Jäähyväiset töille

Herätyskello oli soimassa ysiltä, mutta herään heti kasin jälkeen siihen kun äiskä lähettää tsemppiviestin: 

" Tsemppiä päivään Nuppu! Panun sanoin; "hyvin sä vedät!" Haleja!! Mom"

Siis kenen mutsi lähettää tollasen viestin kaasolle?? Mun äiskä! ;) Ja mitäkö Kiku vastasi viestiin?

"Kiitos! Mä oon paras!!!"

Pitää vähän tsempata jo itsekin itseäni, koska aikamoinen koitos on edessä ja minulla on langat käsissäni, toivottavasti vielä pysyvät lapasessa! :)

Palataanpa nyt kuitenkin vielä hieman taaksepäin ajassa, meinaan mun viimeiseen työpäivään. 

Päivä alkoi sillon vallan normaalisti ja oli vaikea tajuta, että sen jälkeen mulle ei ole enää paikkaa siellä.

Aamusta asti ihmiset talon vähän joka osastolta kävivät tervehtimässä ja harmittelemassa mun lähtöä. Kaikki toivottivat lämpimästi onnea jatkoon ja muutamien kanssa halailtiinkin hyvästiksi.

Esimieheni tuli töihin minun jälkeeni ja aloitti normaalit päivätouhunsa.

Ajattelin itse mielessäni että olisi ihana saada joku kaunis pieni kukkakimppu viimeisen päivän kunniaksi, mutta minutpa yllätettiin aivan täysin! Läksiäislahjavuori oli valtava! Siihen sisältyi muffinsiteline, suklaareseptikirja, Lékué-pursotin, perhoskuvioituja muffinsivuokia, säästöpossu, tuikkukuppi ja sitten se uskomattoman kaunis kukkakimppu, jonka keskellä komeili auringonkukka.

Jos vielä ei itkettänyt, niin ojensivat retaleet minulle vielä kortin, jonka kannessa oli iso hymyilevä aurinko ja teksti "positiivisuuspassi" ja minun nimeni.

Sisältä löytyi värssy:

"On edessäsi haasteet erilaiset,

toimet uudet toisenlaiset.

Mielellämme sinut luonamme pitäisimme,

mutta myös iloisina luovutamme.

Kiitos kaikesta mitä meille annoit,

tietoa, apua, neuvoja kannoit.

Onnea elämäsi poluille ja tulevaisuuden varalle"

 Nimensä korttiin laittaneita lähemmäs neljäkymmentä ja henkilöitä aivan talon joka osastolta. Kyllä mä tiesin että musta pidetään, mutta en arvannut että näin paljon!

Iltapäivästä puhelimeni soi ja soittaja on vuodenvaihteessa eläkkeelle jäänyt edellinen esimieheni! Oli kuulemma pikkulinnut laulaneet mun poisjäännistä ja halusi soitella toivottaakseen onnea. Taas valuu kyynel poskella.

Johdon sihteerimme toi vielä pullon vaaleanpunaista kuohuviiniä ja hänen kanssaan vitsailimme siitä että varmaan kuukauden päästä olen taas firmassa, sillä tilanteet muuttuvat siellä todella nopeasti.

Sihteeri sanoi jotakuinkin: "Me palvotaan maata jalkojen alla, jos vaan saadaan sut takaisin tänne!"

Ihmisten takiahan minäkin siellä olen viihtynyt, työt kun nyt ovat kuitenkin aina töitä, teki niitä missä tahansa. Vielä eivät ole soitelleet perään, mutta olen kuullut jo huhuja mahdollisesta paluustani.. Kuulostellaan!

Muihin firmoihin lähettämäni työhakemukset eivät ole poikineet vielä yhtään soittoa, mutta ei vaivuta epätoivoon! ;)

Tällaisia lahjoja siis mm. sain

 Lékué -pursotin lähempää, on koekäytetty ja todettu näppäräksi!

 Säästöpossu. Joka on siis Ankka. Apinapuvussa.

Tuikkukuppi

Viimeisen osan lahjastani (cupcake -reseptikirja!) kävin noutamassa viikko sitten ja samalla veinkin sattumalta maistiaisiksi suklaacupcakeja, joiden sisällä oli sula suklaasydän ja päällä suklainen voikreemi.

Myös tämä äitiysvapaalta palannut työntekijä, joka hoitaa nyt minun hommiani esitteli itsensä minulle:

"Moi, mä oon se joka vei sun työpaikan"

"No ethän sä nyt mitään sellasta, sähän vaan palasit takaisin töihin äippärin jälkeen.."

"Täällä vaan on vähän sellainen ilmapiiri, että ihan kuin mä oisin napannu sun työpaikan..."

Ei pitäis olla ilkeä, mutta siitäs sait!!!! :D Kyllähän se vähän niinkuin vei mun työpaikan!

Kuulemma hakee myös koko ajan aktiviisesti uutta työpaikkaa, että kiitti vaan!

Nyt kello kuitenkin vilistää jo sen verran että tarvinnee alkaa tekemään naamalle jotain, jos meinaa ehtiä pukemaan morsiamen ennen häitä! Wish me luck! ;)

Rakkaudella,

KIKU 

p.s. Kiitos kaikille (viidelle), jotka osallistuivat viime kuussa kyselyyn, jossa tiedusteltiin tässä blogissa vierailemisen syitä! Yllättäviä tuloksia ei sinänsä tullut, mutta sainpahan faktaa tiskiin! :)