Äitienpäivä

Tänä vuonna pistin velikullat ahtaalle; ilmotin hyvissä ajoin että mä en aio tehdä tänä vuonna kaikkea yksin. Lupauduin hoitamaan aamupalatarjoilun jättäen lounaan jälkiruokineen veljesten vastuulle.
Tästä seurasi hieman nurinaa ja pyytelyjä että josko kuitenkin mä edes suunnittelisin mitä tarjotaan ja poikaset sen mukaan tekisivät apetta.
En taipunut, vaan pysyin kovana.
Luonnollisesti tästä aiheutui mulle stressiä eikä ihan syyttä..

Äitienpäivän aattona tiedustelin päiväsellä velipojilta kumpaiseltakin erikseen, että onko kaikki hanskassa juhlapäivää varten. Toinen ilmoittaa ettei hänellä ole hajuakaan mitä tuleman pitää ja toinen sanoo että kai hän käy jonkinlaista lihaa, perunoita ja salaattitarpeita ostamassa. Todellakin siis eilen lauantaina kuuteen mennessä ei ollut mitään vielä hankittuna.
Jälkiruoan perään kysyessäni molemmat nostavat kädet ilmaan.
APUA! Stressitaso nousi heittämällä!
Ette uskokaan miten vaikea oli luovuttaa kontrolli jonkun muun harteille!
Monesti mietin että pitäiskö mun varuilta tehdä jotain, mutta tulin kuitenkin lopputulokseen, että en mä voi aina olla paikkaamassa veljiäni, etenkään kun ei kumpikaan ole lapsi enää.

Pake päätyi hoitamaan ruokapuolen kokonaan yksin, koska junnu saapui vasta kahden jälkeen iltapäivällä kotiin pitkäksi venyneen eilisillan jäljiltä, tuoden mukanaan jälkiruoan; pullavaa........
Suoraan sanottuna mua ärsytti ensin melko suunnattomasti juniorin lähes välinpitämätön asenne, teki mieli huutaa ja ravistella poikaa, mutta kun ei se ennenkään ole auttanut, niin hillitsin hermoni ja annoin asian mennä.
Ruokapuolen Pake hoiti hyvin ja olen kyllä ylpeä! Oli maalaislohkoperunat, grillattua porsaan filettä, grillattuja kanansiipiä sekä fetasalaattia.
Pake ei ole ikinä ollut kovinkaan innostunut ruoanlaitosta ja suoraan sanottuna veikka on arastellutkin melkolailla tuolla kyökin puolella, mutta mallikkaasti hoitui tämä keikka! Lohkopotut etenkin oli maukkaita ja onnistuneita! Toivottavasti uskaltaisi kokeilla enemmänkin siipiään ruoanlaitossa, se kun ei rakettitiedettä tosiaan ole ;)

Palataanpa kuitenkin hieman aamutunnelmiin.
Olin jo edellisenä iltana ilmoittanut että aamiainen tarjoillaan klo 9.00, jotta äiskä herätessään kuitenkin jo seitsemän aikoihin tietää että  mitä ehtii touhuamaan ennen aamiaista ja mitä ei.
Aamiaisella meitä oli vain talon naisväki, eli lyhyesti ja ytimekkäästi äippä ja minä.
Kutsu pöytään kävi ja äiti tulee uteliaana pöydän ääreen ilmoittaen että häntä ihan jännittää mitä on tarjolla!
En tiedä  miltä mun hääräilyt tai raaka-aineet olivat näyttäneet, mutta aamiaispöytä sisälsi kookosriisipuuroa, johon sai oman mielensä mukaan laittaa kylkeen sokeria ja kanelia tai kotitekoista lemon curdia (sitruunatahnaa), valmiita voileipiä, joissa oli mun eilen leipomaa pähkinävuokaleipää, yrttituorejuustoa, kinkkua, salaattia ja paprikaa sekä lisänä aamiaispöydässä oli vielä keitettyjä kananmunia.
Ei siis mitään todella erikoista, yllättävää ehkä joiltain osin.
Kookosriisipuuro oli kyllä ainakin mun makuun. Ei liian kookoksinen, vaan ihana häivähdys maussa! Lisäksi kookosmaidon rasvaisuus auttoi luultavimmin siinä ettei puuro missään vaiheessa ottanut kattilan pohjaan kiinni, jei!
Kookospuuron tein yksinkertaisesti niin, että korvasin puolet puuroon tulevasta maidosta kookosmaidolla, no biggie!

Aamiaispöytäkeskustelu meni parhaimmillaan (pahimmillaan) näin:

Ä: Ensimmäinen kerta, kun saan riisipuuroa äitienpäivänä!
K: Eka kerta, kun istutaan kahdestaan syömässä aamupalaa äitienpäivänä!
Ä: Väki vähenee...
K: ...Pidot paranee! Ei sinänsä että kyllä mua huolestuttaa jos vielä monenkin vuoden päästä istutaan tässä kahdestaan äitienpäivänä aamiaisella!!!
Ä: Niin, voishan tossa jotkut pikkujalat tepastella meiän kanssa..
K: Aijaa, kenen lapsi se olis? Ollaanko me kidnapattu joku!?
Ä: Joku irtolainen päästetty sisään?

Pitäis kyllä useamminkin leipoa itse leipää, tulee niin helposti hyvää!

Rakkaudella,

KIKU