Kotitekoiset joululahjat: Kuplivat jalkakylpykuutiot

Paketoin tuossa äskettäin ensimmäisen purkillisen taannoin valmistamiani kuplivia jalkakylpykuutioita.
Jalkakylvyt on yksi mun suosikkihemmottelutavoista kotosalla.
Helppoa ja ihanaa, joka kerta!
Etenkin nyt talvella kun jalat kokevat paljon lämmönvaihtelua, on jalkojen hyvinvointi tärkeää.

Nämä jalkakylpykuutiot on todella helppo tehdä ja toimivatkin vielä kaikenlisäksi!
Kuplivuus perustuu sitruunahapon ja soodan yhteisreaktioon päästessään kosketuksiin veden kanssa, joten ainoa kuoppa näitä tehdessä, on käyttää liikaa vettä massaan. (Kuten minulla meinasi käydä/kävikin ekassa satsissa..) Älä käytä puisia tai muovisia työvälineitä, sillä ne imevät väriä ja eteeristä öljyä itseensä! Jääpalamuotteja en suosittele käytettäväksi enää muuhun tarkoitukseen, etenkään elintarvikekäyttöön.
(Ohje alunperin Martha Stewart, muokkaukset Kiku)

1 1/4 dl sitruunahappoa
2 ½ dl ruokasoodaa
n. 1 dl maissitärkkelystä
½ dl sokeria
3/4 dl merisuolaa tms. karkeaa suolaa
Elintarvikeväriä
Eteeristä öljyä

Tarvitset myös suihkepullon, vettä, lasikulhon, metallilusikan, silikoninen jääpala-astia (tai kaksi, riippuen koosta). Pakkaamiseen tarvitset lasipurkkeja ja mahdollisesti nimilappuja sekä koristenauhaa.

Sekoita keskenään sitruunahappo, ruokasooda ja maissitärkkelys. Siivilöi seos lasikulhoon ja lisää sokeri sekä merisuola. Sekoita kaikki keskenään. Lisää eteerinen öljy, n. 10 tippaa, tai kunnes tuoksu miellyttää.
Sekoita suihkepullossa elintarvikeväri ja vesi.
Suihkuta kerrallaan pieni määrä vettä seokseen ja sekoita samalla koko ajan. Seos alkaa väkisinkin hieman kuplimaan, mutta sekoittamalla koko ajan vältät liiallisen kuplinnan tässä vaiheessa.
Massan ei tarvitse olla kovin kosteaa, se jää oikeastaan melko murumaiseksi.
Itse en myöskään saanut kovinkaan väriä tarttumaan noihin paloihin (toisin kuin Martha kirjassaan..), vaan kuutiot ovat todella vaaleita.
Lusikoi massaa jääpalamuotteihin ja paina palat tiiviiksi.

Anna kuivahtaa yön yli ja varovasti irrota palat jääpalamuoteista.
Säilytä purkeissa tai paketeissa, jokainen tuoksu omassaan, jos teet eri tuoksuisia.

Minulla tuli tästä satsista kaksi jääpalamuotillista jalkakylpykuutioita, yhteensä 28 palaa.

Purkkeihin tulevat laput leikkelin vanhoista säästämistäni joulukorteista ja tekstit painelin menemään vanhalla dymo-tarrateippikoneella, jonka pelastin kerran roskiin menosta.

Ei muuta kuin kokeilemaan, suosittelen lämpimästi!

Rakkaudella,

KIKU

Joulukauden avaus

Meillä joulukausi avattiin tänään pipareiden paiston merkeissä.
Pipareita paistettiin monta pellillistä ja niistä on tarkoitus koota erilaisia piparirakennelmia.
Mulla on listalla kaksi erilaista aihetta; 'maatalon piha' ja 'dinosaurukset terrorisoivat kaupunkia'.
Äiskällä taasen on omat juttunsa.

Pipareiden koristelutalkoita vietetään viikolla ja rakennusvaihe lienee ensi viikonloppuna.

Kauden avauksen kunniaksi maisteltiin myös parin vuoden takaista Loimu vuosikertaglögiä.

Jouluisin odotuksin!

Rakkaudella,

KIKU

Lauantain huumaa

Aiemmin tällä viikolla tein Helsingin Sanomien nettisivuilla testin 'Oletko mies vai nainen?' ja sain tulokseksi 34% mies ja 66% nainen.
Odotin suoraan sanottuna suurempaa prosentuaalista osuutta "miehisyydelleni" nähtyäni muutaman naispuoleisen tuttavani saavan tulokseksi 70% mies ja 30% nainen..
Hyvät oli silti lukemat mun kohdalla.

Tämän miehisen osuuteni innoittamana tai ehkäpä siitä syystä että koko ensi viikoksi on luvattu pakkasta, vietin kauniin aurinkoista lauantaipäivää vaihtamalla talvirenkaat autoon.
Kaikki sujui muuten vallan mainiosti, vaikka itse sanonkin, mutta alku meinas olla hankalaa, kun pultit oli menneet jumiin. Soitin siinä sitten neuvoa isältä, joka puhui mulle kuin idiootille puhelimessa.. Kirsikkana kakun päälle sanoi vielä ivalliseen äänensävyyn että: "Oiskohan kannattanu pyytää veljeäs vaihtamaan ne.."
VAIHDOIN ITE, NII!

Täytettyäni tämän 34% minuudestani tänä päivänä, saatoin pyhittää loppupäivän touhuamalla joulukoristeiden ja lahjapapereiden kanssa.

Joulumusiikki kaikui koko illan ja samalla saatoin fiilistellä vielä eilisiä tyttöporukan pikkujouluja, joissa pöytä kirjaimellisesti notkui herkuista.

Appelsiinikynttilät onnistui muuten yli odotusten!!!

Helppoa ja hauskaa! Tarvitset ehdottomasti vain appelsiinin, lusikan ja oliiviöljyä!
Ohje löytyi tosiaan handimania.com -sivustolta.
Paloaika mun kynttilällä oli 2,5-3 tuntia, mutta tämä tietysti vaihtelee sen mukaan paljonko oliiviöljyä pystyt kynttilässäsi käyttämään!

Jouluisiin tekemisiin!

Rakkaudella,

KIKU

Aamupäiväsaunassa

Lokakuun puolivälin tietämillä sain ilokseni päästä seuraamaan, kun eräälle äitini ystävälle saapui pihasauna. Saunasta oli puhuttu jo ennestään paljon ja odotukset olivat korkealla, enkä joutunut pettymään!
Sauna istuu pihapiiriinsä just eikä melkein! Ensi kesäksi sauna tulee saamaan edustalleen vielä terassin, sittenpä vasta kelpaakin saunoa ja istuskella pihalla katsellen peltojen yli kylälle.

Koelöylyjen piti osua kohdalleni jo pari viikkoa takaperin, mutta silloinen selkäkipuni esti pääsyn saunomaan. Vahinko korjattiin tänään, kun kostean harmaana aamupäivänä lämmittelimme saunan hellässä syleilyssä. Pidin pehmeistä löylyistä ja saunassa oli ihana tunnelma emaliastioineen ja öljylyhtyineen.
Suunnitelmat vappusaunasta kylpytynnyreineen päivineen lähtivät heti korkeaan liitoon.

Mielelläni saunon uudelleenkin tuossa saunassa.

Rakkaudella,

KIKU

Kotitonttuja liikkeellä

Mahtavia asioita on tapahtunut ja saatu aikaan täällä maailmankolkassa viime päivinä.

Syyskuussa alulle laittamani kylän nuorisoyhdistys piti viime perjantaina ensimmäisen yhteisen tapahtumansa leffaillan merkeissä. Osallistujia oli itseni lisäksi yhdeksän kappaletta, iältään 14-16-vuotiaita.

Minä tarjosin pop cornit elokuvien kaveriksi ja vein mukanani videotykin.

Kipinän nuorisotoimintaan sain kesän mittaan nähdessäni juurikin näitä samaisia nuoria kylällä ja erinäisessä kyläyhteisön toiminnassa.
Totesin jo silloin miten fiksuilta nuorilta porukka vaikuttaa ja miten kiva olisi puuhailla yhdessä heidän kanssaan, ja viime perjantai vain osoitti vainuni olleen oikeassa!
Miettikää nyt tuon ikäisiä teinejä, kuinka moni haluaa perjantai-iltana istua nuorisoyhdistyksen järjestämässä leffaillassa? Ei moni, voin kertoa.

Leffaillan päätteeksi olin kysymässä, että löytyykö heiltä kiinnostusta tällaiseen toimintaan enemmänkin, mutta en päässyt kuin "Hei mitä mieltä ootte..", kun mulle jo huudettiin "JOO!!!!"

Toiminta tulee siis jatkumaan ja uusia ideoita pohditaan koko ajan.

Muutamat kaverini ihmettelevät, että miksi ihmeessä mä tuhlaan aikaani ja nään vaivaa nuorisotoiminnan eteen, koska en hyödy siitä mitään. Väärin! Jos mulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen että nämä nuoret ei syrjäydy, niille jää hyvä fiilis ja hyvät muistot nuoruudesta landella ja ehkä ne jopa löytävät helpommin oman paikkansa maailmassa, niin enempää mä en voi toivoa.

Lauantaina olikin hulinaa, kun naapurissa asuva serkun poika (3v.) tuli ensimmäistä kertaa yökylään! Koko yökyläilyn suurin teema oli kotitontut.
Kaikki lähti aiemmin, kun pikkupojat löysivät meidän lautalattiasta oksanreiän ja ihmettelivät mikä se on ja että se pitäisi korjata.
Siinä tilanteessa sitten mielikuvitukseni alkoi laukkaamaan ja kerroin tarinan kotitontuista, jotka kurkistelevat kolosta. Koloja kuunneltiinkin ja kuultiin tiukujen helinää, jopa kuiskauksia ja tunnettiinpa korvalehden hipaisujakin!
Tällä kertaa kirjoitimme kotitontuille kirjeen, johon tontut olivat yön aikana vastanneet! Epäilemme kuitenkin että tontut eivät ehkä osaa kirjoittaa, sillä lapussa oli vain pienet käsien ja jalkojen jäljet, sekä sininen tähti.

Myös helmiaarteita tutkittiin tarkkaan, varmaankin vielä naamiaisten jälkeisessä merirosvohengessä! ;)

Pikkujoulukutsut mummilan jouluvalmistajaisiin on laitettu eteenpäin ja ajatus joulusta on vielä hieman lämpöisempänä sydämessä. (Ihan kuin mun into ei palaisi jo roihuna..!)

Siitä innostuneena laitoin viimein lokakuussa ylöskaivamani kielojuurakot multaan sisälle. Saa nähdä onnistuuko hyötäminen multa heti ekalla kerralla ja saammeko jouluksi ihania, tuoksuvia kieloja.

Tein myös toisen kokeilun, joka löytyi vasta hankkimastani Martha Stewartin Käsintehdyt juhlakoristeet kirjasta; kuplivat jalkakylpykuutiot.

Ohje on kupliville kylpykuutioille, mutta koska kylpyamme löytyy vain harvalta, niin lisäsin seokseen merisuolaa ja tein niistä pienempiä. Toisin sanoen siis täydellisiä jalkakylpyä varten!

Kuutioihin tulevat ainekset ovat hyvin tavallisia ja helposti saatavilla: ruokasoodaa, sitruunahappoa, maissitärkkelystä, elintarvikeväriä, vettä ja eteeristä öljyä (esim. eukalyptus, laventeli, tms.)

Meillä ainakin oli peräti eräänlainen buumi aikoinaan noiden tuoksuöljyjen kanssa, joten kotoa löytyy lähemmäs tusinan verran eri tuoksuisia eteerisiä öljyjä.
Ensimmäisessä koeversioissani tein hennon keltaisia ruusupuulta tuoksuvia paloja, jotka kuohuivat yli liiallisen vesimäärän takia, mutta toinen versioni, eukalyptus-palat, onnistuivat jo odotusten mukaisesti! Kokeilulistalla on vielä laventelin tuoksuiset palat, yritän ratkaista miten saisin syvemmän värin ilman että palat kostuvat liikaa ja ehkä menettävät kuplivuutensa.
Palat ovat toistaiseksi vielä pusseissa, mutta jouluksi laitan ne koristeltuihin lasipurkkeihin ja kenties joulupukki vie niitä joidenkin kuusien alle...

Löysin eilen varsinaisen aarreaitan netistä! Sivusto handimania.com on jokaisen käsillään tekevän unelma! Täynnä jos jonkinlaista kiinnostavaa puhdetta kokeiltavaksi! Ainakin mulla jo sormet syyhyävät ja selaimen kirjanmerkit pursuavat valikoituja ohjeita!
Ennen joulua on ainakin pakko kokeilla appelsiinikynttilöitä (tarvitset vain appelsiinin ja oliiviöljyä) sekä sukka-apinaa. Lahjaideoita sivusto tarjosi myös valtavasti, odottakaahan vain..!

Nyt täytyy rauhoittua, muuten en malta olla yhtään aloillani.

Rakkaudella,

KIKU

Pre-winter wonderland

Sateisten päivien jälkeen tuntui lähes ylellisyydeltä ulkoilla lempeässä auringonpaisteessa, lämpötilan lähennellessä nollaa ja maan ollessa kuurassa.

Rakkaudella,

KIKU

Hyvä ruoka, parempi mieli

Sunnuntaina, ennen tuota apokalyptista selkäkipua, touhusin koko päivän keittiössä.
Tarjonta oli jonkinlainen sekamelska kiitospäivää, sunday roast dinneria, ranskalaista keittiötä sekä kaikkea mahdollista muuta.

Kaikki alkoi siitä, kun kaupassa oli tarjouksessa kokonainen pintamaustettu kananpoika.
Voi että miten pieni se oli! Alle puolitoista kiloinen! Enhän mä meinannut kaupassa edes löytää sitä, kun odotin mielessäni hieman isompaa paistia.
Kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin, kananpoika löysi kotiin mun kauppakassissa.

Monesti karsastan hieman valmiiksi maustettuja lihoja, mutta marinadi on se pahin!
Onneksi tämä broileri oli pintamaustettu ja mausteina oli käytetty paljon yrttejä. Pystyin elämään asian kanssa. Broilerin sisään laitoin vielä makua tuomaan yhden kokonaisen appelsiinin lohkoina ja väitän että tämä toimenpide auttoi myös siinä, ettei liha päässyt kuivumaan.
Kaveriksi tein bataattichipsejä, vihreä papu-verigreippilisäkkeen, vihreää salaattia fetajuustolla sekä kastikkeen.
Kastikkeen pohjana toimi kananpojasta paiston aikana irronnut neste, johon kiehautin mukaan kermaa sekä appelsiinimehua ja hieman mausteita.

Massu hymyili kyllä ruoan päätteeksi.
Junnu "onneksi" oli käynyt juuri mäkkärissä, mutta tuli silti närppimään kanaa.

Jälkkäriksi oli tuloillaan se paljon puhuttu SPOTTED DICK!
Näin tosiaan Australian Masterchefissä kuinka he tekivät tätä kakkua ja siitä sain kipinän kokeilla itsekin.
Ohjetta joutui tosiaankin soveltamaan melkolailla muunmuassa ihran puutteessa.
Uskon kuitenkin että taikinasta tuli ihan hyvä omien säätöjeni jälkeen.
Löysin BBC:n sivuilta ohjeen, miten pystyn tekemään höyryttämisen kotona, ilman sen kummempia ylimääräisiä apuvälineitä.
Näiden ohjeiden mukaan taittelin paistoastiani päälle foliosta ja leivinpaperista kannen, jonka sidoin kiinni narulla.

Asetin kakkuni sitten isoon kattilaan (jonka sopivuuden olin tietysti mitannut jo etukäteen), jossa oli kiehuvaa vettä, sekä pohjalla pieni keraaminen kulho, jottei kakku istu suoraan vasten kattilan pohjaa ja tällä tavoin mahdollista pala. Kansi päälle ja odottelemaan.

Puolentoista tunnin jälkeen kurkkasin miltä näytti; ei hyvältä. Raakaa vielä.
Uudet leivinpaperit ja foliot päälle ja kakku takaisin höyryttymään.
Hieman reilun kahden tunnin jälkeen aavistelin että kyllä tämän nyt jo luulisi olevan!
Kakku pois levyltä, mutta antaa olla vielä sen aikaa, kun valmistan kylkeen vaniljakastikkeen.

Kakku näytti kylläkin siltä mieltä piti, mutta ei ollut vieläkään täysin kypsä.
Tarpeeksi kun iski vaniljakastiketta suuhun samalla lusikallisella, niin kyllähän kaikki meni, mutta voin kertoa että mun kärsivällisyys ei riitä yrittämään tätä kakkua uudelleen.
Mun paistoaika oli yhteensä noin neljä tuntia ja uskoisin että tuo olisi saanut olla vielä puolisentoista tuntia.
Not worth it.
Toki paistoaikaa voisi lyhentää ohuempireunainen paistoastia, isompi kattila suhteessa kakun paistoastiaan, mutta tämä on vain jossittelua.

Onneksi tuli kokeiltua hyvissä ajoin.
Nyt etsimään uutta jälkiruokaa jouluksi!

Rakkaudella,

KIKU

Viikko vuodepotilaana

Viime viikko oli kyllä melkolailla heittämällä elämäni tuskallisin viikko.
Kaikki alkoi pyhäinpäivän jälkeisenä sunnuntai-iltana pienellä kolotuksella selässä.
Tässä ei ollut mitään uutta, sillä välillä aina selkä väsyy, jos istuu paljon. Myöskään tämä mun etumus ei auta asiaa yhtään.
Normaalisti kolotus menee ohi yön aikana ja/tai pienellä venyttelyllä.
Tällä kertaa en kuitenkaan ollut niin onnekas..

Maanantaina selkä  jumiutui entisestään ja yöllä nukkuminenkin tuntui hankalalta. Tiistaiaamuna äidin lähdettyä töihin nappasin pari särkylääkettä ja vaihdoinkin mamman sänkyyn nukkumaan, josko se olisi yhtään pehmeämpi ja siinä sainkin nukuttua vielä muutaman hyvän tunnin, ennen kuin lähdin käyttämään mummia asioilla.
Siinä kohtaa mietin, että pitäiskö käydä päivystyksessä näyttämässä selkää, mutta enpä mennyt, kun oli mummin kanssa asioita hoidettavana.
Kotiin päästyäni menin suoraan pitkäkseni ja tässä kohtaa ei enää ollut muuta vaihtoehtoa oikeastaan, kuin olla oikealla kyljelläni, sillä vasen puoli selästä oli aivan jumissa.
Googlettelin vähän asiaa ja uskottelin itselleni että "joojoo, muutama päivä lepoa ja särkylääkettä niin kyllä tää tästä!".
Keskiviikko olikin sitten yhtä helvettiä.
Sydän tykytti, pallea kramppasi, hyvä että henkeä sai. Kipu oli saatanasta ja vessassa käynti oli vartin operaatio. Hengittämiseen piti keskittyä ja siihen että sai kehon edes vähän rentoutumaan, jotta pallea lakkaisi kramppaamasta, koska se sattui kaikista eniten! Särkylääkkeillä sai heittää vesilintua. Puhumisen saattoi käytännössä unohtaa, koska se vei liikaa hengittämiseltä.
Keho meni varmaan eräänlaiseen shokkitilaankin tästä kaikesta. Teki mieli itkeä, mutta ei voinut, koska se vasta olisikin pistänyt pallean kramppaamaan ja se taas olisi sattunut aivan luokattomasti.
...Ja tietysti äiti oli ylitöissä.

Onneksi mamma saapui kotiin iltakahdeksan maissa ja sattui puhumaan kaverinsa kanssa puhelimessa, jolla oli pahoja selkäkipuja alkuvuodesta. Sitä kautta sain muutamia lihasrelaksantteja, jotka luojan kiitos alkoivat ratkaisemaan tilannetta. Parin päivän päästä saatoin jo kääntyä melkein kokonaan selälleni, pallea lakkasi kramppaamasta ja istuminen sekä kävely eivät tuottaneet enää tuskaa.
Tähän pari päivää päälle ja uskalsin jo lähteä viettämään isänpäivää Porvooseen. 
Istuminen pitkän aikaa ei tee vieläkään hyvää, aivastaminen ei tule kuuloonkaan, tai tuntuu että mun kylki repeää. Nyt uskaltaa jo vähän yskiä sekä niistää. Myös syvään hengittäminen onnistuu.
Solisluu aristaa välillä ja kylkeä saattaa nipistää.

Mistähän tässä siis oli kyse?
Otetaanpa mukaan pieni havainnekuva

Kipu tuntui siis selässä vain vasemmalla puolella. Alaselkään ei koskenut, eikä niska-hartialinjaan. Kipu sijoittui suoraan tuohon välille.
Sunnuntaina kun kipu alkoi, en tehnyt mitään, missä tilanteessa olisin voinut reväyttää lihaksen.
Sen sijaan edeltävänä perjantaina nostelin muutamia painavia laatikoita, jossa tämä olisi saattanut käydä. ..Mutta kipu alkoi sunnuntaina?
Googlettaessa selvisi nopeasti, että tuossa kohtaa selkää sijaitsee musculus latissimus dorsi, selän suurin pinnallinen lihas.

Mahdollista on että tämän lisäksi minulla on myös jonkinlaiset pienet murtumat solisluussa sekä jossakin kylkiluussa.

Mitä tästä opimme?

1. Pidä parempaa huolta selästäsi
2. Mene lääkäriin ennen kuin on liian myöhäistä
3. Tunne ihmisiä, joilta saattaa löytyä pahimpaan hätään sopivia lääkkeitä

Rakkaudella,

KIKU