sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Heinäkuun helteissä

Heinäkuu alkaa tehdä loppuaan, mutta äsken tyhjentäessäni kameran ja kännykän kuvasatoa koneelle, fiilistelin kaikista mukavista hetkistä, joita tässäkin kuussa on koettu.

Listalta löytyy mm. päiväretki Kopparnäs-Degerby-Fagervik, naapurin kesäjuhlat, Linnanmäki, rosvopaisti, vadelmapensaissa pyörimistä, terasseja, ravintoloita jne.





















Iloista alkavaa elokuuta ! Olkoon se täynnä upeita yllätyksiä, maukkaita hetkiä, ilon ja onnen tunteita!


Rakkaudella,
KIKU

tiistai 23. heinäkuuta 2013

It's raining men

Huvitan jälleen itseäni deittisivustolla.
Poikkeuksena aiempiin kertoihin, tällä hetkellä käyttämäni sivusto on pienempi, asiallisempi, vähemmän kaupallinen. Tarjontaa on silti yhtä laidasta laitaan kuin missä tahansa muuallakin.
Eilen sain hyvät naurut, kun lueskelin erästä minulle saapunutta viestiä (nimimerkki tekstissä muutettu)
Lähettäjä Tosimies82
”Täällä olis 31v. dippainssi, vain vaimo ja lapset puuttuu.
En tupakoi, juon vain jos minulle tarjotaan.
Ethän pelästy nimimerkkiä, sen on tarkoitus vain herättää huomiota.”
Voiko kuivempaa lähestymistapaa olla?
…Ja kuka ilmottaa heti kättelyssä olevansa diplomi-insinööri? No tietysti ainoastaan diplomi-insinööri!
Olis ennemmin maininnut edes mitä tekee oikeesti työkseen! Ellei ole työtön dippainssi..?
En lämmennyt.
Vastapainona eräs lähestymistapa, jolle mä sytyin heti:
”Kyllä Jere Karalahden pitäis ymmärtää, että kun kerran on vetänyt petopaidan päälleen, niin silloin ei edes leikillään puhuta naapuriin menosta. Luulis Jeren tietävän että useimmille ei koskaan suoda kunniaa kantaa yllään Stadin punaista. En gång, alltid!”
Mies, joka puhuu mun kieltä, I LIKE IT! Voin paljastaa että tämä kyseinen keskustelu jatkuu edelleen.
Aiemmin kesällä tulin tehneeksi havainnon tarkasteltuani omaa deittailuhistoriaani; en ole ikinä seurustellut tai edes tapaillut miestä, jolla olisi ollut sillä hetkellä moottoripyörää.
Enhän mä tietysti ole mikään pärräfani, mutta en pistäis pahitteeksi, jos kesällä vois kuluttaa vähän asvalttia moottoripyörän ”takapenkillä”!
Sittemmin tein kyllä paljon tärkeämmän havainnon.
En ole ikinä deittaillut HIFK-fania. IKINÄ! MINÄ!!?
It’s a strange world..
Katsellaan mitä tuleman pitää tällä kertaa, tyhjin käsin vai täysin rinnoin?
Rakkaudella,
KIKU

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Häät suoritettu, 2/2

Tämän kesän rakkaudenjuhlat on nyt vietetty, ainakin ne joihin minulle oli saapuneet kutsut.
Molemmat häät olivat hyvin erilaisia, mutta juuri sellaisia kuin pitikin. En odottanut enempää, enkä missään nimessä vähempää kummaltakaan morsiusparilta.
Lupauksia rakkaudesta, entistä vahvempia suunnitelmia yhteisestä tulevaisuudesta, iloa, naurua, kyyneleitä. Juuri sitä mistä häissä kuuluukin olla kyse!
Viime viikonlopun häissä itse herkistyin lähestulkoon kyyneliin, kun seurasin sitä tapaa, jolla sulhanen katsoi tuoretta vaimoaan. Sitä katsetta on vaikea edes kuvailla, se oli niin täynnä rakkautta, välittämistä, lämpöä ja onnea. Huokailin onnesta morsiamen puolesta, hän nai jokaisen anopin unelmavävyn. Oma äitinikin oli melko lailla myyty nähtyään pelkästään kuvan sulhasesta!
Omalta osaltani pidin molempiin häihin osallistumista varsin onnistuneena. Näytin kivalta, tukka oli hyvin ja minusta saatiin hyviä valokuvia.
Tosin tein myös huomion omasta poseerauksestani; se on joka kerta aivan samannäköinen!
Vai mitä sanotte..?

Ei sinällään, kuten jo facebookissa kavereilleni kommentoin, mitä sitä turhaan hyvää muuttamaan!
Jälkimmäisten häiden jatkot olivat kyllä varmasti ikimuistoisemmat ikinä, sillä päädyimme kaveriporukkani kanssa kuokkimaan toisiin häihin, jotka tapahtuivat samassa pihapiirissä kuin ystäväni häät.
Näissä kuokkimissamme häissä oli muuten aivan mahtava bändi! Sipoolainen trio, nuoria miehiä, esittivät ulkomaisia hittejä aivan laidasta laitaan! Oliskohan soittimina olleet ihan vaan kitara ja koskettimet.. Bändin lopetettua juhlat siirtyivät kartanon puistoon, jossa istuttiin joko viltin päällä nurmikolla tai viehättävillä vanhoilla puutarhakalusteilla. Oli lyhtyjä, ulkotulia, puissa roikkui valkeita nauhoja ja palloja. Tuoleihin oli sidottu valkoisia ilmapalloja.
Juomina oli monia erilaisia viinoja mixereineen, erilaisia whiskejä, kuohuviiniä, kotitekoista fisua, olutta ja siideriä. Vesikin oli Pellegrinoa.. Laulettiin, tanssittiin, naurettiin, kukaan ei ollut ympäripäissään.
Tässä kohtaa voinen jo mainita, että hääpari oli suomenruotsalaisia, sillä eihän me suomalaiset ikinä osattaisi juhlia tällä tapaa! Olin salaa kateellinen, mutta fiksuna tyttönä painoin ideoita mieleeni! ;)
Vielä kerran tolkuttomasti onnea:
P & M
I & A
sekä tietysti suomenruotsalainen pari, B & E
Ihanaa rakkauden kesän 2013 jatkoa kaikille!
Rakkaudella,
KIKU

p.s. Sadas julkaisu tähän blogiin, wuhuu!

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Isku vasten kasvoja

Aamu alkoi niin kauniisti.
Heräsin levänneenä, maistoin kilpakakkuani (en sitä varsinaista, vaan tein kaksi kakkua varmuuden vuoksi. Yes, I'm that smart.) ja se vastasi odotuksiani.
Join teetä, katseltiin äipän kanssa viikolta kerääntyneitä tallenteita pois ja mä fiksailin mekkoa, jonka aion laittaa viikon päästä oleviin kaverin häihin (jos siis saan sen valmiiksi...).
Sitten tein päivän pahimman virheen.

Avasin koneen ja melkein heti uutinen lävähtää vasten naamaa. Hyvä fiilis latistuu alta aikayksikön.
Olin yrittänyt varautua henkisesti siihen, että Jere siirtyy Ilmalaan, mutta ikuisena optimistina uskoin, että jollei mies tule takaisin punanuttuun, niin pysyy edes silti kaukana Jokereista.
Aina ei näemmä munkaan toiveet toteudu, sillä tänään on ilmoitettu Jere Karalahden tehneen kaksivuotisen sopimuksen Jokereihin.

Toisaalta ymmärrän tämän päätöksen taustat; perhe voi asua Suomessa ja palkka on kohillaan Jokereiden KHL:ään siirtymisen myötä.
Jere ei myöskään lähtenyt lämpimissä väleissä Helsingistä viime kerralla.
Hjallikselta myös kova veto, sillä Jokereiden aloittaessa ensimmäisen KHL-kautensa, täytyy katsojia saada houkuteltua muistakin porukoista, kuin vain omat kannattajat, sillä nämä tuskin riittävät täyttämään koko hallin. Harva herättää niin paljon tunteita ja mielenkiintoa kiekkopiireissä, kuin Karalahti ja tässä kohtaa se meinaa lipputuloja.
Itsellä ei ole kuitenkaan minkäänlaista tarvetta tuhlata rahojani Jeren palkan maksuun.

Valitettavasti minun usko(llisuute)ni oli vahvempi kuin Jeren.


Rakkaudella,
KIKU

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Raskaan työn raataja

Ensimmäinen (orja)työviikko loman jälkeen on takana, eikä motivaatio ole noussut yhtään.
Onneksi kaikkea ihanaa on ja tapahtuu kuitenkin ympärillä, joten mun 'YOLO' -suunnitelma toimii täysillä!








Vadelmatkin näyttivät jo kypsyneen, joten pakko mennä viikonloppuna keräämään herkut pois ennen kuin joku muu ehtii!
Sovittuna on meinaan 'Makumatka Italiaan Kikun kanssa' muutaman viikon päästä ja olen suunnitellut jälkiruokaan vadelmia :)


Huomenna naapurin tilalla on kesäjuhlat, joiden yhtenä osa-alueena on perinteisesti kakkukisat! Makeille ja suolaisille leipomuksille on omat kategoriansa ja kerrankin mulla on aikaa osallistua! Jääkaapissa on maustumassa ja hyytymässä savulohikakku, hyvin saman tyyppinen kuin Madden ja Chrisin 'hääjuhlaan' tekemäni, mutta hieman siitä paranneltu versio. Katsotaan miten mun käy, pitäkää peukkuja!



Rakkaudella,
KIKU

torstai 11. heinäkuuta 2013

Jää tuoksuu jo

Kesä on kauneimmillaan, mutta silti mun ajatukset on suuntautuneet jäälle.
Tämä aika kesästä on monesti sitä hermoja raastavinta, kun joukkueiden fanit kuumeisesti odottavat uusien pelaajasopimusten julkistamista.
Monissa joukkueissa toki saattaa olla, ja onkin, parempi tilanne rosterin suhteen kuin meillä, sillä meiltä puuttuu vielä pari tärkeää avainpelaajaa, kuten ykkösmaalivahti ja ykkössentteri.
Ykkösmaalivahtihan meillä oli jo hyppysissä, mutta Antti Raannan pelattua unelmakautensa ja siihen päälle vielä ihan asialliset MM-kisat, ei ollut epäselvää että osoitteeksi suuntautui Helsingin sijaan Amerikan Yhdysvallat.
Heinäkuun ajan joukkueen toimistokin lomailee, joten uutisia on odotettavissa vasta kolmen viikon kuluttua.
Minä elän siis verrattain jännittäviä aikoja.
Lievittääkseni tätä epätietoisuuden tuskaa tarkkailen huhuja liittyen joukkueen rakentumiseen. Jatkoajan keskustelupalsta on mitä mainioin (lue: hauskin) foorumi tiedonjanoon.
Olen myös huomannut että miesten maailmassa juoruilussa ei noudateta kultaista sääntöä:
 ”Kuulin varmalta taholta että joukkue on tehnyt sopimuksen kahden pelaajan kanssa. Molemmat pelaajat ovat kovia nimiä, ette tuu pettymään, en kuitenkaan voi kertoa keitä he ovat.”
EI NÄIN!!!! Joko sä kerrot mitä sä tiedät, tai sä pidät leipäläpesi supussa.
Samainen kaveri kävi myöhemmin tiputtelemassa lisätiedonmurusena: ”Maalivahti on ollut jengissä aiemminkin, sekä pelannut muissakin SM-liiga joukkueissa.” VOI NY KEHVELI!
Päivän parhaat naurut saa myös samaisesta keskusteluketjusta, sillä monilla on eri käsityksiä siitä ketkä ovat hyviä, joukkueen arvoisia pelaajia ja ketkä taas eivät..
Tänään lueskelin viestiä, jossa kirjoittaja toivottaa iloisesti kaunista kesäpäivää ja kertoo riemukkaasti melko varman huhun, että joukkueeseen on liitetty J. Hauhtonen.
Seuraava kirjoittaja kommentoi edeltävää uutista näin:
Oliko tuo Hauhtonen joku vitsi? Eihän se jumalauta ole edes kahteen vuoteen pelannut missään. TPS:stäkin tuli kenkää ja Sveitsin kakkosliigasta jne. Ei saatana.”

Repesin aivan täyteen nauruun lukiessani tätä töissä, onneksi ei ollut ketään ympärillä ihmettelemässä mun reaktiota!

Muutamana päivänä olen myös silmäillyt naapureiden toimintaa ja mielenkiinnolla lueskelin ketjua Jokereiden KHL:ään siirtymisestä. Vertailukohteeksi löytyi myös muutaman vuoden takainen Blues –fanien keskusteluketju lähes samaisesta aiheesta, kun keväällä 2011 spekuloitiin Bluesin siirtymisestä Kontinental Hockey Leagueen.
Bluesin keskusteluketjussa asiaa tarkasteltiin monitahoisesti, pohdittiin mahtaisiko ratkaisu olla kannattava ja mitä se tulisi vaatimaan. Jokereiden ketjussa oltiin rinta rottingilla, uhmakkaana. Aivan kuin he olisivat SM-liigan ylivoimaisesti paras joukkue ja siksi heidät valittiin KHL:ään.
Eräs tuttuni kävi melkolailla aiheetta facebookissa kettuilemassa mulle HIFK:sta ja kuittasin pojalle että tervetuloa huutelemaan uudestaan sitten kun palkintokaapissa on yhtä monta suomenmestaruutta kuin meillä. Tämähän ei hidastanut meininkiä, vaan saan vastaukseksi ”Hahhah, mites noi KHL-mestaruudet!?”
OIKEESTI, ei morjens.. Miks mä tunnen näitä jokerifaneja?

Realistisesti uskoisin että Jokereilla kuluu vähintäänkin kymmenen kautta, ennen kuin voidaan alkaa haaveilla mitaleista.
Huomattavasti paljon isompaan liigaan siirtyminen ei käy kivuttomasti ja monet eivät pysty kuvittelemaan mitä kaikkea tuo muutos tulee vaatimaan joukkueelta ja sen johdolta.
Kaikki tulee toki sujumaan nopeammin, jos rajan takaa tulevat rahamiehet ostavat enemmistöosuuden joukkueesta/koko toiminnan, saavat päätösvallan, tekevät muutoksia suurella rahalla ja lisäksi lyövät vielä törkeän kokoisen pelaajabudjetin tiskiin. Tällä menolla puhutaan mahdollisista mitalipeleihin pääsystä aikaisintaan ehkä seitsemän vuoden päästä. Tosin siinä kohtaa tuskin joukkueella on enää mitään tekemistä Jokereiden kanssa.


Rakkaudella,
KIKU

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Kotona viimeinkin

Viikko siihen meni, mutta saatiinpahan homma pakettiin äiskän kanssa.
Joka nurkka pursuaa tällä hetkellä tavaraa, eikä mitään löydä kun sitä tarvitsisi. Mieli on kuitenkin rentoutunut ja haikeus jättää oma asunto oli minimalistinen, eikä ihme, mä olen tullut kotiin!


Tällaisissa tunnelmissa on jälleen viikko kulunut! Häissäkin olin edustamassa, mutta siitä ei valitettavasti löydy vielä kuvamateriaalia.


Kesän helpoin jäätelöresepti; 5 dl kuohukermaa vaahdotettuna ja purkillinen kondensoitua maitoa! Jäätelöä tulee n. 2 litraa. Mansikkajäde katosi parempiin suihin alta aikayksikön, nyt pakastimessa on tulossa satsi, jossa on makuaineena suklaarouhe ja keksimuru.



Ei riitä että luonto on ulkona, vaan sen täytyy tunkea myös sisälle.. Talitintti lensi keittiöön asti morjenstamaan. Avoinna olleen takaoven edessä ollut verho ei edes estänyt tulemasta sisälle asti.

Piti ottaa kaikki ilo irti yöstä, kun lämpömittari ei laskenut alle kahdenkymmenen asteen.




Äiskä teki mulle mustikkapirtelöö :>

Ja taas noita Sakuja löytyi! Tämä oli vielä kolme kertaa isompi kuin edellinen.
Kylmät väreet menee vieläkin..

TV:stä tuttuja poliisejakin pääsi katselemaan viime viikolla! ;)

Kesäloman ehdottomin herkkuhetki oli käynti Magnum Pleasure Storessa Helsingin Wanhalla! Ooooooh, kuola valuu vieläkin! Siellä sait neljän euron hintaan valita dipataanko vaniljapuikko valko- vai maitosuklaaseen ja sen jälkeen päälle vielä kolmeaa eri "toppingsia".
Valitsimme kaverin kanssa tuohon maitosuklaakuorrutettuun kuivattua mustikkaa, pieniä vaahtokarkkeja ja marenkimurua.
Valkosuklaisessa on sokeroitua inkivääriä, chilirouhetta ja macadamiapähkinärouhetta.
Tämä jälkimmäinen oli niiiiiiin hyvää ettei  meinannut sanotuksi saada!
Valitettavasti tämä pop up store oli auki vain kesäkuun ajan.




Rakkaudella,

KIKU