivitys; meillä on tällä hetkellä varauksessa rivarikaksio 3 km päässä mun nykyisestä asunnosta! Saadaan se kämppä jos vaan halutaan siihen muuttaa! Tarkoitus olisi huomenna päästä katsomaan asuntoa, wish us luck!

Rakkaudella,
KIKU

Kukkia ja etenkin mehiläisiä

Kun aurinko alkaa keväisin lämmittää ja lumi sulaa kohisten, heräävät pörriäisten lisäksi myös monen hormonit hyrräämään.
Monet etsivät (ja löytävät) itselleen kesäkissaa tai –kollia, mutta näemmä joissakin tapauksissa herätään myös hieman vakavampiin pariutumisaatoksiin.

Viime viikon Me Naiset –lehdessä oli jälleen kerran tehty juttu Jonne Aaronista, joka sulatti sydämiä tv:ssä Vain Elämää –sarjan myötä.
Itse alun perin aloin katsomaan sarjaa Cheekin takia (se hymy..), mutta täytyy myöntää että Jonne Aaron kiilasi meikäläisen kohdalla Jaren ohi valloittavalla luonteellaan sarjan edetessä.
Miten joku voikin olla niin sympaattinen ja aito!

Anyhow, ilmeisesti tosiaan monet muutkin naiset huomasivat Jonne Aaron viehkon charmin, sillä naisten lehdissä on tasaisin väliajoin ollut pitkin kevättä juttua kyseisestä nuoresta miehestä.
Varmaan aikamoinen haastattelumylläkkä ollut kundilla päällä.
Jonne Aaron on puhunut jokaisessa haastattelussa melko avoimesti tunteistaan ja kokemuksistaan, eikä tämä tuoreinkaan haastattelu jättänyt ”kylmäksi”, sillä Jonne Aaron puhui hyvin kauniisti naisesta, jollaisen haluaisi löytää rinnalleen sekä perheenperustamisesta, joka kuulemma on lähitulevaisuuden haaveena.
Taisin oikeasti huokaista ääneen ihastuksesta lukiessani kyseistä juttua.
Oli niin ihanan siirappista tekstiä!

Seurustellessani J:n kanssa alkuvuodesta, äiti oli pohtinut töissä että tuleeko miehillekin vauvakuume ja kuuleman mukaan kyllä voi tulla, mutta harvemmin vauvakuume tulee yhtä nuorena ja yhtä vahvana kuin naisille.
Sain tähän hieman yllättäenkin konkreettisen todisteen viikonloppuna, kun poikaystävän kanssa höpistiin lapsista ihan muuten vaan (joo, me puhutaan lapsista ihan yhtenään, eikä missään nimessä tarkoituksella! It just happens!).
En muista tarkalleen mistä siinä puhuttiin, koska saatoin kuulla, mutten kuunnella, mutta havahduin kyllä täysin kuuntelemaan siinä kohtaa, kun poikaystävä sanoo jotain, mikä tuli suoraan puskista mun eteen:

”Ei mulla mitään vauvakuumetta ole, mutta kyllä tuntuu että biologinen kello tai joku sen tapanen tikittää tuolla jossain sisimmässä.”

En muista myöskään mitä sanoin tuossa tilanteessa, koska yllätyin aivan täysin. Todellakaan en osannut odottaa mitään tuollaista. Luultavasti taisin sanoa jotain ”okei..” tapaista.

DIDN’T SEE THAT ONE COMING…

Rakkaudella,
KIKU

Maitolavan prinsessa

"Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän,

kuinka onnellinen voikaan olla hän,

joka täällä vain saa aina asustaa-aa-aa.

Maalaismaisemaa en saata unohtaa."

Olen melko varmasti ennenkin lainannut kyseistä kappaletta, mutta teenpä sen jälleen, kun biisi vaan yksinkertaisesti kolahtaa minuun todella kovaa.
Eilenkin koin landella sellaisen onnenhetken, että riittää hyvää mieltä reilusti vielä tällekin päivälle!

Meillä landella on aina ollut eräässä tiehaarassa maitolaituri, sellainen maalaisromantiikan täyteinen, tummunut, vanha, mutta arvokkaasti paikallaan seisova.
Se on toiminut hyvänä maamerkkinä ja kruunannut maiseman.

Kuitenkin jouluna 2011 maitolaituri koki tiensä pään, kun Tapaninpäivän myrskytuulet kaatoivat koko komeuden nurin.
Siitä lähtien ajomatka landelle, juuri ne viimeiset metrit, ennen kuin nouset Satulinmäen laelle vain nähdäkseksi koko vehreän kylän ja laskeutuaksesi kylän raitille, ei ole tuntunut samalta. Matkasta on puuttunut se jokin, joka virittää oikeaan tunnelmaan, oikeaan mielentilaan tai ehkäpä mielenrauhaan.
Kylällä on paljon kauniita vanhoja rakennuksia, ihania pieniä sopukoita, upeita maisemia ja varmasti niidenkin mahdollinen puuttuminen tulevaisuudessa harmittaisi paljon, mutta jostain syystä tämä maitolaituri on koskettanut erityisen syvästi.

Puolitoista vuotta myöhemmin paikalle oli ilmestynyt uusi maitolaituri!
Eräs tuoreempi kylällä asuva perhe oli päättänyt järjestää tilalle uuden maamerkin, uuden maitolaiturin! Entistä ehompana, entistä uljaampana.
Kaiken kruunaa vielä tuo vanha maitotonkka!

Maitolaituri on ilmestynyt paikalleen maanantaina (20.5.) ja ainakin minä olen siitä hyvin kiitollinen!
Nyt näkymä on jälleen kohdillaan.

Äiti sai heti ajatuksen juhannuskuvista laiturin luona, LOVE IT! Täytyy muistaa silittää kukkamekko juhannukseksi ja tehdä kukkaseppele hiuksiin, voih!

Rakkaudella,
KIKU

Poikamiesilta

En tiennyt ennen tätä kirjoitusta mistä sana "polttarit" on lyhenne tai kansanomainene nimitys.
Wikipedia kuitenkin laajensi jälleen tietouttani ja osasi kertoa että korrekti ilmaus on 'poikamiesilta'.
Ilmeisesti naisten kohdalla pitäisi suosia sanaa 'morsiussauna'...
Joka tapauksessa, polttarit tulossa!

Lauantaina auton nokka näyttää kohti Tammelaa, jossa on ilmeisen vauhdikas ja ohjelmantäyteinen päivä tiedossa. Melonnan joudun valitettavasti itse jättämään väliin rintalastan tulehduksen myötä, mutta muuten aion olla juhlahumussa täysillä mukana! Alkoholin nauttimisen jätän myös suosiolla muun juhlaväen vastuulle, mutta se nyt ei varmasti yllätä ketään.
Valitettavasti säätiedotus ei ole luvannut ulkona olemisen kannalta kovinkaan maireaa keliä, joten toivon että kaasoilla on vedenpitävät B-suunnitelmat olemassa!

Ajankohta polttareille ei kyllä voisi olla yhtään huonompi, sillä lauantaillehan sattuu Suomi- Ruotsi jääkiekko-ottelu, jossa ratkaistaan finaaliin pääsy sekä Euroviisujen finaali! En tosin usko kovin vahvasti Suomen viisumenestykseen, vaikka kappale onkin euroviisupoppia juurikin sitä itseään. Tosin enpä aikoinaan uskonut Lordiinkaan...
Sen sijaan uskon että Suomella on hyvä mahdollisuus taistella tänä keväänä jääkiekon maailmanmestaruudesta!
Tässä kohtaa voisin mainita (itsestäänselvyyden) että sitten aikanaan, kun minun polttareideni aika tulee, niin joko ne ei todellakaan ole samaan aikaan lätkäkisojen kanssa tai sitten polttarit on pyhitetty kiekolle!
Täytyy keksiä keino jolla voin pysyä ajantasalla pelitilanteesta..

Tämä ilta meneekin polttareihin valmistautuessa, eli seisoessa vaatekaapin edessä, repien hiuksia päästä, tuskaillen. Pitäkää peukkuja!

Rakkaudella,
KIKU

p.s. Torilla tavataan! ;)

Victorian salaisuus

Tiistaina sain facebookissa kutsun tapahtumaan, jollaista en osannut odottaa ja jollaista ei varmasti tule vastaan ehkä enää koskaan tämän jälkeen.

Työkaverini, joka sattuu myös olemaan etunimikaimani, täyttää pyöreitä vuosia ja järjestää sen kunniaksi juhlatilaisuuden. Kutsuvieraita näytti olevan sadan paikkeilla ja itse tilaisuus pidetään eräässä galleriatilassa.
Tarjolla on kuohuviinibaari, musiikkia, ilonpitoa ja muotinäytös.
Teemana Victoria’s Secret ja toivomuksena teeman mukainen pukeutuminen.
EH?

Victoria’s Secret on 70-luvun lopulla Yhdysvalloissa perustettu naisten vaateketju, joka keskittyy suurimmaksi osaksi alusvaatteisiin.
Yrityksen vuosittaiset muotinäytökset ovat alusta alkaen olleet viimeisen päälle suunniteltuja ja toteutettuja spektaakkeleita, jotka televisioidaan jenkeissä.
Mukana esiintymässä on eturivin artisteja ja toinen toistaan upeammat mallit esittelevät yrityksen uusinta tuotantoa ylellisesti asustettuna. VS:n ideologia tuntuu muotinäytöksissä olevan ”mikään ei ole liikaa”, sillä mallit kantavat yllään mitä upeampia ja näyttävämpiä koruja, sulkia ja ennen kaikkia siipiä.
Siivet eivät välttämättä aina ole enkelin tai keijun siivet, vaan ”siivet” voivat olla iso rusetti tai kukkia.

Lavalla on myös nähty tulirenkaita ja ilmapalloja.

Näytöksissä eivät siis varsinaisesti ole pääosassa alusvaatteet tai edes mallit, vaan asusteet.
Siipiensä myötä etenkin Victoria’s Secretin tunnetuimpia malleja kutsutaan enkeleiksi.
Heihin lukeutuu muun muassa Tyra Banks, Heidi Klum, Miranda Kerr, Adriana Lima, Helena Christensen, vaikkakin edellä mainituista ainoastaan Adriana Lima toimii enää nykyään VS:n näytösmallina.

Vaikkakin Victoria’s Secretin tuotteet ja näytökset ovat hyvällä maulla tehtyjä ja kauniita aikaansaannoksia, niin koin teeman heti ensi lukemalta todella epämiellyttäväksi. En saanut siitä oikein mitään irti..
Pitäisikö keikistellä pitsisissä alusvaatteissa ihmisten ilmoilla? Ei tule ekana mieleen tällä kondiksella!

Tutustuin kuitenkin lähemmin yritykseen ja sen muotinäytösten antiin. Aloin saamaan ideoita!
Selvää on että jostain pitää saada siivet ja massiivinen kaulakoru! Valitsin fiiliskuvikseni nämä muutamat näytöskuvat;

Nopeasti tarjontaa selattuani totesin tarvitsevani pitsiä ja satuinkin löytämään Lindexiltä sopivan oloisen pitsibodyn.

Hankintalistalla on myös irtoripset, mahdollisesti muutama klipsimallinen hiuslisäke sekä sukkahousut. Korkkarit jalkaan ja jonkunlainen alaosa, mikroshortsit tms.
Pitää hahmotella vielä hieman tarkemmin että mikä on se minun ”hahmoni/tyylini”. Hyvältä kuitenkin alkaa tuntumaan!

Rakkaudella,
KIKU

Sana hallussa

Tarina kertoo, että kauan, kauan sitten, vuonna 1990, puolitoistavuotiaalla Kikulla alkoi olemaan jo sana hallussa. Neljän sanan mittaisia lauseita syntyi kuin vettä vaan.

Samaisena vuonna, toukokuun loppupäivinä, syntyi juttukaverikseni ensimmäinen pikkuveli, Pake.
Isosiskostaan poiketen Pake ei alkanutkaan puhua papattamaan heti puolentoista ikävuoden paikkeilla.
Erään tarinan mukaan isukki alkoi jo huolestumaan, kun poika ei puhua pukahtanut. Tähän isänäiti oli sanonut lohduttaen, että kyllä se poika alkaa puhumaan sitten kun hänellä on jotain sanottavaa.

Samanlainen meininki meillä on Paken kanssa edelleen.
Minä puhun paljon ja Pake puhuu harkiten.
Molemmat olemme omalla tavallamme taitavia puhujia; minä olen tottunut esiintymään ja pitämään puheita, small talk on vahvuuteni, Pake taas keksii mitä nokkelimpia sanottavia, jopa tietyllä tapaa leikkii sanoillaan.
Pakelle tarttuu myös monia erilaisia hokemia, kuten opiskeluaikojen ”tänään tehään pönttö”.

Viikonloppuna huomasin kuitenkin, että molemmat olimme omineet omaan puheeseemme uuden fraasin, eri kautta tosin; se on siinä kinthaalla.
Paken puheeseen ’kinthaalla’ oli tarttunut kuulemma Masterchefistä, minun tapauksessani fraasi on tietysti peräisin poikaystävältä.
Lämmitti oikein mieltä kuulla fraasi Paken suusta! Se tuli vielä niin yllättäen ja odottamatta! Vaikka olemme erilaisia ulosantimme kanssa, on meissä selvästi jotain samaakin :)

Rakkaudella,
KIKU

p.s. Yritän viljellä myös ”omia” sanojani poikkikselle, mutta vielä ei ole tuntunut tarttuneen.. Kummastusta on kyllä herättänyt muun muassa sanat ’mölö’ (maito) ja ’skrinnarit’ (luistimet).

Äitienpäivä

Tänä vuonna pistin velikullat ahtaalle; ilmotin hyvissä ajoin että mä en aio tehdä tänä vuonna kaikkea yksin. Lupauduin hoitamaan aamupalatarjoilun jättäen lounaan jälkiruokineen veljesten vastuulle.
Tästä seurasi hieman nurinaa ja pyytelyjä että josko kuitenkin mä edes suunnittelisin mitä tarjotaan ja poikaset sen mukaan tekisivät apetta.
En taipunut, vaan pysyin kovana.
Luonnollisesti tästä aiheutui mulle stressiä eikä ihan syyttä..

Äitienpäivän aattona tiedustelin päiväsellä velipojilta kumpaiseltakin erikseen, että onko kaikki hanskassa juhlapäivää varten. Toinen ilmoittaa ettei hänellä ole hajuakaan mitä tuleman pitää ja toinen sanoo että kai hän käy jonkinlaista lihaa, perunoita ja salaattitarpeita ostamassa. Todellakin siis eilen lauantaina kuuteen mennessä ei ollut mitään vielä hankittuna.
Jälkiruoan perään kysyessäni molemmat nostavat kädet ilmaan.
APUA! Stressitaso nousi heittämällä!
Ette uskokaan miten vaikea oli luovuttaa kontrolli jonkun muun harteille!
Monesti mietin että pitäiskö mun varuilta tehdä jotain, mutta tulin kuitenkin lopputulokseen, että en mä voi aina olla paikkaamassa veljiäni, etenkään kun ei kumpikaan ole lapsi enää.

Pake päätyi hoitamaan ruokapuolen kokonaan yksin, koska junnu saapui vasta kahden jälkeen iltapäivällä kotiin pitkäksi venyneen eilisillan jäljiltä, tuoden mukanaan jälkiruoan; pullavaa........
Suoraan sanottuna mua ärsytti ensin melko suunnattomasti juniorin lähes välinpitämätön asenne, teki mieli huutaa ja ravistella poikaa, mutta kun ei se ennenkään ole auttanut, niin hillitsin hermoni ja annoin asian mennä.
Ruokapuolen Pake hoiti hyvin ja olen kyllä ylpeä! Oli maalaislohkoperunat, grillattua porsaan filettä, grillattuja kanansiipiä sekä fetasalaattia.
Pake ei ole ikinä ollut kovinkaan innostunut ruoanlaitosta ja suoraan sanottuna veikka on arastellutkin melkolailla tuolla kyökin puolella, mutta mallikkaasti hoitui tämä keikka! Lohkopotut etenkin oli maukkaita ja onnistuneita! Toivottavasti uskaltaisi kokeilla enemmänkin siipiään ruoanlaitossa, se kun ei rakettitiedettä tosiaan ole ;)

Palataanpa kuitenkin hieman aamutunnelmiin.
Olin jo edellisenä iltana ilmoittanut että aamiainen tarjoillaan klo 9.00, jotta äiskä herätessään kuitenkin jo seitsemän aikoihin tietää että  mitä ehtii touhuamaan ennen aamiaista ja mitä ei.
Aamiaisella meitä oli vain talon naisväki, eli lyhyesti ja ytimekkäästi äippä ja minä.
Kutsu pöytään kävi ja äiti tulee uteliaana pöydän ääreen ilmoittaen että häntä ihan jännittää mitä on tarjolla!
En tiedä  miltä mun hääräilyt tai raaka-aineet olivat näyttäneet, mutta aamiaispöytä sisälsi kookosriisipuuroa, johon sai oman mielensä mukaan laittaa kylkeen sokeria ja kanelia tai kotitekoista lemon curdia (sitruunatahnaa), valmiita voileipiä, joissa oli mun eilen leipomaa pähkinävuokaleipää, yrttituorejuustoa, kinkkua, salaattia ja paprikaa sekä lisänä aamiaispöydässä oli vielä keitettyjä kananmunia.
Ei siis mitään todella erikoista, yllättävää ehkä joiltain osin.
Kookosriisipuuro oli kyllä ainakin mun makuun. Ei liian kookoksinen, vaan ihana häivähdys maussa! Lisäksi kookosmaidon rasvaisuus auttoi luultavimmin siinä ettei puuro missään vaiheessa ottanut kattilan pohjaan kiinni, jei!
Kookospuuron tein yksinkertaisesti niin, että korvasin puolet puuroon tulevasta maidosta kookosmaidolla, no biggie!

Aamiaispöytäkeskustelu meni parhaimmillaan (pahimmillaan) näin:

Ä: Ensimmäinen kerta, kun saan riisipuuroa äitienpäivänä!
K: Eka kerta, kun istutaan kahdestaan syömässä aamupalaa äitienpäivänä!
Ä: Väki vähenee...
K: ...Pidot paranee! Ei sinänsä että kyllä mua huolestuttaa jos vielä monenkin vuoden päästä istutaan tässä kahdestaan äitienpäivänä aamiaisella!!!
Ä: Niin, voishan tossa jotkut pikkujalat tepastella meiän kanssa..
K: Aijaa, kenen lapsi se olis? Ollaanko me kidnapattu joku!?
Ä: Joku irtolainen päästetty sisään?

Pitäis kyllä useamminkin leipoa itse leipää, tulee niin helposti hyvää!

Rakkaudella,

KIKU

Kesälomalla

Pienten hienosäätöjen ja kikkailujen jälkeen sain taiottua kymmenestä kertyneestä kesälomapäivästä täydet kolme viikkoa lomaa, jauzaa!

Ensimmäinen lomaviikkoni on lähes vietetty ja täytyy sanoa että kelit on kyllä olleet juuri sellaiset kuin kesälomalla kuuluukin!
Loput kaksi lomaviikkoani pidän putkeen juhannuksen jälkimainingeissa, eiköhän silloinkin saa nauttia kesästä täysin rinnoin.

Koska pitkästä aikaa olen tilanteessa, että käytössäni on tietokone, jolla on omia kuviani, pyhitän tämän blogipostauksen erilaisille kuville, olkaa hyvät!

IHANAA KESÄÄ MUSSUKAT!

Rakkaudella,
KIKU

Vain 1 yö

Kesän tuloon tuntuu olevan vielä tuhat ja yksi yötä, mutta jääkiekon MM-kisoihin vain YKSI YÖ!

Kaksi viikkoa takaperin olin into piukkana odottamassa kisoja, sitten Tshekin EHT-turnaus tuli ja meni. 
Iski epäusko  katsoessani rosteria MM-kisoja varten, missä on kaikki änärisällit!?
Miten voi olla että kukaan ei halua tulla edustamaan kotimaataan? Etenkin kun NHL-kausi oli tänä vuonna varsin tynkä!
Eikö myös osata ajatella pidemmälle, sillä ensi talvenahan on olympialaiset? Varmaan jos mielii olympiajoukkueeseen, niin nyt olisi esimerkiksi hyvä hetki antaa loistavia näyttöjä!
..Vai eivätkö olympialaisetkaan kiinnosta tarpeeksi?

Toisaalta taas on hyvä nostaa esiin muitakin pelaajia, antaa heille mahdollisuus vielä kehittyä ja kypsyä.
Odotan kyllä varsin mielenkiinnolla Ilari Melartin otteita MM-jäillä sekä toisena seurantakohteenani on näin alustavien suunnitelmieni mukaan Teemu Laakso, aikoinaan HIFK:n junnuista SM-liigarinkiin ja siitä nopeasti rahajäille siirtynyt pelaaja.

Innostus maailmanmestaruuskiekkoa kohtaan kasvoi myös hieman taas suuremmaksi aiemman mahalaskun jälkeen, kun Suomen joukkueen kapteenisto julkistettiin.
Lasse Kukkonen olisi ollut myös minunkin valintani kapteeniksi.
Hakkia arvoin mielessäni pitkään, mutta jollain tasolla siitä ukosta puuttui mun ajatusmaailmassa ”se jokin”, että olisin ottanut hänet kapuksi, joten varakapteenin paikka sopii hänelle hyvin!
Kontiolan Petri tuntui näiden kahden muun herran jälkeen oikein luontevalta lisältä kapteenistoon.

Nyt palava intoni kiekkoa kohtaan on jälleen voimissaan ja aion pyhittää koko viikonlopun MM-lätkälle. Samalla tämä toimii koetinkivenä parisuhteelle; jos poikaystävä kestää katsella mua näiden kisojen yli, then he’s totally a keeper! ;)

Rakkaudella,
KIKU

p.s. Hakki tulossa SM-liigaan ensi kaudeksi, mutta tuleeko Jeren kanssa samalla oven avauksella Stadiin vai karkaako Poriin?