Lapsenmielisen wc-rullateline

Dinosaurukset on kiehtoneet ihmisiä jo satoja vuosia ja niitä on myös tuotteistettu oikein urakalla:

Jurassic Park ja Maa Aikojen Alussa -elokuvat, Dinojuna -piirrossarja, Barney -piirroshahmo, Hevisaurus -yhtye, Yoshi -konsolipelihahmo. Muutamia näin mainitakseni.

Jäinpä miettimään kuinka monta dinosauruslajia osaisin nimetä..
Tyrannosaurus, brontosaurus, pterodactyl, triceratops. Neljään pääsin, ei kovin kummoinen tulos.

Onneksi dinosaurusten tunnistaminen ei ole ollut mun päivän tehtävä, vaan sen sijaan tuunasin vararullaa varten uuden telineen vessaan.

Dinosauruksen Junnu löysi kirpparilta ja toimitti mulle, kun kerran olin ilmoittanut juurikin tällaista etsiväni. Dino oli väritykseltään alunperin punertava, maalipinta tosin oli hyvin kulunut jo,

Aloitin maalaamalla dinon ensin valkoisella pohjavärillä ja pintaväriksi päädyin tähän hopeaan. Turkoosi olis myös ollut kiva valinta, mutta hopeehan ei oo häpee!

Jos tällaiseen projektiin lähdette, niin pitäkää huolta, että dinon kaula on tarpeeksi pitkä, jotta se näkee kurkkia rullan yli! Tässäkin ollaan aivan hilkulla riittääkö mitta vai ei.

Nyt vaan pitäis rempata koko wc uusiksi, jotta dino sais oikeanlaiset puitteet. Ei paha, eihän?

Rakkaudella,

KIKU

Piñata-kakku

Tiedätte varmaan piñatan? Sellainen narun päässä roikkuva juttu, jota yritetään lyödä pesäpallomailalla, jotta päästäisiin käsiksi sisällä oleviin herkkuihin,
Alkuperä on Meksikossa, mutta ainakin jenkkeihin piñatat ovat levinneet joltain osin.
Jostain syystä piñata kuulostaa mun mielestä huippuhauskalta jutulta, mutta vielä kun ei ole saanut aikaiseksi askarrella sellaista, päädyin kokeilemaan piñata-kakkua! Halloweenin hengessä kurpitsan muotoa mukaillen.

Kakussa ei ollut mitään erikoisempia koristeita tuon sokerimassan lisäksi, sillä mökkiolosuhteet hieman rajoittivat puuhastelua. Olisin lisännyt muussa tilanteessa päälle vihreästä sokerimassasta palan vartta ja mustalla sokerimassalla tai tomusokerikuorrutuksella halloween-kurpitsalle tunnusomaiset "kasvot".

Jokatapauksessa, kakku on tehty kahdesta eri kokoisesta pohjasta: 18 cm ja 24 cm. Tein kuuden munan sokerikakkutaikinan, jonka jaoin vuokiin.

Pienemmän pohjan leikkasin kahteen osaan; näistä tuli alin ja ylin kerros. Keskelle tuli kerrokset 24 cm pohjista.Vain ylin kerros oli kokonainen, muissa kerroksissa oli keskellä reikä, jonka tein isolla pyöreällä muotilla (halkaisija 7-10 cm).

Väliin tuli appelsiinituorejuustoa ja aprikoosikermavaahtoa.

Sisällä amerikanpastilleja, pähkinöitä sekä suklaarusinoita.

Kakku oli kyllä sen verran hauska, että aivan varmasti tulee kokeiltua toistekin!

Rakkaudella,
KIKU

Kasvilava

Äiti tilasi keväällä Pakelta kaksi kasvilavaa; toisen meille ja toisen naapuriin. Pake pisti tuumasta toimeen ja homma sujui kuin Strömsössä!
Kasvilavat olivat testissä tänä kesänä niin meillä kuin naapurissakin ja oikein hyvin toimivat. Syksy on myös hyvä hetki rakentaa kasvilava, koska voit talvea vasten laittaa kasvilavaan multaa/turvetta ja sen sekaan kompostimultaa lannoitteeksi. Näin sinulla on keväällä hyvä kasvupohja valmiina odottamaan tomaatteja, herneitä, porkkanoita, sipuleita, retiisejä, punajuuria, mitä vain mistä tykkäät!

Rakkaudella,
KIKU

Kielojen hyötäminen

Kielo on perinteinen vanhanajan joulukukka, johon ei juurikaan enää törmää. Hyasintit, ritarinkukat, joulutähdet ja atsaleat ovat vallanneet markkinat oman perinteisen kielomme nenän edestä.
Siitä huolimatta kieloja voi itsekin hyötää jouluksi!

Kielot kannattaa kaivaa ylös lokakuussa, viimeistään marraskuun alussa. Kaiva ylös vain niitä kieloja, joihin kasvaa kukinto. Pelkät lehdet eivät juurikaan ilahduta jouluna..
Mistäkö tietää missä kieloissa on kukkia? Tällä hetkellä ainakin on vielä nähtävillä kielonmarjat, joka on selkeä merkki. Kaivaessasi kielon maasta tarkista myös näkyykö varren juurella uusi alku, sellainen pieni "nuppu". Se tarkoittaa uutta kukintoa.

Istuta kielot multaan sisälle, lämpimään ja valoisaan paikkaan.
Jos marraskuu on yhtä pimeä kuin viime vuonna, on minulla varasuunnitelmana hankkia kasvilamppu.
Kaikki kun sujuu hyvin, niin jouluna saadaan nauttia kielon valloittavasta tuoksusta.

Rakkaudella,

KIKU

Murhamysteeri-illallinen

Blogi on viettänyt hiljaiseloa noin kuukauden päivät, koska tässä on laitettu kaikki isot paukut peliin murhamysteeri-illallisen osalta.
Taisinkin jo taannoin kertoa miten törmäsin aiheeseen sattumalta netissä ja olin heti myyty!
Suomessa murhamysteeri-illalliset eivät ole vielä iskeneet valtavirtaan, tosin jotkin ravintolat näitä ilmeisesti satunnaisesti järjestävät.
Kuulemani mukaan kuitenkin esim. Britteinsaarilla murhamysteerit ovat todella suosittuja, enkä enää ihmettele sitä yhtään!
Yhtään valmista (ja ilmaista) murhamysteeriä ei löytynyt, joten päädyin kirjoittamaan oman mysteerini. Tässä helpotti suuresti, kun tiesin jo illalliselle osallistuvat ihmiset ja pystyin kirjoittamaan hahmot heidän "vahvuuksiensa" mukaan. Muutamat nauroivatkin, että rooli sopi heille kuin nenä päähän.

Eilen hartaasti odotettu illallinen vihdoin tapahtui. Illallisseurueeseen kuului kymmenen henkilöä, minut itseni mukaan luettuna.
Päivämäärä oli sovittu vieraiden kanssa jo hyvissä ajoin, jotta kaikki pääsevät paikalle. Varsinaiset kutsut lähetin noin kaksi viikkoa ennen illallista.
Kutsuista jokainen sai lukea hieman yleistä taustatarinaa, näki listan osallistuvista hahmoista ja tietysti sai tietää millainen hahmo he itse olisivat.

Taustatarinahan oli seuraava: Vuorineuvos Kivitasku on menehtynyt kylpyammeeseen, mutta vielä ei tiedetä pettikö vanhan miehen sydän vai oliko tilanteessa jotakin hämärää. Perinnönjakotilaisuuteen kokoontuu vuorineuvoksen sukulaisia, kartanon palvelijoita sekä kiinteistönvälittäjä, lakimies ja pastori. Kuka poistuu paikalta perinnön kanssa ja kuka jää tyhjin käsin?

Vieraiden saapuessa paikalle nautittiin alkujuomat ja jokainen sai vihkosen, jossa kerrottiin säännöt ja ja pelin kulku, sekä hahmoista tarkemmin. Murhaaja sai tietää olevansa murhaaja ja miksi hän sen teki. Jokainen osallistuja oli aivan upeasti roolissaan ja illallinen toimi hienosti! Tarinassa olisi varmasti pientä hiomista, mutta se toimi oikein hyvin näinkin ja onpahan tekemistä seuraavien mysteerien kanssa.

Mitenkö mysteerissä kävi? Kaksi osallistujaa selvitti oikean syyllisen, kaikilla oli kuitenkin todella hyviä veikkauksia. Eikä illallisessa lopulta ollut kyse siitä saako selvitettyä mysteerin, vaan siitä että heittäytyy mukaan täysillä ja pitää hauskaa.

Seuraavat murhamysteerit ovat jo kypsymässä ja eilen läsnä ollut porukka ilmoitti heti olevansa mukana ensi kerrallakin.

Jos murhamysteeri-illallisen järjestäminen kiinnostaa, niin jaan mielelläni tämän kirjoittamani mysteerin! Materiaalin saat sähköpostilla, kun pistät viestiä rakkaudellakiku[at]gmail.com

Rakkaudella,

KIKU

Syömäpuikoilla salaattia

Mieliteot, etenkin ruoan suhteen, on jännittävä asia. Ainakin mun elämässä!
Joskus kun tietää, että jääkaapissa on aineet johonkin superhyvään, jota sun tekeekin mieli, niin nälkä tuntuu tosi kovalta.
Sitten toisinaan, kun jääkaapissa ei tunnu olevan mitään, mitä tekis mieli, niin nälkäkään ei tunnu kovin pahalta. Oikeastaan, voi paastota lähes koko päivän pelkän teen voimalla vain välttyäkseen syömästä jotain, mitä ei tekis yhtään mieli.

Viime viikolla jostain mun takaraivosta alkoi heräillä sellainen kutkuttava tunne, että tekispä mieli tehdä sellaisia tofu-kasvisnyyttejä, joita kokeiltiin kaverin kanssa maaliskuussa.
Multa vaan tosin puuttuu se bambuhöyrytin, jolla silloin niitä tehtiin.
Aloin kypsytellä suunnitelmaa, jolla korvaisin bambuhöyryttimen.
Höyrytyskattila oli selvä lähtökohta tälle suunnitelmalle, jonka jälkeen muistin, että meillähän on eräskin keittiön yläkaappi puolillaan erilaisia leipäkoreja, joista löysin sopivan kokoisen korin "kanneksi".
Ajattelin omassa päässäni asian niin, että leipäkori päästää osan höyrystä läpi, mutta ei kaikkea. Verrattuna kattilankanteen, joka ei päästä mitään läpi tai höyryttämiseen ilman kantta, jolloin kaikki höyry häviää ilmaan. En tiedä oliko leipäkorilla konkreettista merkitystä tai ei, mutta lopputulos ainakin onnistui.

Tofunyyttien lisäksi höyrytettiin siikafileitä tämän ohjeen avulla.
Nyytit oli hyviä, mutta kyllä ehdottomaksi ykköseksi nousi rouskuva kana-nuudelisalaatti.

Oon tehnyt tätä nyt jo toistamiseen ja hämmästyn yhä edelleen siitä, miten muutamasta simppelistä raaka-aineesta voi saada jotain näin hyvää. Sitä paitsi keittämättömien nuudelien paistaminen oli täysin uus juttu mulle, enkä pääse yli niiden mahtavuudesta! Alan lisäämään niitä varmaankin kohta vähän joka salaattiin ja keittoon..
Vastaavanlaisia salaattiohjeita löytyi kasapäin ainakin amerikkalaisilta sivustoilta, mutta tässä suomalaisittain.

ROUSKUVA KANA-NUUDELISALAATTI

1 neliskanttinen annospala (ramen)nuudelia

kourallinen kuorimattomia manteleita

500g kiinankaalia

5 cm pala purjoa

2 kananrintaa

suolaa

pippuria

rypsiöljyä paistamiseen

Kastike:

1 rkl valkoviniietikkaa

2 rkl rypsiöljyä

½ rkl (ruoko)sokeria

ripaus suolaa

Aloita sekoittamalla kastikkeen ainekset keskenään, jotta sokeri ehtii liueta ennen tarjoilua.

Rouhi mantelit karkeasti ja puristele nuudelit muruksi esim. pakastepussissa.

Lorauta pannulle hieman öljyä ja paista nuudeleita sekä manteleita, kunnes nuudelit saavat väriä.

Aseta sivuun jäähtymään. Paista vielä kana kypsäksi, tai jos kelit sallivat, niin grillaa! Anna jäähtyä.

Pilko kiinankaali ja purjo salaattikulhoon, paloittele joukkoon kana. Lisää kastike ja sekoita salaatti hyvin. Laita sekaan vielä nuudeli-manteliseos ja sekoita vielä kunnolla.

Tarjoa pian, sillä nuudelit ja mantelit kostuvat ja menettävät rapeutensa.

Maistuu kylläkin vielä seuraavana päivänä, jos jämiä jää, mutta kuten mainittu, se valloittava rapeus puuttuu.

Rakkaudella,
KIKU

Marjalikööriä

Meidän mummilassa on puutarha, jonka muistaakseni isoisoäitini on aikoinaan tilan pihapiiriin perustanut ja jota isoisäni on äitinsä jalanjäljissä jatkanut.

Isoisästäkin on jo aika jättänyt, mutta puutarha seisoo edelleen paikoillaan.

Toki se muistuttaa enemmän villiä viidakkoa, kuin puutarhaa, mutta satoa se tuottaa aina yllin kyllin.

Joka vuosi sitä joutuukin miettimään, että mitä kaikille niille marjoille, omenoille, luumuille ja kriikunoille oikein tekisikään..

Tänä vuonna omenoita ei tule ja marjatkin näyttivät  menevän suurelta osin lintujen suihin, mutta luumusato näyttäisi hyvältä, samoin kriikunat.

Myös karviaispensaat tuottivat hyvää satoa!

Muistan jo lapsuudesta, miten mummi teki syksyisin kriikunalikööriä isossa lasipurkissa. Se oli helppo tapa säilöä kriikunoita ja jouluksi maukas jälkiruokajuoma.

Mummin jalanjäljissä tässä on itse kukin tehnyt aika ajoin likööriä ja tänä vuonna minäkin päätin laittaa marjat viinaan maustumaan.

Keskimmäisessä purkissa olevat punaiset karviaiset on laitettu maustumaan jo viime viikolla ja väri alkaakin muodostumaan!

Vihreät karviaiset ja valkoherukat ovat kuvassa tuoreeltaan.

Säästelen vielä yhtä purkkia luumuille, jotka aion maustaa sitruunankuorella ja tähtianiksella.

Selailin viime syksynä hankkimaani kirjaa "Omatekoista viiniä, likööriä & mehua luonnon omista antimista", jossa oli laidasta laitaan ohjeita, mutta mielestäni monet niistä oli tehty turhan monen mutkan kautta ja juomaan tekovaiheessa lisätty vesi ei houkutellut. Kirjassa suosittiin kaksiosaista valmistustapaa; ensin marjat/hedelmät vodkan sekaan kolmeksi kuukaudeksi. Sitten seos valutetaan tiheän musliinikankaan läpi ja joukkoon lisätään veteen liuotettu sokeri. Tämän jälkeen likööri on valmista nautittavaksi.

Mummilta oppimassani tavassa marjat, viina ja sokeri laitetaan lasipurkkiin, annetaan seistä 2-3 kk valolta suojattuna, käänetään välillä, jotta sokeri sulaa ja näin saadaan valmista.

Juomaa nautittaessa voi sitten jokainen päättää miten sen juo - digestiivinä, drinkkinä, yömyssynä tai muulla vastaavalla tavalla.

Rehellisesti sanottuna en muistanut tarkkaan, että millä marja-viina-sokerisuhteella mummi oli neuvonut tekemään, mutta sokeriahan voi tarvittaessa aina lisätä!

Laitoin 1 osa sokeria ja 2 osaa viinaa, marjoja sen verran kun purkkiin mahtui (jätä tilaa, jotta voit käännellä purkkia!).

Voit käyttää niitä jo hieman kuivahtaneitakin tai muuten rupuisia marjoja likööriin aivan hyvin.

Tee reilu satsi ja anna jouluna lahjaksi pullo omaa likööriä!

..Tai tee kuten minä ja laita tulemaan pieniä maistiaiseriä, joiden ympärille voit halutessasi kehitellä vaikka kokonaisen illanvieton tammikuun pimeinä iltoina! ;)

Rakkaudella,
KIKU