Jamien jalanjäljissä rotoloa

Jamie Oliver on lähes ainut julkkiskokki, jonka kokkailuohjelmia katson mielelläni.
Jamien aitous, iloisuus, rehellisyys ja helposti lähestyttävyys ovat ilahduttavia piirteitä julkkiksessa.
Arvostan myös duunia, jota Jamie tekee ihmisten ruokatietoisuuden suhteen. Jamien nimellä kulkeva syrjäytyneiden nuorten koulutussohjelma on myös aivan mieletön juttu.

Jamiea tulee aivan tv:n täydeltä nykyään ja joskus sattuu niin, että joku ohjelma natsaa omiinkin katseluaikatauluihin.
Näin kävi myös muutama viikko takaperin ja silloin osui kohdalla Save with Jamie, eli kotimaisittain Jamie Oliverin Säästöateriat.
Ohjelmassahan Jamie valmistaa aina useamman ruokalajin ja antaa tuttuun tapaansa myös hyödyllisiä vinkkejä ruoanlaittoa varten.
Tässä jaksossa törmäsin kuitenkin aivan täysin uuteen ruokaan; Pasta Rotolo.
Rotolo tehdään tuoreista lasagnelevyistä, jotka täytetään, rullataan ja kypsennetään kastikkeessa.
Sen verran vinkeältä näytti, että pakkohan sitä oli kokeilla!

Menin täysin Jamien reseptillä, kun kerran olin ekaa kertaa pappia kyydissä, mutta kyllä sormet syyhyää tällä hetkellä jatkokehittelemään erilaisia makuvariaatioita!

Tässä siis täytteenä myskikurpitsaa, pinaattia ja fetaa.

Maistui mainiolta ja tuorepastan teko itsessään on jo jotenkin niin törkeän hauskaa, että kyllä mä tykkäsin!

Jos pastakonetta ei löydy käden ulottuvilta, niin jotkin suuremmat ruokakaupat myyvät kylmähyllyssään tuoreena lasagnelevyjä, sellaisia se Jamiekin käytti.

Rakkaudella,

KIKU

Rannekorut puuhelmistä

Näyttävät ja leikkisät rannekorut sopii mun mielestä täydellisesti kesään ja lomaan.
Rantalomilta palatessani mulla on aina useampi rannekoru kädessä, koska niistä tulee loman jälkeenkin ihana lomafiilis ja kivoja muistoja mieleen.

Ostin taannoin puuhelmiä ja vahattua 1 mm punosta, joiden myötä lähdin nyt ensimmäiseen koitokseeni rannekorujen maailmassa.
Rima oli sopivan matalalla, jottei heti tarvitse törmätä lannistaviin vastoinkäymisiin ;)

Tein oman ranteen koon mukaan, jotta voin antaa rannekorut pienille ystävilleni lahjana. (Kyllä, mulla on 6-vuotiaan ranne... ja sormet.. joo, koko käsi.)

Noin 25 cm punosta, toiseen päähän solmu ja ei muuta kuin punottamaan helmiä!
Käytin 23-25 helmeä per ranne koru.

Kun olet pujottanut kaikki helmet, tee solmu toiseenkin päähän.

Punoksessa on oltava ylimääräistä mittaa, jotta saat tehtyä "liukuvan" solmun. Sen avulla voit säädellä korun pituutta ja se on helppo pujottaa käteen.

Ohje solmuun löytyy videolta How to Tie four basic knots - Jewelry-making techniques

Rakkaudella,

KIKU

Keksit, joissa on kaikkea hyvää, muttei mitään liikaa

Muistaakseni noin 10 vuotta sitten törmäsin jossakin yhteydessä "tuunattuihin cookieseihin".
Siinä pakastealtaasta löytyvään suklaahippucookiestaikinaan lisättiin appelsiinin kuorella maustettua marenkia. Tai siis selvennetäänpä hiukan;
Pakastetaikina sulatettiin ja kaulittiin levyksi, appelsiinimarenki levitettiin levyn päälle ja rullattiin kuin kääretorttu konsanaan.
Rullasta leikattiin veitsellä keksejä (0,5-1 cm) ja paistettiin uunissa kypsäksi.
Kerran aikoinaan silloin kokeltuani totesin, että maut ovat hyvät, mutta toteutus oli huonosti suunniteltu.
Tämä "resepti" tai lähinnä idea jäi kuitenkin mieleeni pyörimään kaikkien näiden vuosien ajaksi.
Nyt aika oli kypsä kokeilla uudestaan.

SUKLAA-APPELSIINI-MARENKIKEKSIT (30 kpl)

150g voita
1 ½ dl fariinisokeria
½ dl sokeria
1 muna
2 tl vaniljauutetta tai vaniljasokeria
4 ½ dl vehnäjauhoja
2 tl maissitärkkelystä
1 tl ruokasoodaa

½ tl suolaa
200g suklaata (yli 45 % kaakaopitoisuus suositeltava)

2 appelsiinin kuori

2 valkuaista

1 dl sokeria

Koristeluun suklaata

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää muna ja vaniljauute, vatkaa sekaisin.

Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää taikinaan.

Rouhi suklaa karkeasti, mieluummin jätät liian isoja paloja, kuin liian pieniä! Raasta myös kahden appelsiinin kuori.

Sekoita suklaa ja appelsiinin kuoriraaste hyvin keksitaikinan joukkoon ja muodosta taikinasta kulhon pohjalle pallo.

Laita keksitaikina jääkaappiin jähmettymään noin puoleksi tunniksi.

Tällä aikaa vaahdota valkuaiset ja sokeri tehdäksesi marengin.

Ota taikina jääkaapista ja jaa se kolmeen osaan.

Jokaisesta osasta sinun pitäisi saada kymmenen keksiä! Ota taikinasta paloja, tee niistä pallo, aseta se pellille leivinpaperin päälle ja paina peukalolla keskelle reilu kuoppa.

Kuoppa saa pohjaltaan olla ohut, niin että peukalo menee melkein läpi taikinasta.

Annostele lusikalla (tai pursota, jos haluat siistimmän ulkonäön) marenkia kuoppaan.

Paista keksit 175 asteessa noin 10 minuuttia, vahdi kuitenkin, ettet polta marenkia!

Keksien on tarkoitus jäädä hieman pehmeiksi ja tahmeiksi.

Anna keksien jäähtyä hieman, koristele sulatetulla suklaalla.

Appelsiini maistui todella ihanasti ja kyllähän toi marenki oli aika mieletön lisä tuohon comboon!
Pähkinärouhekaan ei olisi ollut hullumpi lisä, ei ollenkaan liikaa.

Jokapäiväiseksi iltapäiväteen kaveriksi hieman liian ihana ja makea, mutta aivan täydellinen niihin päiviin, kun kaipaa jotakin 'extraa'.

Rakkaudella,

KIKU

Tulossa kevään mittaan

Kevät on edennyt kalenterin mukaan jo huhtikuun loppupuoliskolle ja toivottavasti kevät alkaa myös konkreettisesti ottamaan harppauksia eteenpäin!
Viime viikon räntä-/raekuurot eivät jaksaneet hymyilyttää, mutta kukkaan puhjenneet valkovuokot, skillat ja krookukset sen sijaan ovat aivan upeita ilmestyksiä!

Totesin itsekseni, että blogin on myös aika herätä jonkinmoisesta talvihorroksestaan ja pistää jälleen isompaa vaihdetta silmään.

Ensitöikseni olenkin tänään listannut tulevia aiheita blogiin, jotka vaihtelevat ruoanlaitosta yrttien ja vihannesten kasvatukseen sekä erilaisiin käsityö/askartelupuuhasteluihin.

Siivoilin myös selaimen suosikkeja (lue: ideakansiotani), jotta sieltä löytäisikin joskus jotakin.

Ideat on lajiteltu kevyesti alakansioihin ja näistä sitten olisi tarkoitus ammentaa jatkossa sisältöä.

Olisiko joku aihealue, joka erityisesti kiinnostaisi? 

 

Nyt täytyy kuitenkin palata suunnittelun pariin, nurkan takana jo odottava Vaniljaviikko ei valmistu itsestään!

Rakkaudella,

KIKU

Valkosuklaa-mustaherukkamacarons

Alkuvuoden onnistuma macaroneissa ei ollut pelkkää tuuria, vaan pystyin toistamaan tempun ja jopa parantamaan tulosta!
Kun taito näyttää nyt viimein olevan hyppysissäni, täytyy tilanne hyödyntää erilaisten makuvariaatioiden suhteen.
Pääsiäisenä kokeilin näitä valkosuklaa-mustaherukkamacaroneja, jotka olivat ihastuttavia sekä toisena makuna oli "piña colada", jotka vaatii vielä fiksaamista.

Valkosuklaa-mustaherukkamacaronit  voin kuitenkin ylpeänä esitellä teille!

VALKOSUKLAA-MUSTAHERUKKAMACARONS

Macaronien ohje löytyy postauksestani:

Tulin, näin, voitin; MACARONS

Tähän lisäsin vielä hieman kaakaojauhetta tuomaan väriä!

Täyte:

25 g huoneenlämpöistä voita

½ dl tomusokeria

100 g valkosuklaata

1-2 dl mustaherukoita

Sulata valkosuklaa ja anna hieman jäähtyä.

Soseuta mustaherukat ja paseeraa sose siivilän läpi. 

Näin täytteeseen ei tule siemeniä tai marjan kuorta.

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää sulatettu suklaa ja ensin puolet mustaherukasta. Maista ja lisää mustaherukkaa makusi mukaan!
Mustaherukan ihana kirpeys tulee ehkä enemmänkin jälkimakuna, joten maistele rauhassa.

Laita täyte pursotinpussiin, jossa on pieni tähtitylla (voit pursottaa myös ilman tyllaa halutettasi) ja täytä puolet macaroneista ja laita toiset puolikkaat päälle.

Voit nostaa macaronit hetkeksi kylmään, jotta täyte hieman jähmettyy.

Nauti kuitenkin mahdollisimman pian!

Eräs listallani oleva testattava maku on suklaa-aprikoosi ("sacher"), muuten haen inspiraatiota.

Millaisia makuyhdistelmiä sinä haluaisit maistaa?

Rakkaudella,

KIKU

Jälkiruokien aatelia

Pidimme viime viikonloppuna tämän talvikauden viimeiset blinipäivälliset pienellä porukalla.
Blinit olivat yhtä herkullisia ja täydellisiä kuten aiemminkin.
Oikeastaan, en ole varma miten maltan odottaa ensi talveen saakka blinejä..
Onneksi edessä on kesä ja veden kielelle tulevat grilliruoat!

Joka tapauksessa, palaamme blinipäivällisiin tai tarkemmin ottaen niiden jälkiruokaosuuteen.
Pitkä tikku osui kohdalleni ja sain vastuullisimmistakin vastuullisimman tehtävän eli jälkiruoan teon.
Jälkiruoka on se, joka nivoo aterian kasaan.
Viimeisen ruokalajin vastuu on valtava ja taakka voi toisinaan olla suuri kantaa. Jos jälkiruoasta jää huono maku suuhun, latistuu tunnelman täysin.
Niin ei kuitenkaan käynyt tällä kerralla!

Blinit ovat tuhtia ruokaa ja sen kanssa on aina hyvä tarjota jotakin jauhotonta ja "kevyttä".
Koska marenki on aina herkullista ja mun bravuuri, päädyin tälläkin kertaa tekemään kyseistä ihanuutta.

RAPARPERI-MARENKIKAKKU

4 valkuaista

2 dl sokeria

2 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta

2 dl rahkaa

500 g raparperia

sokeria

pieni kourallinen manteleita (kuorimattomia)

Vatkaa valkuaiset ja sokeri kovaksi marengiksi, levitä noin 1-2 cm korkuiseksi levyksi pellin päälle ja paista 75 asteessa noin 3 tuntia. Voit valmistaa marengin myös hyvissä ajoin etukäteen! Muista säilyttää kuivassa ja viileässä, suojassa auringonvalolta.

Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi ja sekoita joukkoon rahka. Jätä hetkeksi maustumaan.

Kiehauta raparperit sokerin kanssa.

Minulla oli pakastimessa raparperia ja käytin ne pois. Sokeria laitoin noin ruokalusikallisen, sillä halusin raparperin olevan kirpeää.

Kesällä ihanan vaaleanpunaiset ja pehmeät raparperin varret eivät vaadi juuri ollenkaan sokeria ja ne kannattaa kiehauttaa todella nopeasti.

Jos raparperista irtoaa paljonkin nestettä, kannattaa ylimääräinen neste siivilöidä pois!

Paahda mantelit kuumalla pannulla, kunnes ne saavat hieman väriä.

Rouhi sen jälkeen pieneksi.

Kasaa kakku juuri ennen tarjoilua;
marengin päälle vaniljavaahto-rahkaseos, raparperi ja mantelit.

Pakastetut raparperit hajosivat kuumennettaessa ja näyttivät hieman erikoiselta vihreinä kasoina kakun päällä, mutta tämä oli kyllä aivan superhyvää!
Aivan täydellinen yhdistelmä!

Henkilö, joka ei välitä jälkiruoista eikä makeista leivonnaisista juuri ollenkaan, kehui tämän kakun parhaaksi jälkiruoaksi mitä hän on ikinä maistanut, santsasikin oikein kakkua!

Tämä oli paras kiitos, jonka saattoi saada.

Sen myötä totean, että tätä tehdään meillä toistekin! Etenkin sitten kun saatavilla on tuoretta raparperia!

Rakkaudella,

KIKU