Sana hallussa

Tarina kertoo, että kauan, kauan sitten, vuonna 1990, puolitoistavuotiaalla Kikulla alkoi olemaan jo sana hallussa. Neljän sanan mittaisia lauseita syntyi kuin vettä vaan.

Samaisena vuonna, toukokuun loppupäivinä, syntyi juttukaverikseni ensimmäinen pikkuveli, Pake.
Isosiskostaan poiketen Pake ei alkanutkaan puhua papattamaan heti puolentoista ikävuoden paikkeilla.
Erään tarinan mukaan isukki alkoi jo huolestumaan, kun poika ei puhua pukahtanut. Tähän isänäiti oli sanonut lohduttaen, että kyllä se poika alkaa puhumaan sitten kun hänellä on jotain sanottavaa.

Samanlainen meininki meillä on Paken kanssa edelleen.
Minä puhun paljon ja Pake puhuu harkiten.
Molemmat olemme omalla tavallamme taitavia puhujia; minä olen tottunut esiintymään ja pitämään puheita, small talk on vahvuuteni, Pake taas keksii mitä nokkelimpia sanottavia, jopa tietyllä tapaa leikkii sanoillaan.
Pakelle tarttuu myös monia erilaisia hokemia, kuten opiskeluaikojen ”tänään tehään pönttö”.

Viikonloppuna huomasin kuitenkin, että molemmat olimme omineet omaan puheeseemme uuden fraasin, eri kautta tosin; se on siinä kinthaalla.
Paken puheeseen ’kinthaalla’ oli tarttunut kuulemma Masterchefistä, minun tapauksessani fraasi on tietysti peräisin poikaystävältä.
Lämmitti oikein mieltä kuulla fraasi Paken suusta! Se tuli vielä niin yllättäen ja odottamatta! Vaikka olemme erilaisia ulosantimme kanssa, on meissä selvästi jotain samaakin :)

Rakkaudella,
KIKU

p.s. Yritän viljellä myös ”omia” sanojani poikkikselle, mutta vielä ei ole tuntunut tarttuneen.. Kummastusta on kyllä herättänyt muun muassa sanat ’mölö’ (maito) ja ’skrinnarit’ (luistimet).

Äitienpäivä

Tänä vuonna pistin velikullat ahtaalle; ilmotin hyvissä ajoin että mä en aio tehdä tänä vuonna kaikkea yksin. Lupauduin hoitamaan aamupalatarjoilun jättäen lounaan jälkiruokineen veljesten vastuulle.
Tästä seurasi hieman nurinaa ja pyytelyjä että josko kuitenkin mä edes suunnittelisin mitä tarjotaan ja poikaset sen mukaan tekisivät apetta.
En taipunut, vaan pysyin kovana.
Luonnollisesti tästä aiheutui mulle stressiä eikä ihan syyttä..

Äitienpäivän aattona tiedustelin päiväsellä velipojilta kumpaiseltakin erikseen, että onko kaikki hanskassa juhlapäivää varten. Toinen ilmoittaa ettei hänellä ole hajuakaan mitä tuleman pitää ja toinen sanoo että kai hän käy jonkinlaista lihaa, perunoita ja salaattitarpeita ostamassa. Todellakin siis eilen lauantaina kuuteen mennessä ei ollut mitään vielä hankittuna.
Jälkiruoan perään kysyessäni molemmat nostavat kädet ilmaan.
APUA! Stressitaso nousi heittämällä!
Ette uskokaan miten vaikea oli luovuttaa kontrolli jonkun muun harteille!
Monesti mietin että pitäiskö mun varuilta tehdä jotain, mutta tulin kuitenkin lopputulokseen, että en mä voi aina olla paikkaamassa veljiäni, etenkään kun ei kumpikaan ole lapsi enää.

Pake päätyi hoitamaan ruokapuolen kokonaan yksin, koska junnu saapui vasta kahden jälkeen iltapäivällä kotiin pitkäksi venyneen eilisillan jäljiltä, tuoden mukanaan jälkiruoan; pullavaa........
Suoraan sanottuna mua ärsytti ensin melko suunnattomasti juniorin lähes välinpitämätön asenne, teki mieli huutaa ja ravistella poikaa, mutta kun ei se ennenkään ole auttanut, niin hillitsin hermoni ja annoin asian mennä.
Ruokapuolen Pake hoiti hyvin ja olen kyllä ylpeä! Oli maalaislohkoperunat, grillattua porsaan filettä, grillattuja kanansiipiä sekä fetasalaattia.
Pake ei ole ikinä ollut kovinkaan innostunut ruoanlaitosta ja suoraan sanottuna veikka on arastellutkin melkolailla tuolla kyökin puolella, mutta mallikkaasti hoitui tämä keikka! Lohkopotut etenkin oli maukkaita ja onnistuneita! Toivottavasti uskaltaisi kokeilla enemmänkin siipiään ruoanlaitossa, se kun ei rakettitiedettä tosiaan ole ;)

Palataanpa kuitenkin hieman aamutunnelmiin.
Olin jo edellisenä iltana ilmoittanut että aamiainen tarjoillaan klo 9.00, jotta äiskä herätessään kuitenkin jo seitsemän aikoihin tietää että  mitä ehtii touhuamaan ennen aamiaista ja mitä ei.
Aamiaisella meitä oli vain talon naisväki, eli lyhyesti ja ytimekkäästi äippä ja minä.
Kutsu pöytään kävi ja äiti tulee uteliaana pöydän ääreen ilmoittaen että häntä ihan jännittää mitä on tarjolla!
En tiedä  miltä mun hääräilyt tai raaka-aineet olivat näyttäneet, mutta aamiaispöytä sisälsi kookosriisipuuroa, johon sai oman mielensä mukaan laittaa kylkeen sokeria ja kanelia tai kotitekoista lemon curdia (sitruunatahnaa), valmiita voileipiä, joissa oli mun eilen leipomaa pähkinävuokaleipää, yrttituorejuustoa, kinkkua, salaattia ja paprikaa sekä lisänä aamiaispöydässä oli vielä keitettyjä kananmunia.
Ei siis mitään todella erikoista, yllättävää ehkä joiltain osin.
Kookosriisipuuro oli kyllä ainakin mun makuun. Ei liian kookoksinen, vaan ihana häivähdys maussa! Lisäksi kookosmaidon rasvaisuus auttoi luultavimmin siinä ettei puuro missään vaiheessa ottanut kattilan pohjaan kiinni, jei!
Kookospuuron tein yksinkertaisesti niin, että korvasin puolet puuroon tulevasta maidosta kookosmaidolla, no biggie!

Aamiaispöytäkeskustelu meni parhaimmillaan (pahimmillaan) näin:

Ä: Ensimmäinen kerta, kun saan riisipuuroa äitienpäivänä!
K: Eka kerta, kun istutaan kahdestaan syömässä aamupalaa äitienpäivänä!
Ä: Väki vähenee...
K: ...Pidot paranee! Ei sinänsä että kyllä mua huolestuttaa jos vielä monenkin vuoden päästä istutaan tässä kahdestaan äitienpäivänä aamiaisella!!!
Ä: Niin, voishan tossa jotkut pikkujalat tepastella meiän kanssa..
K: Aijaa, kenen lapsi se olis? Ollaanko me kidnapattu joku!?
Ä: Joku irtolainen päästetty sisään?

Pitäis kyllä useamminkin leipoa itse leipää, tulee niin helposti hyvää!

Rakkaudella,

KIKU

Kesälomalla

Pienten hienosäätöjen ja kikkailujen jälkeen sain taiottua kymmenestä kertyneestä kesälomapäivästä täydet kolme viikkoa lomaa, jauzaa!

Ensimmäinen lomaviikkoni on lähes vietetty ja täytyy sanoa että kelit on kyllä olleet juuri sellaiset kuin kesälomalla kuuluukin!
Loput kaksi lomaviikkoani pidän putkeen juhannuksen jälkimainingeissa, eiköhän silloinkin saa nauttia kesästä täysin rinnoin.

Koska pitkästä aikaa olen tilanteessa, että käytössäni on tietokone, jolla on omia kuviani, pyhitän tämän blogipostauksen erilaisille kuville, olkaa hyvät!

IHANAA KESÄÄ MUSSUKAT!

Rakkaudella,
KIKU

Vain 1 yö

Kesän tuloon tuntuu olevan vielä tuhat ja yksi yötä, mutta jääkiekon MM-kisoihin vain YKSI YÖ!

Kaksi viikkoa takaperin olin into piukkana odottamassa kisoja, sitten Tshekin EHT-turnaus tuli ja meni. 
Iski epäusko  katsoessani rosteria MM-kisoja varten, missä on kaikki änärisällit!?
Miten voi olla että kukaan ei halua tulla edustamaan kotimaataan? Etenkin kun NHL-kausi oli tänä vuonna varsin tynkä!
Eikö myös osata ajatella pidemmälle, sillä ensi talvenahan on olympialaiset? Varmaan jos mielii olympiajoukkueeseen, niin nyt olisi esimerkiksi hyvä hetki antaa loistavia näyttöjä!
..Vai eivätkö olympialaisetkaan kiinnosta tarpeeksi?

Toisaalta taas on hyvä nostaa esiin muitakin pelaajia, antaa heille mahdollisuus vielä kehittyä ja kypsyä.
Odotan kyllä varsin mielenkiinnolla Ilari Melartin otteita MM-jäillä sekä toisena seurantakohteenani on näin alustavien suunnitelmieni mukaan Teemu Laakso, aikoinaan HIFK:n junnuista SM-liigarinkiin ja siitä nopeasti rahajäille siirtynyt pelaaja.

Innostus maailmanmestaruuskiekkoa kohtaan kasvoi myös hieman taas suuremmaksi aiemman mahalaskun jälkeen, kun Suomen joukkueen kapteenisto julkistettiin.
Lasse Kukkonen olisi ollut myös minunkin valintani kapteeniksi.
Hakkia arvoin mielessäni pitkään, mutta jollain tasolla siitä ukosta puuttui mun ajatusmaailmassa ”se jokin”, että olisin ottanut hänet kapuksi, joten varakapteenin paikka sopii hänelle hyvin!
Kontiolan Petri tuntui näiden kahden muun herran jälkeen oikein luontevalta lisältä kapteenistoon.

Nyt palava intoni kiekkoa kohtaan on jälleen voimissaan ja aion pyhittää koko viikonlopun MM-lätkälle. Samalla tämä toimii koetinkivenä parisuhteelle; jos poikaystävä kestää katsella mua näiden kisojen yli, then he’s totally a keeper! ;)

Rakkaudella,
KIKU

p.s. Hakki tulossa SM-liigaan ensi kaudeksi, mutta tuleeko Jeren kanssa samalla oven avauksella Stadiin vai karkaako Poriin?

Ei nimellä pilattu

Kesän tulon kunniaksi, kerron teille asian, jonka olen itsekin vastikään saanut selville.
(Äiti, ei, mä en ole raskaana!)

Kiku -sanalla voidaan tarkoittaa tietääkseni ainakin kahta asiaa;
Havaijilla on KIKU –niminen tv-yhtiö, joka lähettää paljon ohjelmaa kohderyhmänään saarella asuvat aasialaiset yhteisöt.
Kuitenkin minua kiehtovampi ja miellyttävämpi käyttö Kikulle on Japanissa, jossa Kiku on tyttölapsen nimi ja tarkoittaa krysanteemia.
Japanissa krysanteemi yhdistetään kuolemattomuuteen ja keisariin. Se on myös marraskuun kukka (nojoo, mun synttärit on lokakuussa, mutta ei kaikki voi mennä just nappiin!)

Kuitenkin; IHANAA! KIKU ON KUKKA!



http://st.gdefon.ru/wallpapers_original/wallpapers/481045_xrizantemy_cvety_vetka_oranzhevaya_1680x1050_(www.GdeFon.ru).jpg



Jollain tapaa on mahtavaa, kun nimellä on joku tuollainen syvällisempi tarkoitus. Tai no tarkoittaahan mun oikea etunimeni Kristuksen seuraajaa..
Olen kyllä oikeastaan aina digannut siitä miten etenkin Aasian suunnalla nimet tarkoittavat jotain.
 Yleensä vielä jotain mahtavaa !(vrt. Kiku = krysanteemi = kuolemattomuus)

Nimetkin ovat makuasia ja henkilökohtainen juttu, mutta pakko myöntää että sain päivän shokkiannoksen ja samalla naurut, kun luin töissä ruokatunnilla uusinta Kaksplussaa, siinä kun oli tehty parin aukeaman juttu erikoisista nimistä Suomessa. Kaikista silmiin- ja korviinpistävin oli eräs pojan nimi, joka tosin oli vanhemmilla vain suunnitelmissa, kun ei ole poikaa siunaantunut.
Kuvittelin mielessäni jo tilannetta, kun pappi sanoo; ”Kastan sinut, Kitro Kosmo Kermit.” ja mummot huutaa takarivistä ”MITÄ!? MIKÄ SE OLI!?” :D

Pyydän anteeksi kaikilta jotka diggaa noista erikoisemmista väännelmistä, tämähän on vain minun mielipiteeni ja reaktioni!
Vaikea suhtautua vakavasti noinkin erikoiseen nimeen, kun itse mieluusti antaisin omille lapsilleni etunimiksi jotain tämän kaltaisia; Vilma, Kerttu, Nooa, Veeti.
Jollain ajatustasolla kolahtaa miesten nimistä myös Sulo ja Olavi, mutta ehkä munkin mieleen jopa ’A little bit too much’, ainakin etunimiksi.

Hauskaa Vappua kaikille!

Rakkaudella,
KIKU

p.s. Jeren ja Dinamo Minskin teiden eroaminen on jo julkistettu. Julkistetaanko torstaina HIFK:n faniristeilyllä #10..? ;) 

Pori, Suomen jääkiekkopääkaupunki 2013

Hieman haparoiden tuli seurattua SM-liigan playoffeja sen jälkeen kun omat pojat siirtyivät kesäloman viettoon, mutta täytyy myöntää että vaikka uskoinkin Pojan menevän Manseen tänä keväänä, niin suon kyllä enemmän kuin mieluusti jääkiekon Suomen-mestaruuden porilaisilla patasydämille!

Muistan miten älyttömän makealta tuntui kaksi kevättä sitten ottaa mestaruus kotiin yhdentoista vuoden tauon jälkeen, joten varmasti Porissa juhlitaan tappiin asti kolmenkymmenenviiden vuoden jälkeen!

PATA ON TODELLAKIN NYT VALTTIA.Onnittelut upeasta kiekkokaudesta toiselle punaiselle!

Kuva: Heikki Saukkomaa/LEHTIKUVA. Copyright: LEHTIKUVA

Rakkaudella,
KIKU

Kreikkalainen ruokaorgasmi

Meillä on erään mun kaverin kanssa tapana kokeilla ja kokkailla kaikenlaisia safkoja, pyrkiä ruokaorgasmiin.
Nyt te siellä nauratte tuolle ruokaorgasmille, mutta sellainen on olemassa!
Mä olen kokenut sen jo monesti, viimeksi perjantaina, ku maistelimme juurikin tämän samaisen kaverin kanssa aikaansaamaamme kreikkalaista ruokaa.

Mistäkö tietää että saa ruokaorgasmin?
En voi puhua kaikkien puolesta, mutta mulla se käy niin, että menee kylmät väreet päästä varpaisiin ja suu on niin messingillä, ettei oo epäilystäkään siitä että onko ruoka hyvää vai ei.
Oikeasti, hymyilyttää melkein niin paljon, ettei pysty syömään!

Mutta palataanpa siihen pääasiaan, eli ruokaan;

·         Härkäpapu-pinaatti-fetasalaattia

·         Tsatsikia

·         Leipää aurinkokuivatuilla tomaateilla

·         Stifadoa (lihapataa) naudasta ja possusta

·         Giaourtipita (kreikkalainen jogurttikakku)

Pakko jakaa ohjeet teidänkin kanssanne, koska ei tällaisia ruokia tule joka päivä vastaan!

Härkäpapu-pinaatti-fetasalaatti (neljälle)

3 dl kuskusia
200g härkäpapuja (pakastettuja)
100g pinaattia (tuore)
minttua
200g fetaa

Valmista kuskus pakkauksen ohjeiden mukaan.

Kiehauta vettä, sulata härkäpavut kuumassa vedessä ja loppuvaiheessa lisää pinaatti. Pinaatille riittää puolesta minuutista minuuttiin.
Valuta siivilässä tai lävikössä ja sekoita härkäpavut sekä pinaattia kuskusin joukkoon.
Murenna sekaan fetaa, lisää silputtu minttu sekä melko runsaasti oliiviöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita reilusti!

Tsatsiki

½-1 kurkku
½ tl suolaa
200g (turkkilaista) jogurttia
1 valkosipulin kynsi
mustapippuria

Raasta kurkku karkeaksi raasteeksi ja valuta. (Itse valutan suodatinpussissa siivilän päällä, jos on aikaa, kiireemmässä tapauksessa valutan kaksinkertaisen talouspaperin päällä siivilässä)
Ripottele päälle suolaa, jotta ylimääräinen neste irtoaa kurkusta helpommin ja näin ollen tsatsikista ei tule ”vetistä”!

Jos valutat talouspaperin päällä, anna valua noin 20 minuuttia, jos valutat suodatinpussissa, anna valua tunnin verran.
Valuttamisen jälkeen purista vielä ylimääräinen neste pois.
Sekoita kurkkusuikaleet paksuun jogurttiin (jogurttiakin voi valuttaa suodatinpussin avulla, jos siitä haluaa paksumpaa!) ja mausta puserretulla valkosipulinkynnellä sekä mustapippurilla.

Leipä aurinkokuivatulla tomaatilla

2 dl lämmintä vettä

2 1/4 tl kuivahiivaa

4 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

2 tl sokeria

4 tl oliiviöljyä

100g aurinkokuivattua tomaattia

leipomiseen jauhoja

Sekoita kuivahiiva hieman kädenlämpöistä lämpimämpään veteen.
Lisää joukkoon sokeria, suola, jauhot ja öljy.
Vaivaa taikinaa, kunnes se on pehmeää ja sileää eikä enää tartu käsiin tai kulhon reunoille. Anna kohota puoli tuntia.

Vaivaa taikinan joukkoon pilkotut aurinkokuivatut tomaatit.
Jaa taikina neljään osaan, tee melko litteitä leipäsiä ja anna kohota pellin päällä vielä 20 min.
Viillota leipien pinnat kevyesti muutamalla viillolla.

Paista 200 asteessa 20 minuuttia.
Voit kokeilla leipien kypsyyttä koputtamalla leipiä pohjasta. Jos leivästä kuuluva ääni on kumea/ontto, leivät ovat kypsiä.

Stifado (kolmelle)

600g naudan paistia/karjalan paistia
oliiviöljyä paistamiseen
1 rkl punaviinietikkaa
(1 dl punaviiniä)
2 dl vettä
2 rkl tomaattipyreetä
1 kanelitanko
(tuoretta rosmariinia)
suolaa
mustapippuria
2 laakerinlehteä

10 salottisipulia tai muita pieniä sipuleita
oliiviöljyä paistamiseen
1 tl muscovado- tai demerarasokeria

Ruskista isohkoiksi paloiksi leikelty liha kattilassa oliiviöljyssä.
Lihasta irtoaa paljon nestettä tässä vaiheessa! Anna nesteen haihtua, sillä sen jälkeen lihat ruskistuvat pinnaltaan kauniin kullanruskeiksi.
Kun lihat ovat ruskistuneet kauniisti, lisää punaviinietikka.
Etikka sihahtaa ja haihtuu nopeasti, tämän jälkeen lisää (punaviini ja) vesi, tomaattipyre, kanelitanko, laakerinlehdet, ripaus suolaa ja pippuria sekä halutessasi rosmariinia.
Ole varovainen suolan kanssa, ettei sitä tule liikaa! Ruoassa on muutenkin runsaasti hyvää makua, etkä halua pilata sitä liialla suolalla! J
Anna hautua kannen alla tunnin ajan. Muista välillä tarkistaa nesteen määrä ja tarvittaessa lisätä hieman vettä joukkoon.

Kun lihat ovat hautuneet lähes tunnin, ota käsittelyyn sipulit.
Kuori sipulit, mutta jätä kokonaisiksi!
Kuullota sipuleita reilussa oliiviöljyssä, kunnes ovat hieman pehmenneet. Nosta sitten sipulit lihapadan pinnalle ja ripottele sipuleiden päälle sokeri.
Älä kaada sipuleita suoraan pannusta pataan, ettei lihapata turhaan uiskentele liiassa oliiviöljyssä!

Sipuleiden levättyä hetki lihapadan päällä, niin että sokeri on sulanut, sekoita sipulit padan joukkoon.
Anna hautua vielä puolisen tuntia. Tarkista lihojen kypsyys ja tarvittaessa jatka vielä hauduttamista!
Itse pidän lihapadasta parhaimmillaan silloin, kun liha on niin mureaa, että se hajoaa pieneksi silpuksi jo melkein pelkästä kosketuksesta.

Ennen tarjoilua voit poistaa stifadosta laakerinlehdet sekä kanelitangon, etteivät turhaan joudu kenenkään lautaselle! Tarvittaessa voit myös tässä vaiheessa vielä lisätä suolaa.

Giaourtipita

Taikina
6 dl vehnäjauhoja

1.5 tl leivinjauhe

2 dl voita

1 tl vaniljasokeria

2 dl sokeria

4 kpl kananmunia

2 dl jogurttia (paksua)

1 dl manteleita

Siirappi

2 dl vesi

2 dl sokeria

1 rkl hunajaa

1 appelsiinin kuori raastettuna

Vaahdota voi ja sokeri. Vatkaa sekaan keltuaiset.

Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja vatkaa taikinaan vuorotellen jogurtin kanssa.

Vaahdota valkuaiset erillisessä kulhossa ja yhdistä varovasti muuhun taikinaan, ettei vaahto laske!

Voitele irtopohjavuoka ja kaada taikina siihen.
Rouhi mantelit ja ripottele kakun pinnalle.

Paista kakkua 90 minuuttia 175 C:ssa.

Laita siirapin aineet kattilaan ja keitä kunnes seos on paksuuntunut siirappimaiseksi. Levitä heti kuuman kakun päälle.

Anna jäähtyä ennen nauttimista!

Aivan loistava menu esim. illanviettoon hyvällä ystäväporukalla! Voi täydentää halutessaan vielä kreikkalaisella salaatilla!

Rakkaudella,
KIKU