sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Dinner at Kiku's, polttareissa

Eräs kaason tärkeimmistä tehtävistä ennen häitä on järjestää polttarit.
Luonnollisesti mitä paremmin tuntee morsiamen, sitä helpompi on saada aikaan morsianta miellyttävä päivä. Minulla oli hyvänä apuna suunnittellussa myös muu polttariseurueemme.

Morsian haettiin kotoaan aamupäivällä lauantaina. Keli oli kuin morsian (hehee!) ja suuntasimme heti ensimmäisenä picnicille Backaksen kartanon puistoon.
Olin laittanut tarjolle savulohi-täytteisiä croissanteja, mansikka-brie-salaattia, vesimelonisiivuja, kirsikoita ja oman mukaelmani cookiepopseista.
Juomana oli mimosat (appelsiinimehua ja kuohuviiniä) ja kahvi/tee.


Tässä vaiheessa mun makuaisti toimi joten kuten (varaston pojilta tarttui viikolla joku flunssan retale, joka alkoi ilmoittamaan tulostaan torstaina, mutta pääsi täyteen vauhtiin vasta viikonloppuna, nice...) ja voin kertoa että hyvää oli!
Tunnelma oli ihana, kun suurien puiden katveessa nurmikolla istuskeltiin ja herkuteltiin
.

Koska seuraava etappimme oli morsiamen toiveiden mukaan tankotanssi, oli tunnelmaan pääsemiseksi kaikkien tehtävänä keksiä itselleen burleskinimi, jonka jälkeen jokainen sai nimikyltin.
Itse päädyin kaikkien valintojen jälkeen Lavinia Moustacheen.



Tankotanssi jäi allekirjoittaneelta väliin, koska mieluummin oon sitten täydessä iskussa tiistaina, kun koittaa treffit vol. 3! ;)
Samalla sain myös räpsittyä paljon kuvia tytöistä tankoilemassa. Näytti todella hauskalta puuhalta ja innostuneisuus lajia kohtaan vielä tänä aamunakin oli valtavaa! ...Tosin valtavia olivat myös mustelmat daamien jaloissa! :D


Siirryimme saunomaan ja jatkamaan iltaa erään osallistujan kotiin. Vaaleaa sangriaa meni kannuittain ja oli kuulemma todella hyvää (tässä vaihteessa en maistanut enää mitään)!
Morsiamelle tehtiin kasvonaamio muistaakseni mansikasta ja avocadosta sekä jalkakylpy papaijasta, ananaksesta ja soijamaidosta. Samalla juhlakalu sai kallonpohjan hieronnan.


Illan menu koostui seuraavista:


Röstiperuna-Chevretorni, paahdetut valkosipulit sekä kirsikkatomaatit, suklaakastike

***

Punajuuri-aurapaistos
Kanan rintafileet
Suklaakastike

***

Creme Brulee mansikoilla
Appelsiinituulihatut, sulatettua suklaata


Muistakin ruoista tulee kuvia, kunhan saan ne erään polttariseurueen jäsenen kamerasta!

Voin kertoa että suoraan sanottuna v*tutti kun muut huokailevat pöydän ääressä täydessä euforiassa: "Voi luoja miten hyvää!", "Siis tää punajuuri-aurapaistos on parasta mitä oon syöny aikoihin!" ja mä oisin voinu lappaa suuhuni ihan mitä tahansa, kun makuaisti oli tiessään. 
Itku meinas päästä viimeistään siinä vaiheessa kun creme bruleen kohdalla joku tokaisee: "Toivottavasti sä nyt ees tän maistat! Ruokaorgasmi!"

Tottakai tärkeintä oli että ruoka maistui, mutta oishan se prkl ollut kiva itsekin nauttia työnsä hedelmistä...

Illan mittaan suoritettiin prinsessa-testit sekä morsian täytti hyvä emäntä -testin, jonka tulos paljastetaan häissä. Hauskin ohjelma omasta mielestäni oli ehdottomasti "Poikaystävämme Little Willie Pecker". 
Tässä kohtaa kuvaan astuu teidänkin äänestämänne mieshahmo, joltahan tosiaan puuttui se olennainen. Spiikkasin ohjelmanumeron seuraavasti:
"Koska hääyö lähenee uhkaavasti, niin nyt on aika harjoitella että mites se oikea paikka löytyy pimeässä!"
Ei muuta kuin siis side silmille ja asettamaan vehjettä oikealle kohdalle! (vrt. lasten juhlissa yleisesti leikitty 'aasille häntä')

Morsiamen näkemys sijainnista


 Näin meillä loppujen lopuksi kävi polttariseurueen kesken. M= morsian, K= Kiku. Muut kirjaimet muita osallistujia. Yllättyikö joku tuloksesta? En mä ainakaan :D

Illan kruunasi upeat salamat, joita lähdimme keskellä yötä morsiamen kanssa katselemaan pellon reunaan. Onnistuneet polttarit ja erittäin tyytyväinen morsian.

Jos nyt vähän kehun itseäni, niin oon mä kyllä paras!!!!!


Rakkaudella (ja makuaisti vieläkin hieman kadoksissa),
KIKU

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

You can call me whatever you want

Selailin burleskinimiä ja törmäsin muutamaan burleskinimigeneraattoriin, jotka olivat täysiä pettymyksiä.
Burleski-nimen tulisi kuvastaa omaa itseäsi, olla omaperäinen ja ainutlaatuinen, sekä helposti mieleen jäävä.
Mitäpä tyttö tässä voi sitten muuta tehdä kuin lähteä kehittelemään nimeä itse!
Alku tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta, mutta kun pääsin vauhtiin, niin vaihtoehtojahan on melkein liikaakin!
 
Ensin suttupaperille tuli luonnosteltua nimi ’Missy Galore’. Aika helppo veto, eikä kerro musta mitään.
Sitä seurasi seuraavanlaisia hahmotelmia:

Chrystall Bubbly
Marry-Me Monroe
Luvin’ya Moustache (vaihtoehtoinen kirjoitusasu Lavinia Moustache)
Sweetie Pi
D-CupCake
Kitty Rouge
Cherry Shinefield
Lulu La Vida
Daisy Bones
Millie Melones (tai Melons)
Sandy’s Little Helper
Vanille Cleavage
Darling Betsy Pebbles
Minnie Screwdriver
Kitt Whiskers

Betsy Le Grace

Alkoi kuulostamaan jo paremmalta.
Etenkin
‘Luvin’ya Moustache’ (koska mä diggaan viiksistä! Seuraavaa Movemberia odotellessa..)
ja
’Kitty Rouge’ (Big Red Cat hengessä!).

En tosin satavarpisti ole ainoa joka on keksinyt Kitty Rougen, mutta luojan kiitos mun ei tarvitse keksiä pesunkestävää taiteilijanimeä, sillä en iloksenne/harmiksenne ole alkamassa eroottiseksi tanssijaksi.
Vielä en kuitenkaan voi paljastaa mihin tämä liittyy, mutta lupaan että muutaman viikon sisään asia valkenee!

Tartteisin myös mielipidettä; mikä seuraavista mieshahmoista miellyttää silmää eniten?
Mikään ei ole tosiaankaan omaa käsialaani, vaan internetin ihmeellisestä maailmasta löydetty. Kaikki ovat myös mallia 'Ken -nukke', if you know what i mean...




 

 

Salamyhkäisesti ja rakkaudella,
KIKU

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Sama meno jatkuu!


Tervetuloa seuraan, olet sitten vanha tuttu tai vastikään Kikun löytänyt!

Eräs jakso elämässäni todellakin loppui, kun edellisen blogini kapasiteetti tuli täyteen. Vuoden kesti sitä iloa, mutta nyt tuli aika siirtyä uusille laitumille ja tänne päädyttiin.
Blogaamisen myötä olen löytänyt paljon uusia puolia itsestäni ja tavoittanut itseni toteuttamisen ilon.
Kesälomallani pohdin paljon työtäni ja huomasin saaneeni virikkeitä ympäristöstä.
Eräänä päivänä mainitsin äidilleni josko minusta tulisikin kuvanveistäjä, toisena päivänä taas heitin ilmoille burleski-tanssijaksi ryhtymisen…
Kuvataiteelliset lahjani ovat surkeat, minulla on kaksi vasenta jalkaa sekä rytmitaju päin honkia, joten kumpikaan urasuuntaus ei todellisuudessa ole realistinen vaihtoehto, mutta äitini sanoi ääneen sen mitä itsekin olin havainnut: ”Sä näköjään kaipaat jotain sellaista hommaa, jossa pääsisit toteuttamaan itseäsi.”
Tätä kautta löysin unelmatyöni, johon sisältyy kaikki, mitä työltä haluan; itsenäisyyttä, mahdollisuutta tehdä töitä kotoa käsin, esilläoloa, joustavat työajat, käsillä tekeminen ja oman visioni toteuttaminen.
Melkein pelottaa sanoa tämä unelma ääneen, mutta olen sitä pohtinut jo monelta kantilta, joten here goes nothing.
Minä haluaisin työkseni tehdä kokkiohjelmaa. Omasta keittiöstäni.

Haluaisin rohkaista ja innostaa ihmisiä tekemään ja kokeilemaan, kokkailu kun ei ole ydinfysiikkaa!
Suomessa suurin osa kokkiohjelmista on puisevia, jähmeitä ja väkisin tehtyjä. Niistä puuttuu ruoanlaiton hauskuus ja syömisen ilo!
Haluaisin näyttää että kuka tahansa voi laittaa ruokaa, oli sitten koulutus, tausta tai ikä mikä tahansa! Hyvä ruoka kuuluu kaikille!

Uskon vahvasti että minun luonteellani ja persoonallisuudellani pystyisin vaikuttamaan ihmisiin positiivisesti. Sitä paitsi, olenhan mä hemmetin helposti lähestyttävä ihminenkin!!!
Mietin mahdollisuutta lähteä tarjoamaan itseäni ja ideaani tuotantoyhtiöille, mutta haluaisin tehdä homman mahdollisimman pitkälti niin, etten olisi sidottu minkäänlaisiin mainostuotteisiin, jotta voisin kehua niitä tuotteita, joista oikeasti pidän tai jopa antaa risuja niille tuotteille, jotka eivät mielestäni toimi. Voisin myös lainata juuri niitä ulkomaisia ruoanlaitto-ohjelmia, jotka ovat inspiroineet minua, ilman että pitäisi miettiä millä kilpailevalla kanavalla ohjelma on joskus pyörinyt..
Tästä syystä lähimpänä ideologiaani olisi netissä pyörivä kokkailuohjelma.
Ilman mainostuloja ei vaan tässä tilanteessa ole mahdollisuutta tuloihin.
Unelmani ajautui umpikujaan.

Nykyisessä työssänihän minulle vihdoin saatiin sanottua että jatkomahdollisuutta ei valitettavasti ole. Eipä tässä kai muuta kuin etsimään työtä, josta saisi leivän pöytään.

Olen tainnut tämän seuraavan lainauksen kirjoittaa ennenkin, mutta:
”Change always comes bearing gifts”
Price Pritchett

Lopuksi vielä muutamia kuvia taannoiselta Düsseldorf & Köln –turneelta!
Aivan mahtavaa kesän jatkoa!

Rakkaudella,
KIKU