Ikävä Mikaelia

Useasta syystä on jääkiekko viime päivinä ollut paljon mielessä ja pinnalla tässä torpassa.
Kiekkokausi tosiaan lähestyy jo kovaa vauhtia, mutta olo tuntuu jotenkin tyhjältä, kuin jotain puuttuisi.
Ihan kuin olisit tehnyt tuhatpalaisen palapelin ja huomaat viime metreillä että viimeinen pala puuttuu, eikä mikä tahansa pala jostain taivaalta, vaan suoraan keskeltä, niin että kuva todellakin näyttää keskeneräiseltä ilman tätä palaa.
Tai sitten kun olet leipomassa ja huomaat että sulta puuttuu joku aine! Voit korvata aineen toisella, mutta ei siitä tule silloin välttämättä yhtä hyvää.

Stadissa on saatu aitiopaikalta seurata numeron 64 upeita otteita ja kasvamista ihmisenä sekä pelaajana. Mikael on ollut iso osa elämäämme. Mitä tapahtuu nyt kun Mikke siirtyy taalajäille?
Ukot tekevät tietysti parhaansa ja saavat aikaan varmasti mahtavia tuloksia, mutta tälle aukolle tuskin löytyy täyttäjää ainakaan vielä tällä kaudella. Enkä tarkoita nyt edes kokonaan pelillistä aukkoa, vaan sitä persoonaa. Sitä nuoren miehen intoa, hymyä ja draivia!
Hyvä ettei itku päässyt, kun törmäsin videoon, jossa Mikael esittelee Helsinkiä tuleville Minnesotan faneilleen! Millon siitä on tullut tuollainen miehen kokoinenkin?? Sehän oli ihan junnu kun tuli ensi kertaa jäälle petopaidassa! ..Ainiin joo, siitä on kolme vuotta ja jäbä oli sillon 17-vuotias....

Alkukankeuden jälkeen olin kyllä iloinen Mikaelin englannin kielen sujuvuudesta, hyvin tulee kaveri pärjäämään Atlantin takana :) Ääntämiseen selkeyttä ja rentoutta vaan! (Jos tarvii jeesiä siinä asiassa, niin allekirjoittanut tarjoaa apua, mun englannin kieli on kyllä tarpeeksi hyvällä tasolla tähän vaativaan tehtävään!)

Silmissä vilahti eilen myös Facebookissa kysymys: Jos NHL-kauden avaus siirtyy lakon takia, olisiko kiinnostusta nähdä Selänne pelaamassa SM-Liigassa?
KUKA SITÄ SELÄNNETTÄ NYT OIKEESTI JAKSAA HYPETTÄÄ!??
Rapakon takana on paljon mielenkiintoisempiakin kundeja, joita ois mahtavaa nähdä pelaamassa liigajäillä, kuten Mikko Koivu tai Olli Jokinen!
Täytyy muuten sanoa että mun lähemmäs kymmenen vuotta kestänyt hypettäminen Tuomo Ruudusta on nyt ohi. Kaveri ei jaksa enää kiinnostaa sen kummemmin.

Jos NHL-kausi siirtyy, niin ennen kaikkea toivon että Mikael tulisi aloittelemaan stadiin punaisiin kuten samoin myös Lennart Petrell. Siinä on kaksi pelaajaa joiden otteita näin fanina ei voi kuin muistella lämmöllä.
Tottakai toivon molemmille kaikkea hyvää jatkossa, oli se sitten missä liigassa tahansa, ovi on kuitenkin varmasti aina auki kotiin, petolaumaan. Silti...

Eroahdistuksesta kärsien,

Rakkaudella,

KIKU

Työttömän arki yllätti

Jo kahdeksanatoista arkiaamuna olen saanut herätä ilman kellon sointia. Olen nauttinut täysin rinnoin jokaisesta kiireettömästä aamusta ja levätystä yötä. Iloitsen myös siitä että "iltaihmisenä" voin toteuttaa itseäni. En ole aamuihmisiä enkä saa aamuisin tehtyä mitään fiksua, käyntiin pääseminen kestää. Iltaisin ja öisin sen sijaan saan vaikka millaisia ideoita ja inspiraatioita, olen täynnä elämää!
Tästä syystä minun ei pitäisi elää kerrostalossa, sillä en pääse aina vapaasti toteuttamaan itseäni ja ideoitani, jotka putkahtavat päähän keskellä yötä.

Työttömyys on kuitenkin ollut yllättävää, sillä menoja on ollut vaikka millä mitalla! Tämä on ensimmäinen viikko, kun olen ehtinyt oikeasti olemaan kotona. Sekin päättyy huomenna, kun lähden landelle valmistelemaan viikonlopun juhlia, mutta toisaalta kaipaankin jo hieman säpinää ympärilleni!
Tämä alkuviikko on mennyt ihan itsekseni, leffoja katsellessa, musiikkia kuunnellessa, unelmoidessa.

Mietin tässä juuri syitä, joiden perusteella olen valinnut ne elokuvat jotka olen katsonut. Muutamat elokuvat on puhtaasti tullut katsottua sen takia että miespääosa on ollut SMOKING HOT (Channing Tatum, Dwayne Johnson..), jotkut taas esimerkiksi sen takia että olen nähnyt aiemmatkin osat.
Avataanpa tämän tekstin pohjalta uusi kysely tänne blogiin; MITEN SINÄ VALITSET ELOKUVAN?

Toissapäivänä kävimme keskustelua ystäväni kanssa tämän hetkisistä miessuhteistamme, molemmilla kun on hieman nuorempi mies kierroksessa. Kyllä nauratti se boytoy -keskustelu, uskomatonta! :D
Uskomattominta tässä kyllä on se, että mun elämään ja tulevaisuuden suunnitelmiin ei kyllä mikään nuori kolli oikein istu, mutta toisaalta ei kaikkea pidä ottaa niin vakavasti!

Keksin tänään muuten yhden asian, jonka takia kannattaa asua jonkun kanssa yhdessä; saa lakanat vedettyä!
En tiedä mikä mun yhdelle aluslakanalle on tullut, se on jotenkin oudosti venähtänyt jostain kohdin ja ilmeisesti kutistunut kulmista, koska se ei sitten niin millään halunnut viikkaantua nätisti kaappiin! Kaksikymmentä minuuttia taistelin sen kanssa ja yritin pitkittäin ja poikittain taitella sitä, mutta kun ei niin ei! Nyt se yrittää näyttää viikaltu tuolla mun kaapissa (lue: mytyssä.)

Keksin kyllä heti perään ainakin kolme syytä miksi ei kannata asua ainakaan miehen kanssa yhdessä.

1. Voi rauhassa syödä pelkkää kasvisruokaa sekä omenapiirakkaa ja jätskiä monta päivää putkeen ilman että kellään on puuttumista asiaan.
   
2. Voi kuunnella Kari Tapiota ja itkeä ilman että kukaan katsoo oudosti.
   (En tiedä mikä siinä on, mutta mua koskettaa vieläkin todella paljon..)
   
3. Voi kulkea kotona pelkissä niissä ei-niin-viehättävissä-mutta-ah-sitäkin-mukavammissa erotiikantappavissa "mummoalusvaatteissa", ilman että joku ilmoittaa vehkeensä kääntyneen sisäänpäin pelkästä vilahduksesta.

Jos näistä ei vielä joku osannut päätellä, niin mulla on ollut vähän liikaakin aikaa olla itsekseni kotona neljän seinän sisällä... Oon mä sentään kerran päivässä käynyt ulkoilemassa, mutta samat jutut ne päässä pyörii vaikka kävelisi toisena päivänä itään ja toisena länteen :D

Viikonlopuksi onneksi tosiaan landelle kuuntelemaan uusia tarinoita ja hankkimaan uutta sisältöä elämään tämänkin viikon osalta.

Rakkaudella,
KIKU

Elokuun Dinner at Kiku's

Tässä kuussa Kikulla on edessä tilauskeikka. 
Tai oikeastaan se menee justiinsa ens kuun puolelle (la 1.9.), mutta ei piä olla niin nuuka!
Dinner at Kiku's lähtee jälleen muihin maisemiin ja tällä kertaa eväät tarjoillaan äipän uudella patiolla!
Eli elokuun Dinner at Kiku's on pation avajaiset/terassikauden päättäjäiset!

Ideat tarjottaviin ovat muhineet kesän aikana.
Jotkut ruoat ovat vieraiden toive (ribsit), joitain toivoi tilaaja (vuohenjuustoa pitää olla!) ja joitain reseptejä päätin kokeilevani uudestaan (punajuuri-aurapaistos, "fondue"dippi).
Loput tarjottavat täydensin hakien inspiraatiota reseptikansioistani sekä muutamista blogeista.
Menu näyttää seuraavanlaiselta:

"Fondue"dippi (brie-kiekko sulatettuna puurasiassaan)
Leipätikkuja, kukkakaalia, porkkanaa, kurkkua, yms.

Vuohenjuustosalaatti (vihreää salaattia, pähkinää, mangoa, vuohenjuustoa, kirpakka limekastike)

Kaali-pastasalaatti (kaalia, pastaa, omenaa, paprikaa, sipulia, jogurttikastike)

Täytetyt lihapullat (sisällä fetakuutio, oliivia tai aurinkokuivattua tomaattia)

Ribsit

Punajuuri-aurapaistos


Jälkkäriksi omena-vaniljajuustokakku

Tein valmiiksi jo spotifyihin soittolistan kemuja varten! Reilusti countrya, vanhempaa rockia, Beach Boysia, kotimaista metallia ja paljon muuta! Saa nähdä miten iskee kuulijakuntaan ;)
Kaikki muuten jotka sattuivat katsomaan eilen telkkarista elokuvan Catch and Release - odottamaton yllätys, saattoivat huomata, kun Jennifer Garner juovuspäissään hyräili

"Mamma's don't let your babies grow up to be cowboys..."

Minä jäin heti koukkuun kyseiseen kappaleeseen ja googletin sen alta aikayksikön! Kyseessä on Waylon Jenningsin ja Willie Nelsonin kappale Mamma's Don't Let Your Babies Grow Up To Be Cowboys. Nyt sitä on kuunneltu tässä spotifyssa repeatilla jonkun aikaa... Miten joskus joku kappale voikin kolahtaa ja täysillä?

Cowboys ain't easy to love and they're harder to hold
And they'd rather give you a song than diamonds or gold
Lonestar belt buckles and old faded Levis

Rakkaudella,

KIKU

Syksy saapuu kello kaulassa

Tiedättekö mikä on aina varma syksyn merkki? 
Jokin asia, joka tulee vuodesta toiseen samaan ajankohtaan ja luo tunnelman tulevaan?

Tietysti punaiset stadilaiset mainokset bussi- ja sporapysäkeillä!

Jo monen vuoden ajan HIFK on pessyt selvästi naapurinsa mainostamisessa. Ennen Jaffalla näkyi sentään osviittaa yrittämisestä, kun ulkoseinälle vedettiin hemmetin iso lakana, jota muistaakseni aikoinaan koristi mm. Juha "Arvin poika" Lind.
Vaikka kuva kertookin enemmän kuin tuhat sanaa, on tänä vuonna meidän leirissämme osuttu jälleen napakymppiin.
"Härifrån tvättas"

 Kuva IFK Helsingin Facebook -sivuilta

Lause, joka on jo valmiiksi nostattanut pintaan monien tunteita, jopa niin että on kuohahtanut joillakin yli.
Pysäkkejä on tuhrittu ja mainosten laseja rikottu.

Palatakseni kuitenkin meidän mainoslauseemme nerokkuuteen.
Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut kuittailua esim. siitä, että HIFK:n kuuluisi pelata Elitserienissä! Kaksikielisyys on ollut vastustajiemme faneille se asia, johon on ollut helppo tarttua ja josta on voinut vääntää vitsiä.
Nyt olemme kääntäneet "huonon puolen" eduksemme ja ylpeinä ilmoitamme: 
"HÄRIFRÅN TVÄTTAS!"

Kun ensikerran tämän sloganin kuultuani fiilistelin asiaa äidilleni, hän tokaisi: "Onks se sen takia ruotsiksi että Hjalliskin ymmärtää?"
KYLLÄ, nyt ei tarvitse enää Hjalliksenkaan arvailla, mitä pysäkeillä lukee! 
(vrt. esim. muutaman vuoden takainen mainoslause "Kandee hiffaa skaffaa, ei tarttee bluffaa, et ois kliffaa!")

Alkavaa kiekkokautta innolla odottaen!
Onnea tulevalle kaudelle myös sinne Pasilaan. Let's keep it clean, aight Harry?

Rakkaudella,

KIKU

Sadepäivän iloja

Mä oon aina digannut tällaisista loppukesän/syksyn sadepäivistä, etenkin kiireettömistä sellaisista.

Koen olevani täynnä tarmoa ja saan monesti asioita aikaiseksi juuri tällaisina päivinä.

Tämän utuisen kostean päivän tulin viettämään maalle mamman luokse. Tarkoituksena on tosin oleilla koko loppuviikko näillä nurkilla, sillä kaksi pientä ja söpöä höppänääkin on täällä landella! Kiku pääsee leikkimään, jei! :}

Mummini tekee ihan älyttömän hyvää kotijuustoa, jota lapsuudessani syötiin enemmänkin lähinnä juhlapyhinä, mutta nykyään sitä herkkua saa useamminkin ja tälläkin kertaa äippä on "tilannut" mummilta juuston, koska minä ja serkkuni olemme molemmat täällä kotimaisemissa. Kuulemma äiti oli pyytänyt sanoilla: "Kun tytöt tulee..." :)

Olen kerran ollut katsomassa kun mummini tekee tuota juustoa ja tiedän perusidean, mutta täytyy toistekin mennä seuraamaan valmistusta, jotta taito ei vaan missään nimessä katoa suvusta!

Nyt odotan tuota mummin juustoa vesi kielellä ja toivon että äiti muistaa tuoda kaupasta ruisleipää, koska yhdessä juuston kanssa ne ovat lähes lyömätön pari!

Itsekin päätin valmistaa herkkuja ja tällaisenä herkkupeppuna päädyin tietenkin makeisiin aikaansaannoksiin. Molemmat kestosuosikkejani; Pavlova ja Creme Brulèè.

PAVLOVA

Minä olen tottunut tekemään pavlovan helpoimman kautta, eli marenkilevyinä, joita voi halutessaan laittaa sitten useamman päällekkäin. Viime viikolla kuitenkin bongasin televisiosta Australian Masterchef ohjelman ja eiköhän siinä juurikin tehty pavlovaa!

Pavlovahan on Australiasta kotoisin ja se kehiteltiin balleriina Anna Pavlovan vierailtua maassa. Kun ajattelee pavlovaa, niin ymmärtää helposti idean ja yhteyden balettiin. Kakku on vaalea, kaunis, ilmava ja taidokas. Olemukseltaan kakku on melkein kuin balettitanssijoiden käyttämä hame, tutu.

Ohjeena käytin samaa ohjetta kuin Masterchefissakin, joka on australialaisen kokin, Donna Hayn, käsialaa ja löytyy täältä.

Toki muunsin sen itselleni sopivampiin mittayksiköihin ja resepti meni jotakuinkin näin:

4 valkuaista

215 ml (2 dl + 1 rkl) sokeria 

(tomusokeri kai olisi suositeltavampaa, mutta itse käytän kyllä tavallista kidesokeria)

2 rkl maissitärkkelystä (Maizena), siivilöitynä!

1 tl etikkaa (Rajamäen väkiviinaetikka)

Vatkataan valkuaiset ja lisätään vähitellen sokeri joukkoon. Kun vaahto on kovaa ja kiiltävää, siivilöidään joukkoon maissitärkkelys ja lisätään etikka. Aineet sekoitetaan sekaisin.

Leivinpaperille kasataan pyöreä, korkea keko. Itselläni taisi olla halkaisijaltaan n. 15 cm ja korkeudeltaan arviolta 10 cm. Paistetaan 120 asteessa 1 h 20 min.

Jälkeenpäin olisin voinut tehdä kakustani alussa korkeamman kasan leivinpaperille, sillä kakku levisi hieman uunissa ja tästä johtuen madaltui. Hyvältä se silti näyttää :) Täytyy odotella syöjiä, jotta saa kakun koristeltua ja sitä myöten napsittua kuvia valmiista luomuksesta. Päälle meinasin kipata kermavaahtoa, mangoa ja tuoretta aprikoosia.

CRÈME BRÛLÉE

Monesti marenkiherkkuja tehdessä joutuu miettimään mihin ihmeeseen ne keltuaiset käyttää, jotteivat mene hukkaan. Tässä tilanteessa crème brûlée astui mukaan kuvioihin kuin tilauksesta!

Reseptiin otin pohjan Valion sivuilta, mutta koska ostin 2 prk kuohukermaa á 2 dl enkä viitsinyt lähteä mittailemaan 3,3 desiä kermaa, muuntelin hieman mieleni mukaan ohjetta.

Näin minä siis tein sen:

4 dl kuohukermaa

1 dl (punaista) maitoa

½ vaniljatanko

4 keltuaista

2 tl vaniljasokeria

½ dl sokeria

Halkaise vaniljatanko, kaavi sienemet ja laita siemenet sekä tanko kattilaan. Kaada mukaan kuohukerma ja maito, kiehauta koko komeus.

Vatkaa kulhossa kevyesti keltuaiset ja sokerit sekaisin.

Lisää kuuma kerma-maitoseos keltuaisten joukkoon ohuena nauhana, koko ajan sekoittaen. Kannattaa välttää turhaa vatkaamista, jotta pinnalle ei muodostu vaahtoa (uunissa paistuessa vaahdosta tulee epämiellyttävän makuista!)

Kaada massa annosvuokiin tai yhteen isoon vuokaan siivilän läpi, jotta vaniljatangot ja mahdolliset sattumat eivät päädy samettisen herkun joukkoon.

Laita vuoat kuumaan vesihauteeseen ja paista uunissa 150 asteessa n. 45 min. (Jos käytät yhtä isoa vuokaa, pidennä paistoaikaa!)
Halutessasi varmasti siistin ja sileän pinnan, voit myös päällystää vuoat foliolla ennen uuniin menoa! :)

Tuli myös tehtyä nuudelilohturuokaa lounaaksi ja vanhoista pakastemarjoista mehua, jotta on tilaa uusille.

Rakkaudella,
KIKU

Kaasoilu hoidettu kunnialla

Kaasona huokaisen helpotuksesta, hääparin ystävänä ja juhlavieraana hymyilen onnesta.

Häät sujuivat upeasti, ei moittimisen sijaa. Ehdin itsekin jopa nauttimaan juhlatunnelmasta!

Morsian oli häikäisevän kaunis ja se ilme sulhasen kasvoilla hänen nähdessään morsiamensa astuvan sisälle kirkkoon, se jos mikä oli rakkautta.

Ihana pari, ihana juhlapaikka, ihana ilma, ihanat vieraat, täydelliset häät.
Ei olisi voinut itsekään enempää toivoa.

Puskaradion kautta sain kuulla kehuja kaason työstäni ja sekös vasta lämmitti mieltäni! :) Kuulin myös monen sulhasen sukulaisen epäilleen minua morsiamen siskoksi ja itseasiassa olin itsekin arvellut että näin kävisi. Olemme molemmat vaaleita ja vartalomalliltamme samanlaisia. Molemmilla on myös silmälasit. Asian oikea laita kuitenkin paljastui kaikille kysyjille illan mittaan.

Sulhasen isä oli sitä mieltä että minun pitäisi työkseni saada tehdä kokousjärjestelyjä tai konsulttihommia, morsiamen isä taas oli sitä mieltä että voisin alkaa papiksi, kun puhuin kirkossa selkeämmin ja paremmin kuin vihkipappi.

Molemmat vaimoineen kuitenkin olivat enemmän kuin tyytyväisiä työpanokseeni kaasona. Sainkin kiitokseksi viiniä ja skumppaa (sekä tuikkukuppeja, olutlaseja, omenoita ja hääkakkua...)

Pöytäkattaus koristeineen näytti tältä. Tuikkukuppeihin sytytettiin vielä tuikut ennen ruokailun alkua.

Karkkibuffet oli todella ihana idea ja siitä pitivät niin lapset kuin aikuisetkin!

 Hääkakun koriste

Hääkakkuja

Häissä ei ollut bändiä soittamassa, vaan DJ hoiti musiikkipuolen. Tanssittua tuli sydämeni kyllyydestä ja ainahan siellä oli joku hakemassa tanssimaan jos vähänkin yritti hengähtää.

Tiesin jo ennen häitä, että paikalla ei olisi ketään varteenotettavaa sinkkumiestä... tai niin ainakin luulin!

Korjataan; tiesin ettei vieraissa ollut ketään sopivaa.

Siinä vaiheessa kun juurikin tämä DJ astui juhlatilaan meikätytöllä pyörähti sukat jaloissa. Pitkä, tumma nuori mies, puku päällä... Hyvä ettei kuola valunut!

Siinä sitten vaivihkaa tunnusteltiin tilannetta illan mittaan ja loppuillasta tein siirtoni.

DJ jäi keikkansa jälkeen istumaan iltaa minun ja muutaman häävieraan kanssa, loppujen lopuksi niin että jäimme kahden. Hetken keskustelun jälkeen siinä arvottiin että kumman luokse lähdetään jatkoille ja minunhan asunnolleni siinä päädyttiin.

Aamulla lähtiessäni siivoamaan juhlapaikkaa heitin DJ:n kotiin.

Juhlapaikalle saapuessani morsiamen vanhemmat naureskelivat ja sanoivat: "Hei sähän oot saanu vaatteet vaihdettua, ei vissiin käynykään flaksi sen DJ:n kanssa? ;) "

Vastasin että heräsin tosiaan kotoani... mutta sieltä se DJ:kin heräsi! 

Hyvät naurut ja olan taputukset siinä sitten saatiin.

Morsiamen korvaankin oli kiirinyt tämä tapaus melko myöhään eilisiltana ja hän päättikin soitella asiasta ja täydentää minulta yksityiskohtia että mitenkäs tämä oikein oli mennytkään.. Samaan aikaan sattui vaan DJ olemaan mun jääkaapilla santsaamassa hääkakkua, joten hirveän pitkiä jorinoita tapahtumien kulusta ei viitsinyt tilittää :D Lupasin soitella toiste.
Sitä ennen morsian ehti kyllä kertomaan että oli arvannut näin käyvän kun oli itsekin nähnyt DJ:n ensimmäisen kerran.. Ai miten niin mun kaverit on oppineet tuntemaan mun miesmaun...? ;)

Rakkaudella,

KIKU

Jäähyväiset töille

Herätyskello oli soimassa ysiltä, mutta herään heti kasin jälkeen siihen kun äiskä lähettää tsemppiviestin: 

" Tsemppiä päivään Nuppu! Panun sanoin; "hyvin sä vedät!" Haleja!! Mom"

Siis kenen mutsi lähettää tollasen viestin kaasolle?? Mun äiskä! ;) Ja mitäkö Kiku vastasi viestiin?

"Kiitos! Mä oon paras!!!"

Pitää vähän tsempata jo itsekin itseäni, koska aikamoinen koitos on edessä ja minulla on langat käsissäni, toivottavasti vielä pysyvät lapasessa! :)

Palataanpa nyt kuitenkin vielä hieman taaksepäin ajassa, meinaan mun viimeiseen työpäivään. 

Päivä alkoi sillon vallan normaalisti ja oli vaikea tajuta, että sen jälkeen mulle ei ole enää paikkaa siellä.

Aamusta asti ihmiset talon vähän joka osastolta kävivät tervehtimässä ja harmittelemassa mun lähtöä. Kaikki toivottivat lämpimästi onnea jatkoon ja muutamien kanssa halailtiinkin hyvästiksi.

Esimieheni tuli töihin minun jälkeeni ja aloitti normaalit päivätouhunsa.

Ajattelin itse mielessäni että olisi ihana saada joku kaunis pieni kukkakimppu viimeisen päivän kunniaksi, mutta minutpa yllätettiin aivan täysin! Läksiäislahjavuori oli valtava! Siihen sisältyi muffinsiteline, suklaareseptikirja, Lékué-pursotin, perhoskuvioituja muffinsivuokia, säästöpossu, tuikkukuppi ja sitten se uskomattoman kaunis kukkakimppu, jonka keskellä komeili auringonkukka.

Jos vielä ei itkettänyt, niin ojensivat retaleet minulle vielä kortin, jonka kannessa oli iso hymyilevä aurinko ja teksti "positiivisuuspassi" ja minun nimeni.

Sisältä löytyi värssy:

"On edessäsi haasteet erilaiset,

toimet uudet toisenlaiset.

Mielellämme sinut luonamme pitäisimme,

mutta myös iloisina luovutamme.

Kiitos kaikesta mitä meille annoit,

tietoa, apua, neuvoja kannoit.

Onnea elämäsi poluille ja tulevaisuuden varalle"

 Nimensä korttiin laittaneita lähemmäs neljäkymmentä ja henkilöitä aivan talon joka osastolta. Kyllä mä tiesin että musta pidetään, mutta en arvannut että näin paljon!

Iltapäivästä puhelimeni soi ja soittaja on vuodenvaihteessa eläkkeelle jäänyt edellinen esimieheni! Oli kuulemma pikkulinnut laulaneet mun poisjäännistä ja halusi soitella toivottaakseen onnea. Taas valuu kyynel poskella.

Johdon sihteerimme toi vielä pullon vaaleanpunaista kuohuviiniä ja hänen kanssaan vitsailimme siitä että varmaan kuukauden päästä olen taas firmassa, sillä tilanteet muuttuvat siellä todella nopeasti.

Sihteeri sanoi jotakuinkin: "Me palvotaan maata jalkojen alla, jos vaan saadaan sut takaisin tänne!"

Ihmisten takiahan minäkin siellä olen viihtynyt, työt kun nyt ovat kuitenkin aina töitä, teki niitä missä tahansa. Vielä eivät ole soitelleet perään, mutta olen kuullut jo huhuja mahdollisesta paluustani.. Kuulostellaan!

Muihin firmoihin lähettämäni työhakemukset eivät ole poikineet vielä yhtään soittoa, mutta ei vaivuta epätoivoon! ;)

Tällaisia lahjoja siis mm. sain

 Lékué -pursotin lähempää, on koekäytetty ja todettu näppäräksi!

 Säästöpossu. Joka on siis Ankka. Apinapuvussa.

Tuikkukuppi

Viimeisen osan lahjastani (cupcake -reseptikirja!) kävin noutamassa viikko sitten ja samalla veinkin sattumalta maistiaisiksi suklaacupcakeja, joiden sisällä oli sula suklaasydän ja päällä suklainen voikreemi.

Myös tämä äitiysvapaalta palannut työntekijä, joka hoitaa nyt minun hommiani esitteli itsensä minulle:

"Moi, mä oon se joka vei sun työpaikan"

"No ethän sä nyt mitään sellasta, sähän vaan palasit takaisin töihin äippärin jälkeen.."

"Täällä vaan on vähän sellainen ilmapiiri, että ihan kuin mä oisin napannu sun työpaikan..."

Ei pitäis olla ilkeä, mutta siitäs sait!!!! :D Kyllähän se vähän niinkuin vei mun työpaikan!

Kuulemma hakee myös koko ajan aktiviisesti uutta työpaikkaa, että kiitti vaan!

Nyt kello kuitenkin vilistää jo sen verran että tarvinnee alkaa tekemään naamalle jotain, jos meinaa ehtiä pukemaan morsiamen ennen häitä! Wish me luck! ;)

Rakkaudella,

KIKU 

p.s. Kiitos kaikille (viidelle), jotka osallistuivat viime kuussa kyselyyn, jossa tiedusteltiin tässä blogissa vierailemisen syitä! Yllättäviä tuloksia ei sinänsä tullut, mutta sainpahan faktaa tiskiin! :)

Paluu blogin äärelle

"Piipahdin äsken blogissasi. Etkö tosiaankaan ole mitään kirjoitellut tässä kuussa?!?!!! Vai sekoileeko tää iphone... Mä oon niin koukussa sun blogiisi, että ihan järkytyin, kun en löytänyt uutta luettavaa :D"

HERRAN JUMALA!

Mä en oikeasti ole päivittänyt tänne mitään koko elokuussa ja nyt on jo 17. päivä! (oikeastaan 18.8. klo 0.27 tällä hetkellä jos tarkkoja ollaan...)

Kaksi viikkoa olen ollut poissa työelämästä, virallisesti työttömänä viikon, sillä ensimmäinen viikko meni vielä kesälomalla firman piikkiin.

Itä-Suomessa piipahdin lapsuudenystävää tervehtimässä ja oli mukavaa!

Tuliaisiksi toin flunssan (ei varmaan ois hirveesti kannattanu halia ja pussailla sitä 1,5-vuotiasta jolla valui räkä nenästä koko ajan... well, what can you do, toinen oli niin suloinen!).

Äiskä diagnosoi heti mut kuultuaan ja nähtyään että mulla on angiina ja ilmoitti että maksaa vitosen jos näin ei ole. Ei sitten muuta kuin lekuriin ja nielunviljelyyn. Kahden päivän aikana kun odotin labratuloksia ehdin myös itse diagnosoimaan itselleni jos jonkinlaiset lastentaudit, mm. suu- ja sorkkataudin (enterorokko).

Nielunviljely näytti puhdasta tulosta ja hoitsu ilmoitti että levolla menee lenssu ohi.

Tienasin siis viisi euroa! ;)

Eilisen (to) ja tämän päivän (pe) on pidellyt kiirettä kaason toimien puolesta. Torstaina pyöritimme kakkutehdasta hääparin kanssa heidän kotonaan. Kakkuja on kolmea eri lajia, kaikki juustokakkuja. 

1) Kolmen suklaan kakku. Suklaakeksipohja, alin kerros tummasuklaataa, keskikerros maitosuklaata ja päällimmäinen kerros valkosuklaata.

2) Lime-juustokakku. Digestivepohja, limemassa ja vihreä limekiille.

3) Vanilja-mansikkajuustokakku. Kaurakeksipohja, vaniljamassa, mansikkasose"kiille".

Makeana on häissä tarjolla myös cakepopseja sekä karkkibuffet.

Tänään sitten käytiin koristelemassa juhlapaikka ja voi että miten ihana siitä tuli! Häiden teemavärit ovat suklaan ruskea ja kirkas vaaleanvihreä (granny smith -omenan värinen vihreä).

Kukkakoristeina on käytetty paljon auringonkukkia! Yritän ottaa huomenna hieman kuvia kattauksista, niin näätte millaista on! :)

Nimikyltit pöydissä on kiinnitetty paperinarulla granny smith omppuihin ja se oli hemmetin upea idea! Tosiaan, kuvia yritän ehtiä ottamaan... ;)

Morsian teki oman mekkonsa lisäksi myös minun asuni, joka on aivan mielettömän söpö! Tulee hieman mieleen Liisa Ihmemaassa! Sitäpaitsi tylliä on alushameessa sen verran että kerrankin näyttää siltä että mulla on iso peppu, jauzaa! :D

Mukana muutama 'sneak peak' kuva mun koevalmisteluista aamua varten.

Palataan asiaan pikimmiten!

 Asu ja asusteita

 Koeversio kampauksesta

Polttarikansionkin sain tehtyä! :)

Rakkaudella,

KIKU