Olen ylittänyt erään kriittisen iän.
Jos eläisimme aikaa ennen vuotta 1975, olisin nyt velvollinen maksamaan lisäveroa; vanhanpiian veroa.
Luojan kiitos elämme kuitenkin vuotta 2012, joten voin hyvillä mielin todeta, että yhdeksänkymmenen facebook-onnittelun, seitsemän onnittelukortin ja muutaman onnittelupuhelun jälkeen olen edelleen itsenäinen ja itsepäinen, mutta vuoden vanhempi. (Kaksikymmentä)neljävuotias!
Kakkua on nyt sitten syöty viikon verran eri kekkereistä johtuen ja edelleenkin mun jääkaappi näyttää suunnilleen tältä:
Ihan ykkössynttärilahja, oli tohotin = flametorch = kaasupoltin!!!!
Maistan jo kielelläni creme bruleen!
Visioin myös eräänlaisesta "uunijäätelöstä": puolikkaasta ananaksesta koverretaan sisus pois, pilkotaan, lisätään muita hedelmiä/marjoja maun mukaan ja kipataan tämä "hedelmäsalaatti" takaisin ananaspuolikkaaseen. Mukaan jätskiä, päälle italialainen marenki, johon nopeasti pintaväri tohottimella, avot! :) Ja eikun syömään!
Nyt on myös selvinnyt, mitä varten ne mun edellisessä kirjoituksessa mainitsemat "sattumusten sarjat" tapahtuivat, sillä tänään olin ensimmäistä päivää töissä kahteen kuukauteen! :))
Viime viikon tiistaina viimeisin esimieheni soitti ja tarjosi minulle vanhaa työpaikkaani takaisin. Homma tosin on osa-aikainen ja kestää vuoden loppuun saakka, mutta onpahan sentään jotain tekemistä päivisin
Eka päivä tuntui vähän hassulta, ihan kuin olisin vain ollut välissä lomalla... Paitsi että joku oli käynyt muuttamassa järjestystä mun työpöydällä! Äkkiä sai onneksi tavarat takaisin oikeille paikoilleen ja lähti homma rullaamaan.
Työkaverit kysyivät kaikki melkein heti ekana: "Nooooh, onks uusia miehiä...?" :D
Nyt nautin uudesta perheenjäsenestäni (ruskea nojatuoli), Gleen uudesta, kolmannesta tuotantokaudesta sekä siitä että olen työllistetty ja elän elämäni parasta aikaa!
Rakkaudella,
KIKU
KIKU
p.s. Oonks mä ainoa, jonka tekee ihan älyttömästi mieli tapaksia koko ajan..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti