Kisastudion matsievästä

Nelonen Pro tarjoaa tämän viikonlopun ajan ilmaisen katseluoikeuden kaikille ja mikäs sen parempaa, kuin tälle illalle osunut JYP-HIFK!
Aloin suunnittelemaan matsiin varustautumista jo viime viikonloppuna eli toisin sanoen miettimään, että mitä herkkua haluan syödä näin spesiaalin perjantai-illan kunniaksi.
Melko nopeasti asia kirkastui minulle; avocadodippiä, nachoja, salsaa.
En ole oikein koskaan löytänyt suosikkisalsaa itselleni, yleensä ne maistuvat enemmän tai vähemmän jollain tapaa tunkkaisilta ja teollisilta.
Päätin siis lähteä sooloilemaan.

Kikun pikasalsa

1 prk tomaattimurska - chili
1 lime
1 pieni punasipuli (tai puolikas isompi)
1 tomaatti
suolaa
pippuria
tabascoa

Valuta tomaattimurskaa siivilässä, jotta suurin osa nesteestä valuu pois. Kalttaa sillä välin tomaatti, eli tee tomaatin pintaan terävällä veitsellä risti, käytä kiehuvassa vedessä, kunnes kuori näkyy irtoavan. Siirrä tomaatti kylmään vesiastiaan, jotta kypsyminen pysähtyy. Kuori tomaatti.
Kaltattuasi tomaatin, poista siemenet ja pilko tomaatti pieneksi. Silppua sipuli myös todella pieniksi paloiksi.
Sekoita tomaattimurskan joukkoon tomaatti ja sipulit, lisää limemehua (käytin puolikkaan limen, mutta sitä olisi voinut olla enempikin) sekä mausteita maun mukaan.
Tarvittaessa jos tunnet kaipaavasi hieman makeutta salsaan, lisää ketsuppia.


Nuorempana tein guacamolea monesti kaikkine aineksineen, mutta nykyään tyydyn heittämään tehosekoittimeen kaksi kypsää avocadoa, limemehua, suolaa, pippuria, chiliä ja pari rkl ranskankermaa, jos kotoa sattuu löytymään, mutta tälläkin kertaa jätin maitotuotteet käyttämättä. Helppo, maukas, terveellinen ja kauniin värinen dippi! Maistuu niin vihannestikkujen, grillatun lihan kuin nachojenkin kanssa.

Harmi että matsi ei todellakaan mennyt niin kuin olis toivonut, mutta onneksi matsieväät olivat täydelliset!

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä saatan seurata Super Bowlia, mutta sen matsin eväät jäänevät tasolle puuro/makaroni, koska kävin tänään noutamassa postista uima-asuja sisältäneen pakettini ja niiden kanssa kävikin hieman eri tavalla, kuin olin ajatellut.

Tästä lisää kuitenkin huomenna, helmikuun ensimmäisenä päivänä!

Rakkaudella,

KIKU

Pikkusininen

Junnun kaksikymppisten lähestyessä juhlien suunnittelu on täydessä vauhdissa!
Olin ajatellut ensin yllätysjuhlia, mutta koska juniori itsekin pitää juhlien suunnittelusta ja järjestämisestä, niin jaoin ideani pojan kanssa.
Mielessäni oli karnevaalijuhlat, Mardi Gras-tyyppiset.
Paljon värikkäitä koristeita, piñata, musiikkia, naamioita, hauskoja asuja.
Ideani sai täyden tyrmäyksen.

Kavereilleen junnu suunnitteli ensin järjestävänsä naamiaiset, kuten viime vuonnakin. Tänä vuonna teemana olisi ollut moviestar/rockstar/pornstar/allstar ja päivänsankari itseoikeutetusti olisi ollut SUPERSTAR (kuulemma jostakin biisistä nämä, älkää kysykö..).
Lopulta poika päätti kuitenkin, että he ottavat sivistyneesti ja rauhallisesti; hyvää ruokaa ja hyvää juomaa. Eräänlaiset cocktail-kutsut. Kannatan ideaa, joskin epäilen hieman sen toimivuutta. Sitä paitsi ehtiihän junnu muuttamaan mieltään vielä monta kertaa ennen syntymäpäiväänsä.
En osallistu varsinaisesti näiden juhlallisuuksien järjestämiseen, mutta minulla on jo hyviä ideoita, joita yritän tarjota vaivihkaa.
Tärkeimmät asiathan tällaisissa juhlissa ovat pikkusuolaiset, kauniita juomat ja leppoisa musiikki, ah!
Sain eräänä yönä myös idean juhlissa otettavista valokuvista; punainen matto, vaalea kuvioitu tausta (ehkä tapetista ja vanerista) ja muutama kohdevalo. Jotain tyylikästä, mutta samalla leikkisää.
Koristelupuoli on vielä työn alla, mutta kimaltavat ilmapallot voisivat sopia, tähän malliin

Odotan jälleen malttamattomana kutsua myös kaverijuhliin (luultavasti turhaan..) ja olen miettinyt asuani.
Löysinkin Zalandosta mekon, jolla hoidan niin cocktailkutsut kuin tarvittaessa moviestar-tyylinkin.

Monet kuuluisat tähdet ovat näyttäytyneet pitkähihaisessa tummansinisessä mekossa

Tummansininen vielä värinä sattuu sopimaan mulle hyvin.

Uusi lempimekko? Luultavasti!

Rakkaudella,

KIKU

Lounassämpylä

"Lounassämpylä"
Kuulostaa tylsältä.
Joko kuiva tai vettynyt leipä.
Kinkku-juusto, kinkku tai juusto.
Ei houkuttele.

Mutta tiedättekö mikä houkutteli mua?
Kotitekoiset sämpylät, joiden väliin tuikkasin vuohenjuustoa (tuorejuustotyyppistä), mangoa, rucolaa ja marinoitua sipulia!
Näitä olen tehnyt aiemminkin ja aina ne ovat yhtä loistavia! Suolaisia, makeita, kirpeitä, täydellisiä!

Sämpylöitäkään ei tarvitse tehdä itse, oikeastaan hyvä hiivaleipäkin toimii varmasti tässä tilanteessa upeasti!
Sipulimarinadissa käytin oliiviöljyä, valkoviinietikkaa, hunajaa, suolaa ja pippuria. Mangot ovat purkista, koska Suomesta ei lähes koskaan saa niin hyvää tuoretta mangoa, että sitä kannattaisi mun mielestä ostaa.

Menee brunssilla, lounaalla, aamu- ja iltapalaksi, välipalaksi, eväsretkellä, toisin sanoen milloin tahansa.

Rakkaudella,

KIKU

Punnitse & Säästä

Eilinen kaupunkipäiväni oli enemmän kuin onnistunut ja samalla tervetullutta vaihtelua tähän muuhun elämään. Kevyen shoppailun ja maittavan lounaan jälkeen pääsin tutustumaan liikkeeseen, josta on meillä puhuttu jo pitkän aikaa, nimittäin Punnitse & Säästä!

Punnitse & Säästä on irtotuotteita myyvä liike, jonka valikoimiin kuuluu pähkinöitä (natural sekä maustettuja), kuivattuja hedelmiä ja marjoja (myös suklaa- tai jogurttikuorrutteilla), myslejä, jauhoja, teetä, eksoottisia mausteita, välipalapatukoita ja kaiken maailman superfoodeja.
Liikkeitä on ympäri Suomea jo likemmälti 40 ja myymälän koosta riippuen valikoimaan sisältyy 140-600 erilaista irtotuotetta.
Kävin tällä kertaa Pasilan asemalla sijaitsevassa myymälässä, joka on varmaan kooltaan keskiluokkaa. Valikoima oli päätä huimaava, enkä suoraan sanottuna tiennyt mistä aloittaa.
Maisteluun päätyi tällä kertaa kuivatut mangosiivut, tex mex -maustetut cashewpähkinät, chili-hunajapaahdetut mantelit ja vadelma-mansikkamysli.

Chili-hunajamantelit olivat melko styrkkaa tavaraa, muttei niin paljon etteikö manteleita tekisi mieli napostella tuon tuosta. Mangosiivut olivat ok, tosin olen mehukkaampiakin maistanut. Cashew't ovat maultaan hieman laimeita, mutta menevät ehdottomasti paremman puutteessa.

Mysliä olen vielä säästellyt, kenties ihanaan viikonloppuaamuun.

Eniten myymälässä minua ilahduttanut asia, oli pieni valikoima brittiläisen Cadburyn suklaapatukoita! Yorkissa ollessamme maistelin erinäisiä firman suklaapatukoita ja suosikikseni nousi ehdottomasti Double Decker, patukka jossa on ensin rapsakka kerros murocrispiä ja maitosuklaata ja sen päällä nougaata.

Patukkalaaria kaiveltuani löysin Double Deckerin, enkä malttanut olla ostamatta sitä! Hinta taisi olla luokkaa 1.29 euroa, mutta voin kertoa että oli sen arvoinen!

 

Ens kerralla maistan kyllä kuivattuja kookospaloja sekä äiskän ostamaa kuivattua inkivääriä on hankittava itsekin. 

Rakkaudella,

KIKU 

Talviharrasteita

Talven ulkoilulajeista mulle ykkösenä on pulkkamäki, kakkosena luistelu ja kolmosena hiihtäminen niityllä, kun hanki kantaa ja aurinko lämmittää.
Pulkkamäkeen ei pääse, hiihtäminenkin saa odottaa, mutta luistelu sujuu!
Heti pakkasten alettua kunnassa alettiin touhuta jäätä meidänkin urheilukentällemme ja viikon puuhailun jälkeen jää oli jo siedettävässä kunnossa. Tulevana viikonloppuna jää on varmaan jo ilahduttavan hyvällä mallilla!

Luistelukenttä veti väkeä liikkumaan oikein toden teolla ja samaan aikaan luistelemassa olleilta nuorilta kysyinkin, että eikös nuorisoyhdistys voisikin haastaa urheiluseuran miehet jääkiekko-otteluun helmi-maaliskuussa! Pojat olivat sitä mieltä että mikä ettei!
Rattaat pyörimään ja tapahtuman järjestämisen kimppuun.
Sitä ennen käytävä kyllä omat luistimet terottamassa...

Rakkaudella,

KIKU

Kikun keksipurkilla: dinokeksit

Jouluksi hankkimani dinosaurus-muotit olivat loistava hankinta, sillä eihän niitä yksinkertaisesti millään malta jättää kaappiin lojumaan ja odottamaan ensi joulua!
Viime sunnuntainen leivontapäivä tuotti tällä kertaa keksipurkin täytteeksi mandariinilla höystettyjä dinokeksejä! Äiti nähtyään keksit sanoi:"Taasko sä yrität kerätä kummipojaltas pisteet kotiin..?"
TOTTAKAI! Vain parasta kummitädin pienelle muruselle!

Arvovaltainen raati, joka koostuu noin 2-5-vuotiaista lapsista, pääsee maistamaan keksejä tällä viikolla kertomaan mielipiteensä. Toivottavasti palaute on hyvää!
Keksit voi tehdä mistä tahansa sitrushedelmästä, aiemmin olen kokeillut sitruunaa sekä limeä.

Dinokeksit (n. 50 kpl)

125 g margariinia

2 dl sokeria

1 keltuainen

3 mandariinin raastettu kuori (vastaavasti 2 limeä, 1 sitruuna, puolikas appelsiini)

3 ½ dl vehnäjauhoja

2 rkl mandariinin mehua

Kuorrutukseen:

1 rkl mandariinin mehua

1 mandariinin raastettu kuori

~1 dl tomusokeria

Vaahdota pehmennyt margariini ja sokeri. Lisää voimakkaasti vatkaten keltuainen ja kuoriraaste.

Siivilöi vehnäjauhot joukkoon ja lisää mehu. Sekoita tasaiseksi massaksi.

Laita jääkaappiin 30 min - 1h, jotta taikinaa on helpompi käsitellä.

Kaulitse taikina ja ota muotilla pikkuleipiä.

Paista 175 asteessa n. 20 min.

Dinoilla tummui hännänpäät herkemmin kuin muut osat, joten paiston kanssa piti olla skarppina. Jos pikkuleivistä tekee pyöreitä, ne paistuvat toki tasaisemmin.

Jäähdytä pikkuleivät ja valmista kuorrutus sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Tomusokerin määrällä voit luonnollisesti vaikuttaa kuorrutteen paksuuteen. Jos käytät pursotinpussia, tee jämäkämpää, jos taas koristelet lusikasta valuttamalla, voit tehdä kuorrutteesta ohuempaa.

Rakkaudella,
KIKU

Haasteellinen vuosi

Minusta tuntuu, että tämä vuosi, 2014, on erityisen hyvä itsensä haastamiseen ja ehkä jopa yllättämiseen!
Törmäsin netissä juttuun, jossa kerrottiin brittiläisen miehen asettaneen edelliselle vuodelle yhden ison lupauksen sijaan useampia pieniä lupauksia. Tarkemmin ottaen miehellä oli joka kuulle eri tavoite.
Inspiroiduin valtavasti tästä!
Voi olla vaikeaa (ainakin mulla on!) sitoutua tekemään jotain koko vuoden ajan, sen sijaan haastaa itsensä tekemään jotain kuukauden ajan tuntuu erittäin mielenkiintoiselta.

Tämä brittiläinen mies oli tammikuussa käynyt joka päivä kuntosalilla, maaliskuussa syönyt joka päivä lihaa (oltuaan 15 vuotta kasvissyöjänä), huhtikuussa hän opetteli joka päivä tunnin ranskaa, joulukuussa otti joka päivä yhteyttä yhteen sukulaiseen tai ystävään.

Minä päätin haastaa itseni seuraavilla tavoilla:

Tammikuu: Käyn joka päivä ulkona nauttimassa auringonpaisteesta ja kirpakasta pakkasilmasta, vähintään puolen tunnin ajan.

Helmikuu: Teen joka päivä harjoituksia kahvakuulalla. Jo varttikin lihasharjoittelua päivässä on plussaa!

Maaliskuu: En syö makeisia ja kaksi päivää viikosta on kasvisruokapäiviä.

Huhtikuu: Palautan mieleeni saksan kielen opintoni lukioajoilta. Harjoituksia ja/tai lukukappaleita joka päivä.

Toukokuu: Opettelen tunnistamaan yhden lintulajin joka päivä.

Kesäkuu: Pyöräilen vähintään 10 km viikossa.

Heinäkuu: Syön joka päivä vähintään puoli kiloa tuoreita kotimaisia vihanneksia/kasviksia/marjoja/hedelmiä.

Elokuu: Kotona on oltava maljakossa koko ajan tuoreita kukkia.

Syyskuu: Opettelen tunnistamaan yhden sienen joka päivä.

Lokakuu: Otan joka päivä samaan aikaan kuvan samasta luontomaisemasta, jolloin muutoksen syksystä talveen huomaa helpommin. Meditoin myös 15 minuuttia joka päivä.

Marraskuu: Käyn katsomassa mummia joka päivä.

Joulukuu: Laulan joka päivä ääneen eri joululaulun.


Valinnat eivät olleet helppoja, mutta tuntuvat miellyttäviltä, jopa hauskoilta!
Monet eivät tunnu vaikeilta haasteilta, mutta ei niiden ole tarkoituskaan olla! Jos "tehtävät" olisivat jo alunperinkin liian haastavan ja vaikean oloisia, kynnys jättää ne kesken tai jopa luopua niistä kokonaan saattaisi olla liian matala, suorastaan houkutteleva!
Kehotan kaikkia haastamaan itseään, jos ei edes kuukausi, niin joka toinen kuukausi!
Jos mieleesi tuli heti "ei minulla ole aikaa", se on vain tekosyy ja laiskuutta. Älä haasta itseäsi vastenmielisiin tai aikaavieviin tehtäviin, muuten ne vievät enemmän energiaasi kuin antavat.
Minunkaan haasteeni eivät vie kuin keskimäärin puoli tuntia päivässä! Senkin ajan luultavasti kuluttaisin muuten koneella surffailuun, television katseluun tai muuhun vähemmän tärkeään puuhaan, jota ehdin kuitenkin tehdä päivät pitkät.

Odotan saavuttavani näiden itsenihaastamisien myötä lisää arvokasta sisältöä elämääni ja luultavasti opin entistä paremmin pysähtymään ja nauttimaan niistä asioista elämässä, jotka muuten jäisivät huomaamatta.

Tartutko sinä haasteeseen?

Rakkaudella,

KIKU

Vapaaherrattaren korut

Harakka ei enää voinut vastustaa tällaisia uusia korvakoruja

Jo syksyllä äiskä luki jostakin naisten lehdestä Downton Abbeyn korumallistosta, jossa on jäljitelty sarjassakin nähtyjä arvokkaita ja näyttäviä koruja. Tarkoitus oli katsoa josko kyseisen malliston koruja löytyisi Yorkista, mutta kaikessa tohinassa tämä unohtui.

Mallistosta löytyy ihania koruja ja mun tekis mieli ainakin ostaa kaikki! En millään osais päättää!

 

Minun hankkimani korvakorut valitettavasti eivät ole Downton Abbeyn, vaan samaa henkeä noudattavat Seppälän mallistosta. En vielä edes tiedä onko Suomesta saatavilla näitä kyseisiä Downton Abbeyn koruja, joten toistaiseksi tyydyn muiden kauppojen vastaaviin valikoimiin, jotka ovat ilahduttavan runsaat.

Silti, on vain yksi Downton Abbey. Viimeistään synttärilahjaksi sitten joku kadehdittavan viehättävä DA rannekoru, voih!

Rakkaudella,

KIKU

Leipä miehen tiellä pitää

Tuore leipä on yksi elämän maukkaimmista asioista.
Harmillisen harvoin leipää vain tulee itse tehtyä.
Onneksi olen vuoden sisään törmännyt erittäin iloiseen yllätykseen shoppailtuani ikeassa, nimittäin Brödmix flerkorn -moniviljaleipäaineksiin!

Leipäainekset koostuvat vehnäjauhoista, vehnähiutaleista, ruishiutaleista, karkeasta ruisjauhosta, auringonkukansiemenistä, vehnätärkkelyksestä, pellavansiemenistä, mallaksesta, hapantaikinasta (ruisjauho), suolasta ja kuivahiivasta. Ei siis mitään mitä et saattaisi laittaa leipään itsekin!
Aineksiin lisätään vain hieman kädenlämpöistä lämpimämpi vesi, annetaan kohota 45 min ja paistetaan tunnin ajan. Lopputuloksena todella maukasta leipää!
Olen joskus tarjonnut leipää myös pieninä suupaloina, joiden päälle on pursotettu lohitahnaa... OooOOohh!

Purkilla on hintaa 2,95 ja suosittelen hamstraamaan aina muutaman purkin käydessäsi ikeassa, sillä näitä ei aina ole saatavilla!
Innostuin myös tämän leivän helppoudesta ja "lisää vain vesi" ajattelusta.
Taidanpa yrittää kehittää itsekin sopivan kuiva-aineseoksen, josta saisi yhtä vähällä vaivalla yhtä hyvää leipää! Kotona voisi aina olla valmiiksi jauhoseosta, ottaisit vain sopivan määrän, lisäisit veden, kohottaisit ja TADAA! Helposti valmista leipää! Sunnuntaiaamut saattavat mullistua, sanokaa mun sanoneen!

Pikaisiin palaamisiin leipäainesten osalta!

Rakkaudella,

KIKU

Cilla-tädille

Our dead are never dead to us, until we have forgotten them.

  George Eliot

Isoisälläni oli liuta sisaruksia, tarkemmin ottaen kahdeksan.
Ukki oli sisarusparven toiseksi nuorin, nuorempana vain pikkusiskonsa, lempinimeltään Cilla.
Joukko on harventunut, käynyt vähiin, ja ukin siirryttyä vehreämmille niityille viisi vuotta sitten, oli jäljellä enää Cilla.
Rakkaus synnyinseutuunsa näkyi Cillassa, kirjoittamissaan teksteissä ja palavassa halussa viettää kesäisiä päiviä vanhassa tutussa pihapiirissä. Elämä kuljetti naapuripitäjään, mutta Cillan sydän jäi näille maille.

Selailin mummilassa vanhoja kuvia, tarkoituksena löytää alkuperäiset kuvat mammasta ja papasta, isoisovanhemmistani. Niitä en löytänyt, mutta Cillan vuonna 2005 isovanhemmilleni kirjoittaman tekstin löysin.
Se on kaunis kuvaelma kotiseudustani, Cilla-tädin sydämen maisemasta.
Teksti koskettaa minua syvästi, kuvaahan se myös minunkin sydämeni maisemaa.

Yli-Viisas
Viljavat savipellot, niiden alapäässä joki.
Sen varrella on niittu.
Kuljetaan niitun kujaa
ja tullaan minun "paratiisiini". 

Varhainen aamuhetki 

Ajan karjani kylän maantielle,
vain lyhyen matkaa. On hiljaista, autoja ei.
Kohta jo erotan riihen, punamullatun puimalan.
Sen takaa alkaa niitun tie,
mi muistot lapsuuteeni vie.
Niitun yllä leijuu kesä,
ladon räystäspuulla on pääskyn pesä.
Kohta punakidat ammollaan
poikaset pyytävät ruokaa.
"Kiirettä pitää", emopääsky huokaa.
Vaan kohtapa ilman leikkaa
iloiset, korkeat sävelet.
Ne kuulla saat, kun piennarta kävelet.
Ja kesän juhla jatkuu:
kujan varrella luonnonkukat,
keltaiset, kultaiset sinisukat...
On hiirenvirnaa, lilaa ja keltaista.
On äitini rakastamaa "ängelmää",
tuoksullaan huumaavaa.
Vähäiset pelto-orvokit
kohottavat viattomat kasvonsa
vierellä harakan- ja kurjenkellon sinen.
On rinnalla puna-apila, "hyötykasvi" ihmeellinen.
Unohtaa en saata
orjanruusupensaita, lyhytvartisia
Liki maata kukkivia;
kukat veren hehkuiset, yksinkertaiset
sisukkaasti kasvavat kuivuuttaan halkeilevan
savipellon pientareella.
Matka jatkuu, lähestyn jokivartta. Maan laatu on muhevaa multaa.
Täällä kuovit kymmenittäin kajauttavat "kuovii, kuovii.."
Sinne joen takaniitulle lypsykarjani vien, minä 12-kesäinen tyttönen.
Hyvin tunnen tien. Kauneinta mitä sieluuni syöpyi.

Tekstin jälkeen on vielä kuittaus:
"Aamun hetkessä 13.4.2005        Kirsti        60 vuoden jälkeen"

Kirstin, Yli-Viisaan tyttären, muistolle

1929-2014

Rakkaudella,

KIKU

Keskitalven aurinko

Viikonloppuna Helsinkiinkin saatiin ensilumi ja meilläkin maa näyttäytyy valkoisena.
Lumen määrällä ei toki kehuskella, sillä oraat paistavat hennon lumivaipan läpi, mutta ikkunoista kuultava näky on edelliseen verrattuna lähes huumaava.
Tänään on saatu meillä päin nauttia uskomattoman kauniista ja toivoa antavasta auringonpaisteesta. Päivän valoisa aika tuntuu heti paljon pidemmältä ja kotiin alkaa kaipaamaan tuoreita kukkia luomaan illuusiota kevään pikaisesta lähestymisestä.
Lunta saisi kyllä tulla lisää, jotta pääsisi pulkkamäkeen ja äippä pääsisi lumikenkäilemään.
Onneksi pakkaset sentään näyttävät pysyvän, joten elättelen toivoa luistinkentän avaamisesta kylän urheilukentälle.

En voinut, tai oikeammmin en halunnut, vastustaa kiusausta mennä ulos nauttimaan pakkasesta ja auringosta ennen aamiaista. Olin malttamaton, kuin lapsi karkkikaupassa.
Ja otin kameran mukaani.

Kuulaita kevätpäiviä odottaen!

Rakkaudella,

KIKU

Kuumeessa

En tiedä keneltä olen tämän saanut, vai olenko minä kantaja, mutta matkakuume on iskenyt pahemman kerran! Ainahan käy niin, että tehtyäsi yhden reissun tuntuu siltä että seuraavalle on pakko päästä pikimmiten.

Olen ehkä tehnyt erään kohtalokkaan virheen.
Olen suunnitellut matkat jo valmiiksi ajankohtineen, lentoineen, majoituksineen, matkaseuroineen.
Kaikki olisi käytännössä valmista, matkaseuralle ei toki ole puhuttu mitään.

Pääsiäiseksi (joka sijoittuu huhtikuun puoliväliin) haluaisin lähteä nauttimaan auringosta ja rantahiekasta Espanjan aurinkorannikolle. Mukaan lähtisi (ainakin mun mielikuvituksessa) velikullat, isänäiti, kummitäti perheineen ja faija naisystävänsä kanssa.
Tunnen jo melkein sen suolaisen tuulen ihollani, lämmittävän auringonpaisteen, kuulen meren kohinan.
Espanjassa pääsiäiskulkueet ovat kuulemma vailla vertaansa, joten tämäkin tapahtuma olisi hienoa päästä kokemaan ja näkemään. Uudet bikinit vaan tilaukseen..

Helatorstai on tänä vuonna myöskin melko myöhään, 29. toukokuuta, ja siinä tarjoutuu jälleen loistava mahdollisuus pidennetyn viikonlopun viettoon!
Nimikkeellä "puutarhamatka" kulkeva reissu veisi matkailijat Iso-Britannian etelärannikolle Brightoniin.

1000-luvulla alkunsa saanut kaupunki oli jo lähes 300 vuotta sitten suosittu matkakohde ja tänäkin päivänä siellä vierailee vuosittain kahdeksan miljoonaa turistia.

Minua kaupungissa kiehtoo monien puistojen lisäksi etenkin Royal Pavilion, joka on entinen kuninkaallinen palatsi. Palatsi edustaa indo-goottilaista arkkitehtuuria ja on kuvissakin jo todella upea näky!

Se on myös upea muistutus brittiläisen imperiumin laajuudesta!

Royal Pavilionia ympäröi upea puutarha (Royal Pavilion Gardens), joka sisältää uskomattoman lajikirjon!

Toinen kiintoisa nähtävyys Brightonissa, on Brighton Pier, joka on varsinainen huvittelukeskus ravintoloineen, kauppoineen, pelihalleineen ja huvipuistolaitteineen.

Sitä paitsi Jane Austenin Ylpeys ja Ennakkoluulo -kirjassa Lydiakin lähtee Brightoniin!

``Oh, yes! -- if one could but go to Brighton! But papa is so disagreeable.''

Tälle matkalle ottaisin mieluusti mukaan naapurin ja äidin! ;)
Suklaavarastokin kaipaisi myös jo satavarmasti tuossa kohtaa kevättä täydennystä.

Ainoa tälle vuodelle varmistunut matka, rantaloma Kroatiaan syyskuussa, on enää varaamista vaille valmis.
Mutta kuinka malttaa poloinen ihminen odottaa sinne saakka?
Se jää nähtäväksi.
Joka tapauksessa siihen reissuun mennessä uudet bikinit on hankittava!

Ehkä tämä kaikki helpottaa kevään myötä.

Ainakin on helppo pitää itsensä kiireisenä nuorisoyhdistyksen ja marttojen alkuvuoden ja kevään tapahtumia suunnitellessa.

“One’s destination is never a place, but a new way of seeing things.” – Henry Miller 

Rakkaudella,

KIKU

Kaksi veljeä ja niiden sisko

Eräänä yönä, kun minä olin vielä hereillä ja junnu tuli kotiin töiden jälkeen, päädyimme keskustelemaan henkeviä.
Juniori kertoi mulle kirjaideastaan ja mä totesin että ollaan me kyllä melkoisen samanlaisia, sillä itselläkin on muutama kirja mielessä. Sainpa jopa lukea useamman junnun kirjoittaman runon ja oli sen verran hyvää materiaalia, että hyvä kun en tipahtanut tuolilta! Yritän saada luvan julkaista edes yhden näistä runoista, jotta tekin voitte todeta kukin itseksenne millainen Tommy Tabermann tämän katon alla majailee!
Jäin yön aikana miettimään meitä sisaruksia; luonteita, kykyjä, mielenkiinnonkohteita.

• Vaikkakin erimielisyyksiä syntyy ajoittain, etenkin junnun kanssa, niin meillä on vahvat ja hyvät välit.
  
• Vaikkakin olemme kaikki luonteiltamme erilaisia, olemme kuitenkin arvomaailmaltamme samanlaisia.
  
• Vaikkakin elämässä kokisi pahojakin haasteita, niin toisilta voi aina kysyä neuvoa.

Me uskallamme sanoa toisillemme mitä ajattelemme, ilman että tarvitsisi pelätä toisten loukkaantuvan verisesti.
Junnu itseasiassa tuona yönä kuvaili meidät hyvin:

"Pake on kädet, sä oot Kiku pää ja mä oon sydän."

En voisi olla enempää samaa mieltä asiasta!
Pake on meistä taitavin käsistään, mulla on tosi hyvä yleistieto ja osaan hyödyntää sitä ja junnu taas on käsittämättömän lahjakas lähes kaikilla taiteenaloilla. Junnulle ei myöskään voi koskaan olla vihainen pitkään, sillä se osaa halutessaan saada toisen hyvälle tuulelle vaikka kuinka pännisi.

Summa summarum:

Meistä voi vanhemmat olla ylpeitä!
Uskoisin myös että meistä tullaan kuulemaan vielä.

Rakkaudella,

KIKU

Joulun lopetus

Siivoaminen ei ole koskaan ollut mun lempiasioita, eikä ole vieläkään.

Kuitenkin joulu oli korjattava pois, jäljet siivottava pyhien jäljiltä.

Jollain tapaa olin haikein mielin, onhan joulu aina ihanaa aikaa, mutta toisaalta odotan jo kiihkeästi kevättä! Niitä helmi-maaliskuun aurinkoisia pakkaspäiviä, kun aurinko paistaa kirkkaansiniseltä taivaalta jo vähän lämmittäen samalla kun lumi kimaltelee timanttien tavoin.

Odotan myös niitä hetkiä, kun lumen alta alkavat narsissit, tulppaanit ja muut kukat pilkistämään esiin, mutta siihen on aikaa, kun luntakaan ole vielä ollenkaan maassa!

Siivotessani pois joulukoristeita, pidin samalla mielessäni kehityspalaverin. Mikä ei toiminut, mitä voisi parantaa ja mikä oli niin hyvää, että sen voisi toteuttaa ensi vuonnakin.

Samalla listasin ylös ideoita; joulukorttitalkoot marraskuussa, marttaillan aiheena erilaiset joulupallot, uusia ja erilaisia omatekemiä joululahjoja, kielojen hyötäminen jo lokakuussa..

Piti kokeilla myös uusien leimasimieni jälkeä, muutama onkin jo tuttu tämän vuoden joulukorteistani.

Iltalukemisina mulla on viimeaikoina ollut muunmuassa vanhat konstit kodinhoitoon -kirja, joka tarjoaa hyviä niksejä kodin ylläpitoon! Eipä sitä tänä päivänä uskoisi, että siivoukseen riittää monesti ihan vain etikka tai sooda!
Tästä oppaasta yritetään ottaa oppia ja kenties hyödyntää oppeja marttailussa tänä keväänä!

Rakkaudella,

KIKU