sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Lapsenmielisen wc-rullateline

Dinosaurukset on kiehtoneet ihmisiä jo satoja vuosia ja niitä on myös tuotteistettu oikein urakalla:
Jurassic Park ja Maa Aikojen Alussa -elokuvat, Dinojuna -piirrossarja, Barney -piirroshahmo, Hevisaurus -yhtye, Yoshi -konsolipelihahmo. Muutamia näin mainitakseni.
Jäinpä miettimään kuinka monta dinosauruslajia osaisin nimetä..
Tyrannosaurus, brontosaurus, pterodactyl, triceratops. Neljään pääsin, ei kovin kummoinen tulos.
Onneksi dinosaurusten tunnistaminen ei ole ollut mun päivän tehtävä, vaan sen sijaan tuunasin vararullaa varten uuden telineen vessaan.


Dinosauruksen Junnu löysi kirpparilta ja toimitti mulle, kun kerran olin ilmoittanut juurikin tällaista etsiväni. Dino oli väritykseltään alunperin punertava, maalipinta tosin oli hyvin kulunut jo,
Aloitin maalaamalla dinon ensin valkoisella pohjavärillä ja pintaväriksi päädyin tähän hopeaan. Turkoosi olis myös ollut kiva valinta, mutta hopeehan ei oo häpee!
Jos tällaiseen projektiin lähdette, niin pitäkää huolta, että dinon kaula on tarpeeksi pitkä, jotta se näkee kurkkia rullan yli! Tässäkin ollaan aivan hilkulla riittääkö mitta vai ei.

Nyt vaan pitäis rempata koko wc uusiksi, jotta dino sais oikeanlaiset puitteet. Ei paha, eihän?


Rakkaudella,
KIKU

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Piñata-kakku

Tiedätte varmaan piñatan? Sellainen narun päässä roikkuva juttu, jota yritetään lyödä pesäpallomailalla, jotta päästäisiin käsiksi sisällä oleviin herkkuihin,
Alkuperä on Meksikossa, mutta ainakin jenkkeihin piñatat ovat levinneet joltain osin.
Jostain syystä piñata kuulostaa mun mielestä huippuhauskalta jutulta, mutta vielä kun ei ole saanut aikaiseksi askarrella sellaista, päädyin kokeilemaan piñata-kakkua! Halloweenin hengessä kurpitsan muotoa mukaillen.



Kakussa ei ollut mitään erikoisempia koristeita tuon sokerimassan lisäksi, sillä mökkiolosuhteet hieman rajoittivat puuhastelua. Olisin lisännyt muussa tilanteessa päälle vihreästä sokerimassasta palan vartta ja mustalla sokerimassalla tai tomusokerikuorrutuksella halloween-kurpitsalle tunnusomaiset "kasvot".

Jokatapauksessa, kakku on tehty kahdesta eri kokoisesta pohjasta: 18 cm ja 24 cm. Tein kuuden munan sokerikakkutaikinan, jonka jaoin vuokiin.
Pienemmän pohjan leikkasin kahteen osaan; näistä tuli alin ja ylin kerros. Keskelle tuli kerrokset 24 cm pohjista.Vain ylin kerros oli kokonainen, muissa kerroksissa oli keskellä reikä, jonka tein isolla pyöreällä muotilla (halkaisija 7-10 cm).
Väliin tuli appelsiinituorejuustoa ja aprikoosikermavaahtoa.
Sisällä amerikanpastilleja, pähkinöitä sekä suklaarusinoita.

Kakku oli kyllä sen verran hauska, että aivan varmasti tulee kokeiltua toistekin!


Rakkaudella,
KIKU

perjantai 30. lokakuuta 2015

Kasvilava

Äiti tilasi keväällä Pakelta kaksi kasvilavaa; toisen meille ja toisen naapuriin. Pake pisti tuumasta toimeen ja homma sujui kuin Strömsössä!
Kasvilavat olivat testissä tänä kesänä niin meillä kuin naapurissakin ja oikein hyvin toimivat. Syksy on myös hyvä hetki rakentaa kasvilava, koska voit talvea vasten laittaa kasvilavaan multaa/turvetta ja sen sekaan kompostimultaa lannoitteeksi. Näin sinulla on keväällä hyvä kasvupohja valmiina odottamaan tomaatteja, herneitä, porkkanoita, sipuleita, retiisejä, punajuuria, mitä vain mistä tykkäät!







Rakkaudella,
KIKU

maanantai 26. lokakuuta 2015

Kielojen hyötäminen

Kielo on perinteinen vanhanajan joulukukka, johon ei juurikaan enää törmää. Hyasintit, ritarinkukat, joulutähdet ja atsaleat ovat vallanneet markkinat oman perinteisen kielomme nenän edestä.
Siitä huolimatta kieloja voi itsekin hyötää jouluksi!

Kielot kannattaa kaivaa ylös lokakuussa, viimeistään marraskuun alussa. Kaiva ylös vain niitä kieloja, joihin kasvaa kukinto. Pelkät lehdet eivät juurikaan ilahduta jouluna..
Mistäkö tietää missä kieloissa on kukkia? Tällä hetkellä ainakin on vielä nähtävillä kielonmarjat, joka on selkeä merkki. Kaivaessasi kielon maasta tarkista myös näkyykö varren juurella uusi alku, sellainen pieni "nuppu". Se tarkoittaa uutta kukintoa.



Istuta kielot multaan sisälle, lämpimään ja valoisaan paikkaan.
Jos marraskuu on yhtä pimeä kuin viime vuonna, on minulla varasuunnitelmana hankkia kasvilamppu.
Kaikki kun sujuu hyvin, niin jouluna saadaan nauttia kielon valloittavasta tuoksusta.


Rakkaudella,
KIKU

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Murhamysteeri-illallinen

Blogi on viettänyt hiljaiseloa noin kuukauden päivät, koska tässä on laitettu kaikki isot paukut peliin murhamysteeri-illallisen osalta.
Taisinkin jo taannoin kertoa miten törmäsin aiheeseen sattumalta netissä ja olin heti myyty!
Suomessa murhamysteeri-illalliset eivät ole vielä iskeneet valtavirtaan, tosin jotkin ravintolat näitä ilmeisesti satunnaisesti järjestävät.
Kuulemani mukaan kuitenkin esim. Britteinsaarilla murhamysteerit ovat todella suosittuja, enkä enää ihmettele sitä yhtään!
Yhtään valmista (ja ilmaista) murhamysteeriä ei löytynyt, joten päädyin kirjoittamaan oman mysteerini. Tässä helpotti suuresti, kun tiesin jo illalliselle osallistuvat ihmiset ja pystyin kirjoittamaan hahmot heidän "vahvuuksiensa" mukaan. Muutamat nauroivatkin, että rooli sopi heille kuin nenä päähän.

Eilen hartaasti odotettu illallinen vihdoin tapahtui. Illallisseurueeseen kuului kymmenen henkilöä, minut itseni mukaan luettuna.
Päivämäärä oli sovittu vieraiden kanssa jo hyvissä ajoin, jotta kaikki pääsevät paikalle. Varsinaiset kutsut lähetin noin kaksi viikkoa ennen illallista.
Kutsuista jokainen sai lukea hieman yleistä taustatarinaa, näki listan osallistuvista hahmoista ja tietysti sai tietää millainen hahmo he itse olisivat.

Taustatarinahan oli seuraava: Vuorineuvos Kivitasku on menehtynyt kylpyammeeseen, mutta vielä ei tiedetä pettikö vanhan miehen sydän vai oliko tilanteessa jotakin hämärää. Perinnönjakotilaisuuteen kokoontuu vuorineuvoksen sukulaisia, kartanon palvelijoita sekä kiinteistönvälittäjä, lakimies ja pastori. Kuka poistuu paikalta perinnön kanssa ja kuka jää tyhjin käsin?

Vieraiden saapuessa paikalle nautittiin alkujuomat ja jokainen sai vihkosen, jossa kerrottiin säännöt ja ja pelin kulku, sekä hahmoista tarkemmin. Murhaaja sai tietää olevansa murhaaja ja miksi hän sen teki. Jokainen osallistuja oli aivan upeasti roolissaan ja illallinen toimi hienosti! Tarinassa olisi varmasti pientä hiomista, mutta se toimi oikein hyvin näinkin ja onpahan tekemistä seuraavien mysteerien kanssa.





Mitenkö mysteerissä kävi? Kaksi osallistujaa selvitti oikean syyllisen, kaikilla oli kuitenkin todella hyviä veikkauksia. Eikä illallisessa lopulta ollut kyse siitä saako selvitettyä mysteerin, vaan siitä että heittäytyy mukaan täysillä ja pitää hauskaa.

Seuraavat murhamysteerit ovat jo kypsymässä ja eilen läsnä ollut porukka ilmoitti heti olevansa mukana ensi kerrallakin.
Jos murhamysteeri-illallisen järjestäminen kiinnostaa, niin jaan mielelläni tämän kirjoittamani mysteerin! Materiaalin saat sähköpostilla, kun pistät viestiä rakkaudellakiku[at]gmail.com


Rakkaudella,
KIKU

torstai 17. syyskuuta 2015

Syömäpuikoilla salaattia

Mieliteot, etenkin ruoan suhteen, on jännittävä asia. Ainakin mun elämässä!
Joskus kun tietää, että jääkaapissa on aineet johonkin superhyvään, jota sun tekeekin mieli, niin nälkä tuntuu tosi kovalta.
Sitten toisinaan, kun jääkaapissa ei tunnu olevan mitään, mitä tekis mieli, niin nälkäkään ei tunnu kovin pahalta. Oikeastaan, voi paastota lähes koko päivän pelkän teen voimalla vain välttyäkseen syömästä jotain, mitä ei tekis yhtään mieli.

Viime viikolla jostain mun takaraivosta alkoi heräillä sellainen kutkuttava tunne, että tekispä mieli tehdä sellaisia tofu-kasvisnyyttejä, joita kokeiltiin kaverin kanssa maaliskuussa.
Multa vaan tosin puuttuu se bambuhöyrytin, jolla silloin niitä tehtiin.
Aloin kypsytellä suunnitelmaa, jolla korvaisin bambuhöyryttimen.
Höyrytyskattila oli selvä lähtökohta tälle suunnitelmalle, jonka jälkeen muistin, että meillähän on eräskin keittiön yläkaappi puolillaan erilaisia leipäkoreja, joista löysin sopivan kokoisen korin "kanneksi".
Ajattelin omassa päässäni asian niin, että leipäkori päästää osan höyrystä läpi, mutta ei kaikkea. Verrattuna kattilankanteen, joka ei päästä mitään läpi tai höyryttämiseen ilman kantta, jolloin kaikki höyry häviää ilmaan. En tiedä oliko leipäkorilla konkreettista merkitystä tai ei, mutta lopputulos ainakin onnistui.

Tofunyyttien lisäksi höyrytettiin siikafileitä tämän ohjeen avulla.
Nyytit oli hyviä, mutta kyllä ehdottomaksi ykköseksi nousi rouskuva kana-nuudelisalaatti.


Oon tehnyt tätä nyt jo toistamiseen ja hämmästyn yhä edelleen siitä, miten muutamasta simppelistä raaka-aineesta voi saada jotain näin hyvää. Sitä paitsi keittämättömien nuudelien paistaminen oli täysin uus juttu mulle, enkä pääse yli niiden mahtavuudesta! Alan lisäämään niitä varmaankin kohta vähän joka salaattiin ja keittoon..
Vastaavanlaisia salaattiohjeita löytyi kasapäin ainakin amerikkalaisilta sivustoilta, mutta tässä suomalaisittain.

ROUSKUVA KANA-NUUDELISALAATTI

1 neliskanttinen annospala (ramen)nuudelia
kourallinen kuorimattomia manteleita
500g kiinankaalia
5 cm pala purjoa
2 kananrintaa
suolaa
pippuria
rypsiöljyä paistamiseen

Kastike:
1 rkl valkoviniietikkaa
2 rkl rypsiöljyä
½ rkl (ruoko)sokeria
ripaus suolaa


Aloita sekoittamalla kastikkeen ainekset keskenään, jotta sokeri ehtii liueta ennen tarjoilua.
Rouhi mantelit karkeasti ja puristele nuudelit muruksi esim. pakastepussissa.
Lorauta pannulle hieman öljyä ja paista nuudeleita sekä manteleita, kunnes nuudelit saavat väriä.
Aseta sivuun jäähtymään. Paista vielä kana kypsäksi, tai jos kelit sallivat, niin grillaa! Anna jäähtyä.
Pilko kiinankaali ja purjo salaattikulhoon, paloittele joukkoon kana. Lisää kastike ja sekoita salaatti hyvin. Laita sekaan vielä nuudeli-manteliseos ja sekoita vielä kunnolla.
Tarjoa pian, sillä nuudelit ja mantelit kostuvat ja menettävät rapeutensa.
Maistuu kylläkin vielä seuraavana päivänä, jos jämiä jää, mutta kuten mainittu, se valloittava rapeus puuttuu.


Rakkaudella,
KIKU

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Marjalikööriä

Meidän mummilassa on puutarha, jonka muistaakseni isoisoäitini on aikoinaan tilan pihapiiriin perustanut ja jota isoisäni on äitinsä jalanjäljissä jatkanut.
Isoisästäkin on jo aika jättänyt, mutta puutarha seisoo edelleen paikoillaan.
Toki se muistuttaa enemmän villiä viidakkoa, kuin puutarhaa, mutta satoa se tuottaa aina yllin kyllin.
Joka vuosi sitä joutuukin miettimään, että mitä kaikille niille marjoille, omenoille, luumuille ja kriikunoille oikein tekisikään..
Tänä vuonna omenoita ei tule ja marjatkin näyttivät  menevän suurelta osin lintujen suihin, mutta luumusato näyttäisi hyvältä, samoin kriikunat.
Myös karviaispensaat tuottivat hyvää satoa!

Muistan jo lapsuudesta, miten mummi teki syksyisin kriikunalikööriä isossa lasipurkissa. Se oli helppo tapa säilöä kriikunoita ja jouluksi maukas jälkiruokajuoma.
Mummin jalanjäljissä tässä on itse kukin tehnyt aika ajoin likööriä ja tänä vuonna minäkin päätin laittaa marjat viinaan maustumaan.







Keskimmäisessä purkissa olevat punaiset karviaiset on laitettu maustumaan jo viime viikolla ja väri alkaakin muodostumaan!
Vihreät karviaiset ja valkoherukat ovat kuvassa tuoreeltaan.
Säästelen vielä yhtä purkkia luumuille, jotka aion maustaa sitruunankuorella ja tähtianiksella.

Selailin viime syksynä hankkimaani kirjaa "Omatekoista viiniä, likööriä & mehua luonnon omista antimista", jossa oli laidasta laitaan ohjeita, mutta mielestäni monet niistä oli tehty turhan monen mutkan kautta ja juomaan tekovaiheessa lisätty vesi ei houkutellut. Kirjassa suosittiin kaksiosaista valmistustapaa; ensin marjat/hedelmät vodkan sekaan kolmeksi kuukaudeksi. Sitten seos valutetaan tiheän musliinikankaan läpi ja joukkoon lisätään veteen liuotettu sokeri. Tämän jälkeen likööri on valmista nautittavaksi.

Mummilta oppimassani tavassa marjat, viina ja sokeri laitetaan lasipurkkiin, annetaan seistä 2-3 kk valolta suojattuna, käänetään välillä, jotta sokeri sulaa ja näin saadaan valmista.
Juomaa nautittaessa voi sitten jokainen päättää miten sen juo - digestiivinä, drinkkinä, yömyssynä tai muulla vastaavalla tavalla.

Rehellisesti sanottuna en muistanut tarkkaan, että millä marja-viina-sokerisuhteella mummi oli neuvonut tekemään, mutta sokeriahan voi tarvittaessa aina lisätä!
Laitoin 1 osa sokeria ja 2 osaa viinaa, marjoja sen verran kun purkkiin mahtui (jätä tilaa, jotta voit käännellä purkkia!).
Voit käyttää niitä jo hieman kuivahtaneitakin tai muuten rupuisia marjoja likööriin aivan hyvin.
Tee reilu satsi ja anna jouluna lahjaksi pullo omaa likööriä!
..Tai tee kuten minä ja laita tulemaan pieniä maistiaiseriä, joiden ympärille voit halutessasi kehitellä vaikka kokonaisen illanvieton tammikuun pimeinä iltoina! ;)


Rakkaudella,
KIKU

lauantai 22. elokuuta 2015

Saaremaan rannalla

Kesälomareissut on nyt tämän vuoden osalta takanapäin, mutta ei harmita yhtään, sillä aivan ihania viikkoja on vietetty niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
Kesäkuun alun Newquay oli totally worth the visit ja sinne olisi kiva viedä muutakin porukkaa käymään, nyt kun kaupunki on tuttu.
Vierumäellä olimme reippaita ja nautimme Suomen kesästä mm. pyöräillen ja kävellen.
Saaremaalla taas rentouduimme ja latasimme akkuja tulevan syksyn varalle.

Saaremaa on Viron suurin saari ja Itämeren toiseksi suurin saari (Gotlannin jälkeen).
Ajomatka Tallinnasta Kuressaareen, Saaremaan ainoaan kaupunkiin, kestää noin 4t 15min ja sisältää yhden lauttamatkan (kesto 30 min).
Matkalla oli useita tietöitä ja nopeusrajoitukset olivat ajoittain hämmentäviä.
Matka Tallinnasta Virtsun satamaan, josta lautta lähtee, oli myös melko puuduttava ajaa, sillä maisemissa ei ollut juuri mitään katsottavaa.
Loppumatka Kuivastun satamasta eteenpäin on jo hieman mielekkäämpi taipale.

Majoituimme Grand Rose Spa -hotelliin, jossa oli halutessaan saatavilla palvelua myös suomeksi.
Hotelli oli viehättävä, ruusuaihetta oli käytetty sisustuksessa paljon, mutta hyvällä maulla.
Huoneet olivat siistit ja yöt olivat hiljaiset ja rauhalliset.
Kylpyläosasto sisälsi porealtaan, pienet kylmä- ja lämminaltaat sekä yhden hieman isomman altaan, jossa oli muutamia pore- ja suihkuvaihtoehtoja.
Saunoja löytyi moneen lähtöön; höyrysauna, suolasauna, aromisauna, katajasauna ja kaksi ns. tavallista saunaa, jotka tosin olivat liian kuivia meikäläiseen makuun.
Spahoitoja oli saatavilla runsaasti erilaisia ja minä vietinkin yhden päivän hoitojen parissa. Kasvohoidon, kuivamanikyyrin ja lakkauksen sekä kokovartalohieronnan sai alle sadalla eurolla ja jälki oli hyvä.
Hotellin ravintola oli myös hinta-laatusuhteeltaan varsin hyvä, vaikkakin suosikkiravintolaksemme nousi Kuressaare Kuursaal.

Saaremaan historiaan kuuluu olennaisena osana kansantaru lempeästä jättiläisestä Suur Tõllista ja hänen vaimostaan Piretistä.
Jättiläiset olivat kyläläisten apuna milloin suurten kivien siirtämisessä, milloin myrskyvauroiden korjaamisessa.
Saaren kiviröykkiöt ovatkin lähes poikkeuksetta kaikki Tõllin tekosia ja jopa osa pienemmistä alueen saarista on syntynyt jollakin tapaa liittyen Tõlliin.
Esimerkiksi Kübarsaari on syntynyt tarinoiden mukaan siitä, kun Tõllin kypärä on pudonnut mereen ja jäänyt niille sijoilleen.
Kuressaaresta löytyy Suur Tõllin ja Piretin patsas, jossa pari on kerännyt valtavan kalansaaliin.



Kuressaaressa saa helposti vietettyä muutaman päivän kaupungilla käyskennellessä ja rannalla makoillessa. Vanhat, viehättävät kivitalot ja historiallinen kylpyläkaupunki tarjoavat iloa silmälle.









Saaremaa ei toki pyöri vain Kuressaaren ympärillä, vaan saarelta löytyy paljon muutakin, kuten tämä Sõrven majakka saaren eteläkärjessä.




Saaren pohjoispuoli jäi meiltä tällä kertaa näkemättä, sillä aika ei vain riittänyt kaikkeen.
Kaikinpuolin kuitenkin erittäin mukava lomakohde! Suosittelen lämpimästi.


Rakkaudella,
KIKU

torstai 13. elokuuta 2015

Syysohjelmaa

Syksy ja arki alkaa pikkuhiljaa hiipimään nurkkiin ja mä oikein odotan sitä!
Kuulin juuri ennusteen, että edessä olisi pitkä ja lämmin syksy. Sekös mulle sopii! Syksy on aivan ehdottomasti mun lempivuodenaika.

Listojen tekeminen on myös mun juttu.
On kiva haaveilla ja laatia käsin paperille jos jonkinlaisia listauksia; leivonnaiset, joita on kokeiltava, matkakohteet, joissa voisi käydä ensi vuonna, tavarat, jotka pitäisi myydä kirppiksellä...
Tottahan toki tein siis myös listan loppuvuoden tapahtumista täällä meillä päin.
Luvassa on perinteisesti perunannosto sekä omenatalkoot, erilaista säilöntää (tänä vuonna aion kokeilla tehdä itse viinikumikarkkeja!) ja joulukorttipaja pistetään pystyyn jonakin viikonloppuna hyvissä ajoin ennen joulukuuta.
Myös joulukauden avajaiset/joululahjavalvojaiset kutkuttavat mieltä.

Erityisen innoissani olen tällä hetkellä kuitenkin murhamysteeri-illallisesta, jonka emännöin lokakuun aikana!
Kysyin facebookissa tuttavapiiriltäni, josko jollakulla olisi kiinnostusta lähteä kokeilemaan tällaista maailmalla suosiota kerännyttä illanviettoa, ja iloiseksi yllätyksekseni sain 8 hengen porukan kasaan aivan alta  aikayksikön!
Nyt minun tarvitsee enää kirjoittaa tuo murhamysteeri, jaiks..
Alkuasetelma on jo valmiina ja se kuulostaa tällaiselta:

Vuorineuvos Kivitaskun perinnönjako – poistutko paikalta rahojen kanssa vai et?
Oliko vuorineuvoksen kuolema tapaturmainen?
Entä jos mahdollinen murhaaja on edelleen talossa?

Vuorineuvos Kivitasku menehtyi viime viikolla 85-vuotiaana hukuttuaan kylpyammeeseen.
Vainajan sydän oli tiettävästi jo heikko ja kylpyhuoneen ovi oli lukittu sisältäpäin. Pelastushenkilökunta joutui murtamaan oven palasiksi päästäkseen sisään, joten ovesta ei jäänyt juurikaan mitään tutkittavaa jäljelle.


Tiettävästi monet eivät tulleet toimeen vuorineuvoksen kanssa hänen hieman hankalan persoonansa vuoksi, toivomme silti osallistumistanne tilaisuuteen.

Arvoisa ……………….,
Sinut on kutsuttu kuulemaan rakkaan läheisemme Vuorineuvos Unto K. Kivitaskun viimeinen tahto ja testamentti.
Illallinen järjestetään Vuorineuvoksen kotikartanossa.
Mukana ovat seuraavat vieraat:


Lisbet Koivisto Suvun asianajaja, Vuorineuvoksen opiskelukaveri, testamentin toimeenpanijaRauha KivitaskuArvostettu leski vuorineuvoksetarKlaara KivitaskuVuorineuvoksen tytär, vanhapiika. Asunut koko ikänsä vanhempiensa kanssaJesse Harras Paikallinen pastoriIris KivitaskuPilalle hemmoteltu pojantytär, Seiska-lehden vakikasvoHarry Appelcreutz Iris Kivitaskun kosija, tunnetun teollisuussuvun vesa, tuleva perijäTaimi Mansikka Kartanon pitkäaikainen puutarhuriJalmari Hopea Kartanon hovimestari, vuorineuvoksen luottomiesVieno Unelma - Kartanon kokki

Lupaan palata tähän murhamysteeriaiheeseen vielä, sillä huomasin tietoja hakiessani, että tällaiset illanvietot ovat Suomessa vielä varsin tuntemattomia. Jotkin ravintolat ja tapahtumajärjestäjät tarjoavat näitä, mutta toivottavasti murhamysteeri-illalliset löytäisivät tiensä myös tavallisiin koteihin ja kaveriporukoiden keskuuteen.
Joka tapauksessa, malttamattomana jo odotan kaikkea edessä olevaa mukavaa puuhaa!


Rakkaudella,
KIKU

maanantai 10. elokuuta 2015

Vierumäellä liikkumassa

Keväällä olimme mamman kanssa ensimmäistä kertaa mökkeilemässä ja liikkumassa Vierumäellä.
Alue oli mielenkiintoinen ja jo tuolloin huhtikuussa päätimme, että yritämme päästä mökille uudestaan myös kesällä. Kuinkas ollakaan onni oli puolellamme ja niinpä vietimme viime viikon ulkoillen ja liikkuen Vierumäen alueella.

Vierumäki on loistava paikka kokeilla uusia lajeja, sillä ohjattuja tunteja tarjotaan hyvin laajasti ja monipuolisesti. Huhtikuussa kävimme muutamassa vesijumpassa sekä kahvakuulatunnilla, joka oli mun kohdalla niin "toimiva", että meni viikko lihaksia parannellessa..
Tällä kertaa kävimme joogatunnilla tutustumassa lajiin ja suppailukin oli suunnitelmissa, mutta se jäi kokeilematta.
Sen sijaan pyöräilimme, teimme kävelylenkkejä ja kävimme vesijuoksemassa.
Vallan mukava viikko jälleen kerran.

Vaikka Vierumäellä monien ulkoilureittien kilometrimäärät on merkattu opasteisiin, kaipasimme silti tarkempaakin tietoja kulkemistamme matkoista.
Tarjoutui loistava tilaisuus kokeilla vastikään lataamaani Runtastic appsia.
Aiemmin olin käyttänyt Sports Trackeria, mutta se ei oikein toiminut yhteen Jollan kanssa.
Sen sijaan Runtastic toimii kuin unelma!
Sovellus tarjosi paljon erilaista tietoa kuljetusta reitistä, esim. maaston korkeuseroista ja antoi ajan myös erikseen jokaiselle kuljetulle kilometrille.
Näin oli helppo seurata mikä osuus oli tehokkain ja missä löysäiltiin.
Korkeuserot olivat myös todella mielenkiintoista seurattavaa, sillä Vierumäen maasto on erittäin vaihtelevaa.
Runtastic näytti myös arvion kulutetusta kalorimäärästä.
Sykevyön olisi voinut liittää mukaan ja Spotifyn saattoi yhteensovittaa, jolloin tunnelmaan sopiva musiikki soi tahtisi mukaan.
Eli jos olet juoksemassa, soi nopeatempoisempaa musiikkia ja jos taas olet kävelyllä, on musiikki rauhallisempaa, mutta iloista ja tsemppaavaa.

Ensi kesäksi hakeudumme luultavasti jälleen Vierumäelle kohottamaan kuntoa.
Sillä välin liikuskelen Runtasticin kanssa tässä lähimaastossa.

Tässä muutama kuva Vierumäen luonnosta.
Mukavaa alkavaa kesäistä viikkoa!








Rakkaudella,
KIKU

torstai 6. elokuuta 2015

Hesarin sahrami-mantelirisotto

Selailin vuosien varrella talteen ottamiani reseptejä ja vastaan tuli Helsingin Sanomissa ollut sahrami-mantelirisotto.
Pitkään risottoa kaivanneena tämä oli kuin valonsäde harmaiden pilvien seassa.

Ihanan täyteläistä ja sahrami ostamisen arvoista.
Pidin myös ohjeessa olevasta pienestä "jiposta", jolla risotosta saa kuohkeaa ja juurikin täyteläistä; vaahdotettu kerma lisätään lopussa joukkoon!

Alkuperäinen ohje hs.fi/ruoka -sivustolla.
Muutin ohjeesta vain alkoholin (käytin sherryn sijaan konjakkia) ja parmesanin korvasin grana padanolla.
Risotosta tulee helposti liian suolainen, kannattaa olla varovainen kasvisliemen suolaisuuden kanssa!

Valmis risotto on kauniin kullankeltaista, melkein tulee itku jo pelkkää kuvaa katsoessa.
Kokeilkaa ihmeessä!
Tuolla hesarin ohjeella onnistuu noviisikin!


Meillä risoton kaverina oli sitruunapedillä grillattu lohi ja mansikka-vesimelonisalaatti.





Rakkaudella,
KIKU

maanantai 3. elokuuta 2015

Erilainen vahaliitutekniikka testissä


Törmäsin tällä tyylillä tehtyyn tauluun netissä jo kauan, kauan sitten ja idea onkin odottanut toteuttamistaan harmillisen kauan.
Nyt tartuin kuitenkin härkää sarvista ja tein ensimmäisen teoksen, joka onnistuti mielestäni varsin mukavasti!

Helppoa ja hauskaa tehdä! Arvelen, että meidän naapurin pojatkin vois tykätä tällaisesta tekniikasta!
Värit ovat sulatettuja vahaliituja ja niiden sulattamiseen on käytetty tuiki tavallista hiustenkuivaajaa!

Tarvitset:

Vahaliituja (minulla 56 kpl)
Canvas-taulupohja tai paksua kartonkia (minulla 50x61,5 cm)
Hiustenkuivaaja
Kartonkia hahmoa varten tai voit myös lopuksi maalata hahmon suoraan taulupohjaan!
Kontaktimuovia/kirjamuovia
Pahvia liitujen taustaksi


 Sommittele ja järjestele vahaliidut haluaamasi järjestykseen. Käytä joko kaikkia sateenkaaren värejä tai valitse vain haluamasi värisävyt!


Liimaa liidut taustapahville ja anna liiman kuivua rauhassa.
Valmistele hahmosi malli.
Käytin omassa työssäni netistä löytämääni muumipeikkohahmoa mallina ja lisäsin muumin käteen vielä sateenvarjon.
Jäljensin hahmotelman mustalla kartongille ja asettelin/sommittelin hahmon taulupohjaan.
Leikkaa kontaktimuovista palanen, joka peittää etenkin sateenvarjon.
Näin valumat eivät valu sateenvarjon alle.
Varoituksen sana kuitenkin; kontaktimuovi irtoaa helposti, jos hiustenkuivaajasta tuleva kuuma ilma osuu liian lähelle!

Suojaa lähialue ainakin 50 cm etäisyydeltä sivuille, alapuolelle ja ylös!
Tämä onnistuu helposti parilla isolla muovikassilla, jonka revit auki sivuilta.
Asettele liidut taulun yläreunaan, teippaa esim. maalarinteipillä, jos käytät "taustatukea", kuten minulla on litistetty pahvilaatikko.

Sen jälkeen voit alkaa sulattamaan liituja hiustenkuivaajalla.
Aluksi tuntuu, kuin mitään ei tapahtuisi, mutta sulaminen alkaa kuitenkin melko nopeasti!
Suuntaamalla hiustenkuivaajaa eri suunnista, voi ohjailla valumia.
Kun olet tyytyväinen valumiisi, anna työn jähmettyä aloilleen ja poista sitten kontaktimuovi.


Liimaa hahmo paikalleen tai maalaa se kohdalleen, jos et käytä kartonkihahmoa.


Tekniikka oli todella hauska ja taulun toteuttaminen hiveli mun sisintä.
Vielä kehykset ja tämä on aivan täydellinen!
Seuraavaksi ajattelin useamman pienen taulun sarjaa, joissa jokaisessa esiintyvät vain tietyt värisävyt. Niistä sitten sommitelmaa, kenties olohuoneeseen?

Samoja liituja voit muuten käyttää useaan työhön, ovat todella riittoisia!


Rakkaudella,
KIKU

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Kesän viimeinen kolmannes edessä

Kesäkuun alussa julkaisin listan kesäpuuhista ja täytyy sanoa että keleistä huolimatta monenlaisia kivoja asioista on nähty, koettu, haisteltu ja maisteltu!
Vielä on toki kesää jäljellä, mutta tässä muutamia jo kokemiani/kokeilemiani asioita listalta:

9.  Tallinnaan päiväksi
Kuten yleensä, aika meinasi tyystin loppua kesken, ensi kerralla yö hotellissa, jotta ehtii kaiken!
Rocca al Maressa shoppailua, syöminen italialaisessa ravintolassa vanhassa kaupungissa, Rimistä savujuustoa ja must leib, laivalta karkit.
Jos olette laivalle suuntaamassa, ostakaapa uusia merisuolalla maustettuja Kipparin piippuja! Niihin jää koukkuun!

14.  Vesileikkejä kuumana päivänä
Se yksi lämmin viikko kesä-heinäkuun vaihteessa oli otollinen vesi-ilmapalloille ja vesipyssyille.
Etenkin vesi-ilmapalloilla kopittelu on kyllä älyttömän hauskaa puuhaa.

16.  Mansikoita ja jätskiä
Klassikko!

19.  Vantaan Asuntomessut
Tällainen oli erään kohteen lastenhuoneessa,
kuva otettu ideakuvaksi naapuriin

20.  Tee raparperimarenkiherkkua
Yksi juhannuksen jälkkäreistä, kuvassa alimpana.

30.  Järvenpään Puistoblues
Kävimme tsekkaamassa Blueskadun, joka järjestettiin keskustan kävelykadulla ja täytyy sanoa, että tapahtuma yllätti erittäin positiivisesti!
Siisti ja asiallinen tapahtuma, ei kännisiä nuoria (joskin jokunen pubiruusu kekkulissa) ja paljon erilaisia myynti- sekä ruokakojuja. Menen varmasti ensi vuonna uudestaan.

34.  Tee hiekkalinna tai hiekkakakkuja

36.  Kuninkaan Lohet -ravintola
Tilaus- ja tapahtumaravintola, joka kesän ajan on ollut avoinna päivittäin tarjoten ruokaa "grillistä".
Söin peuraburgerin ja seuralaiseni päätyivät valitsemaan härän seläkettä.
Kaikille jälkkäriksi sitruunamascarponella täytetyt muurinpohjaletut.
Kaikki oli todella hyvää ja hinnat olivat varsin kohtalaiset.
Miljöö hurmaava, Vantaanjoen kosket kuohuvat vieressä.
Miinusta yli lentävistä lentokoneista, joista lähti melkoinen pauhu, mutta tällehän ravintola ei mitään voi.

45.  Käy katsomassa Magic Mike XXL
Juonellisesti ei kovin kummoinen, mutta ei sitä juonen takia mennäkään katsomaan!
Ajoi asiansa ja kyllä sieltä lähdettiin hymyssä suin kotiin..

51.  Nauti kesäsateesta
Tätähän nyt on ollut jo vähän liiankin kanssa.


Kohta 47. "Lähetä kamera ympäri maan" idea muuttui matkan varrella.
Tarkoitukseni oli hankkia kertakäyttökamera ja lykätä se mukaan kavereille, perheelle ja sukulaisille, kun he lähtivät kesälomareissuille.
Päädyin kuitenkin lopulta siihen, että hankin kertakäyttökameran joka on "kesäkamera". Sillä on otettu ja otetaan edelleen kuvia kesätapahtumista, joissa on käyty, sekä ikimuistoisista kesähetkistä.
On ollut hauska myös käydä naapurin poikien (melkein 4v. ja 5v.) kanssa keskustelua tuollaisesta vanhanaikaisesta kamerasta, jossä ei ole ruutua, mistä näkisi millaisia kuvista tuli.
Pojatkin odottavat siis jännityksellä mitä kuvista tulee!
Tietää erityisiä illanistujaisia, kun kuvat selataan syksymmällä ja muistellaan kesää!

Kesä on ollut suorastaan kiireinen ja seuraavat kaksi viikkoa olenkin vallan muualla kuin kotosalla.
Syksyn tullen blogi saa jälleen enemmän huomiotani ja sanottakoon, että paljon on mielessä kaikenlaista askaretta syksyn ja talven varalle.

Instagram -kuvapalvelusta voitte käydä tsekkaamassa ne puuhat ja kuvat, jotka eivät välttämättä päädy tänne asti!
https://instagram.com/rakkaudellakiku/


Rakkaudella,
KIKU

torstai 30. heinäkuuta 2015

Hennolan kotieläinpiha

Vihdissä sijaitseva Hennolan kotieläinpiha oli mukava käyntikohde, vaikka päivä olikin harmaa ja pientä sadettakin saatiin. Onneksi olimme varustautuneet kosteaan keliin!
Pääsymaksu oli 7 euroa/aikuinen ja 5 euroa/lapsi.
Tilalta löytyi useita eri kanarotuja, viiriäisiä, fasaaneja, kalkkunoita, sikoja, lampaita, vuohia, vasikoita, hevosia, villisika, poni, pupuja, hanhia, ankkoja, sorsia ja tietenkin kissoja.
Useimmat eläimistä olivat päivälevolla, eivätkä niin lähellä aitaa, että niitä olisi voinut silittää.
Eräs lampaista oli kuitenkin vallan seurallinen ja tuli oikein hakemaan rapsutuksia!
Kissanpennut olivat myös hyvin ihmisrakkaita ja tulivat oikein syliin asti, ihanat!
Hanhille, sorsille ja ankoille oli oma ankkalampi, joka oli hauska näky!
Sellaisen voisi ottaa omallekin pihalle, jos sopiva paikka löytyisi.

Kotieläinpihalla sijaitsee myös cafe Hanhiemo, josta voi ostaa tilan omia tuotteita sekä nauttia päiväkahvit tai jopa lounasta.
Käsityömyymälä sijaitsi myös pihapiirissä ja lapsille oli iso hiekkalaatikko, jossa leikkiä.
Pari tuntia kului helposti.

Lisätietoja Hennolan tila
















Rakkaudella,
KIKU