Ilmaisen D-vitamiinin perässä

Äiti on lomaillut tämän viikon ja sen myötä onkin tullut ulkoiltua paljon normaalia enemmän.
Naamassa tuskin vielä brunaa näkyy, mutta mun räkätautiin tällainen ihana auringonpaiste on ollut just poikaa!

Alkuviikosta käytiin Nuuksion kansallispuistossa reippailemassa sekä tutustumassa luontokeskus Haltiaan.
Metsässä kulkeminen on meillä ihan arkipäivää, joten Nuuksion ulkoilureitit eivät varsinaisesti säväyttäneet. Luontokeskus oli mukiinmenevä, etenkin kun sisäänpääsymaksu näyttelyyn oli työttömiltä 2,5 euroa (normaalilippu 7 euroa).

Sen sijaan ulkoilureitti/-alue, johon olen tykästynyt, sijaitsee Helsingin ja Vantaan rajamaastossa ja on osa Helsingin keskuspuistoa. Reitit alkavat Pitkäkosken ulkoilumajalta ja kulkevat Haltialan alueella, muistaakseni taitanevat mennä Haltialan tilallekin. Todella viehättävää aluetta ja hyvää, vaihtelevaa maastoa!
Haltialan tilalle on muuten avoimet ovet 18.-20.4., jolloin siellä pääsee näkemään aivan tuoreita pieniä karitsoja, sillä karitsointiaika tilalla on 3.3.-13.4.! Suosittelen lämpimästi, etenkin lapset menevät varmasti ihan onnesta sekaisin!

Keskiviikkona käytiin nauttimassa iltapäiväkahvit Päijänteen rannalla ja sekös vasta olikin mahtavaa! Useampi tunti istuttiin rannalle auringonpaisteessa eikä tuulen henkäystäkään tuntunut missään, jesh!

Rantahiekka oli ihanan pehmeää ja kuohkeaa talven jäljiltä, mutta jäätä oli järvessä yllättävän paksulti, parisenkymmentä senttiä. Mökkinaapurusto oli hiljainen ja rauhallinen, mutta varmasti kaikki pääsevät tänä vuonna aloittamaan mökkikautensa hyvissä ajoin ja nauttimaan siitä täysin rinnoin pitkälle syksyyn asti.

Muutama lepopäivä vietettiin välissä ja tänään kotoiltiin.
Istuskeltiin pihalla, ihailtiin (mun tekemiä) uusia linnunpönttöjä, jotka äiti asensi takapihalle. Molempien pönttöjen ympärillä alkoi sen päiväinen kuhina, että eiköhän siellä kohta ole jo munat tuloillaan. Muurahaispesässä taasen oli käynyt nälkäinen palokärki evästämässä kohmeisia muurahaisia. Ei tainnut olla ainakaan pikaruokaa! (Puujalkavitsi, nyt voit nauraa).
Pieni huskyneiti tuli myös iloksemme iltapäivästä ja siinä sitä sitten paistateltiin päivää kolmistaan.

Lenssu tuntuu hellittävän, kiitos arska!

Rakkaudella,

KIKU

Virpojille yllätysmunat

Olen tänä vuonna erittäin optimistinen; olen varautunut kuuteen virpojaan.

Yleensä meillä käy korkeintaan yksi virpoja. Useina vuosina ei ole käynyt yhtään, mutta jääpähän enemmän suklaata mulle!

Viime vuonna taisi käydä kaksi virpojaa; kummipoika isoveljensä kanssa.

Uskon kuitenkin, että tänä vuonna voisi käydä useampi pieni trulli oven takana vitsan kanssa, sillä olen saanutt paljon uusia leikkikavereita kylältä!

Pääsiäismunista tulevat yllätykset on mun mielestä nykyään melko surkeita, ainakin verrattuna siihen mitä olin mun lapsuudessani! Päätinkin etten osta yhtään yllätystä sisältävää suklaamunaa.

Päädyin valmistamaan ihan omat yllätysmunani!

Ostin isoja pahvimunia, Kinder -suklaapupuja, pieniä suklaisia pääsiäismunia ja pääsiäispupukoristeet.

Palmusunnuntaita odotellessa!

Rakkaudella,

KIKU

Makumatka Marokkoon ja Tunisiaan

Kauan odotettu päivä koitti vihdoin viime lauantaina, mutta valmistelut aloitettiin jo hyvissä ajoin perjantaiaamuna!
Ei muuta kuin verhokaapille valikoimaan ja aimo kasa sieltä löytyikin sopivia verhoja! Kaikkia ei edes voinut käyttää, kun tila loppui! Lopputulos oli kuitenkin tosi hauska, basaaritunnelmaa á la Kiku!

Pöydänkin katoin jo valmiiksi perjantaina sekä tein todella ihanat pienet kukka-asetelmat!

Illalla tein myös jo valmiiksi maustumaan hummuksen, baba ganoushin, minttu-kurkkujogurttidipin, tabboulehin sekä leivoin pitaleivät. Sipulitkin laitoin marinoitumaan.
Tällöin lauantaille jäi mahdollisimman vähän puuhaa, eikä mennyt hirveässä kiireessä koko juhlapäivä!

Kaikki kutsutut vieraat saapuivat, jolloin meitä pöydän ääressä oli yhteensä kuusi naista. Porukka ei ollut toisilleen entuudestaan täysin tuttua, mutta juttu luisti heti alusta lähtien! Alkuillan kuumin puheenaihe oli kutsussa vieraille antamani "tehtävä", kun toivoin jokaisen tuovan viinipullon mukanaan.
Pyysin yhtä kuivaa kuohuviiniä, yhtä punaviiniä Israelista/Kreikasta/Libanonista, yhtä mehevää ja hilloista punaviiniä Portugalista, yhtä roseeviiniä Ranskasta/Italiasta ja yhtä sauvignon blancia Chilestä/Uusi-Seelannista. Kaikki kokivat tehtävän hauskana haasteena ja erilaisia tarinoita viininhakureissuista kuultiinkin!
Hyviä ja erilaisia viinejä saatiin maistella ja etenkin Uusi-Seelantilainen sauvignon blanc oli todella iloinen tuttavuus, vaikkei monet meistä valkoviinin ystäviä varsinaisesti olekaan!
Tällaisia pulloja vieraiden mukana tuli:

Gabriel Meffre Alaïs Côtes de Provence 2012

Ranska

Mud House Marlborough Sauvignon Blanc 2012
Uusi-Seelanti

Carm 2011
Portugali

Château Ksara Reserve du Couvent 2010
Libanon

Castellblanc Cava Seco
Espanja

Ruoat maistuivat hyvin, tarkemmin ottaen mulla valui kuola jo perjantai-iltana...

Tarkkaavaisimmat ehkä huomaavat, että baklava on näyttää enemmänkin apfelstruudelilta ja tämä olikin niiden välimuoto! Superhyvää (vaniljajätskin kanssa) ja filotaikinan kanssa puuhailustakin jäi hyvä fiilis!

Ohjelmanumerona oli pääruoan ja jälkkärin välissä pieni tietovisa molemmista maista. Olin tulostanut molempiin maihin liittyviä tietoja, leikkasin tiedot liuskoiksi ja vieraiden piti sitten porukassa osata yhdistää oikeat asiat oikeaan maahan. Afrikan tähden pelaamisesta ja Casablanca -elokuvan katsomisesta oli molemmista jo hyötyä, että hyvään alkuun pääsi. Mahtavia pohdintoja ja perusteluja myös kuultiin vastauksia kehitellessä, tiimityö oli myös loistavaa! Lopputuloshan oli niin, että molempien maiden alle vieraat saivat kuusi asiaa oikein. 

Kaiken kaikkiaan ruokamatka oli jälleen onnistunut ja mukava, uusia ystäviä tehtiin ja vanhat tuttavuudet syvenivät. Mukava huomata että itsekin kehittyy koko ajan juhlien järjestäjänä ja miten paljon paremmin osaa nykyään aikatauluttaa työtehtävät.

Seuraavaa makumatkaa (kuola valuen) odotellessa!
Kenties Etiketti -lehti tarjoaa seuraavassa numerossaan jälleen jotain mielenkiintoista...

Rakkaudella,

KIKU

p.s. Sainpa muuten ihan superhienon itsetehdyn lahjan vielä eräältä kutsuvieraalta!

Sitruunamarenkipiiraat ilman uunia

Nyt olen kyllä päässyt helppouden huipulle!
Sitruunamarenkipiiras on yksi mun ehdottomista suosikeista, mutta joskus sitä vaan laiskottaa!
Tähän herkkuun tarvitset vain digestivekeksejä, lemon curdia (sitruunatahnaa) ja italialaista marenkia!
Lemon curdin voi tehdä itse, mutta useimmissa tavallisissa ruokakaupoissa myytävä Mackaysin lemon curd on taivaallista, suosittelen!

Tämä puuhastelu kannattaa aloittaa italialaisen marengin valmistuksella.
Keitä aluksi sokeriliemi: laita kattilaan 2,5 dl sokeria sekä 1 dl vettä. Keitä, kunnes sokeri on 120-asteista, tai jos et omista sokerilämpömittaria (kuten en minäkään!) niin keitä n. 8 minuuttia.
Sillä välin vatkaa kolme valkuaista vaahdoksi ja sokeriliemen ollessa valmista, valuta se ohuena nauhana valkuaisvaahdon joukkoon samalla vatkaten voimakkaasti. Helpoiten tämä onnistuu, jos sinulla on olemassa yleiskone tai teline sähkövatkaimelle ja kulholle.
Vatkaa marenkia, kunnes seos on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi ja se on kiinteää, kovaa marenkimassaa.

Asettele digestivekeksit esim. tarjottimelle, lusikoi päälle lemon curdia (jätä reunoihin varaa!) ja lopuksi pursota päälle marenkia. Käytä pientä kaasupoltinta, eli tohotinta, saadaksesi marengin pintaan hieman väriä.

Hieman sotkuista puuhaa tuo syöminen mutta juuri sopiva pieni makea ruoan päälle tai iltapäiväteen kanssa.
Italialaisen marengin voi pakastaa suoraan pursotinpussissa! Se pysyy notkeana myös pakastimessa! Helppo hätävara yllätysvieraita varten, kaapissa tarvitsee olla vain keksejä sekä lemon curdia ja pakastimessa italialaista marenkia!
Tämä marenki käy myös hyvin uunijäätelön päälle, etenkin jos et halua käyttää siinäkään yhteydessä uunia! ;)

Rakkaudella,

KIKU

Limepiiras

Tunnetaan paremmin nimellä Key Lime Pie, mutta koska saatavilla ei ollut Key -limejä, niin EU-standardimaisesti en käyttänyt tuota nimeä, vaan rehdin reippaasti puhun limepiiraasta.

Key Lime Pie on syntynyt Floridassa reilu sata vuotta sitten ja siihen on todellakin alunperin käytetty vain Key -nimistä limelajiketta, jota kasvaa etenkin Floridan Key West -alueella. Key -limejen sanotaan olevan happamampia, mutta samalla maukkaampia, kuin monet muut limet.

Key Lime Pie on Floridan osavaltion virallinen piiras.

Limepiiras on simppeli tehdä, eikä vaadi montaa raaka-ainetta.
Sattumalta huomasin muuten kotona limejä pestessäni, että kädessäni olleissa Brasilialaisissa limeissä oli kaikissa 'Pitu' -tarra! Pituhan on siis sokeriruo'osta valmistettuja Cachaca -rommia, josta tehdään ne aidoimmat mojitot! Olen kerran ostanut puollollisen Pitua joltakin ulkomaanmatkalta, eikä siitä kyllä mun makuun sopivia mojitoja tullut. En aio tehdä tätä ostovirhettä toiste.
Pitulimet ovat kuitenkin varmasti ihan sitä parasta A-ryhmää!

LIMEPIIRAS

200 g digestivekeksejä

100 g voita

3 limeä (n. 1 dl mehua + kuoriraaste)

1 prk kondensoitua maitoa

5 keltuaista

1 rkl vaniljasokeria

Murskaa keksit (monitoimikoneessa) tasaiseksi, lisää sulatettu voi. Levitä keksimuru vuoan pohjalle ja reunoille tasapaksuksi kerrokseksi. Paista pohjaa 150 -asteisessa uunissa 10 min.

Nosta paiston jälkeen uunin lämpö 175 -asteeseen.

Vatkaa kondensoitu maito ja keltuaiset keskenään vaahdoksi, valuta joukkoon limemehu samalla vatkaten. Sekoita lopuksi mukaan vaniljasokeri sekä limen kuoriraaste ja kaada vuokaan.

Paista 15-25 minuuttia, riippuen käyttämäsi vuoan halkaisijasta/kakun korkeudesta.

Tämä kakku tehtiin halkaisijaltaan 18 cm irtopohjavuokaan, jolloin sain siihen upeaa korkeutta! Kakusta riitti noin kahdeksalle. Päälle on pursotettu vaniljasokerilla maustettua kermavaahtoa, jota oli tarjolla lisää myös kaikille halukkaille.
"Ylijäävistä" valkuaisista voi tehdä marenkia tai vaikka munakasta.

Simppeli ja ihanan kirpakka piiras!

Hyvä idea esimerkiksi pääsiäisen kahvipöytään!

Rakkaudella,

KIKU