tiistai 14. toukokuuta 2013

Sana hallussa

Tarina kertoo, että kauan, kauan sitten, vuonna 1990, puolitoistavuotiaalla Kikulla alkoi olemaan jo sana hallussa. Neljän sanan mittaisia lauseita syntyi kuin vettä vaan.
Samaisena vuonna, toukokuun loppupäivinä, syntyi juttukaverikseni ensimmäinen pikkuveli, Pake.
Isosiskostaan poiketen Pake ei alkanutkaan puhua papattamaan heti puolentoista ikävuoden paikkeilla.
Erään tarinan mukaan isukki alkoi jo huolestumaan, kun poika ei puhua pukahtanut. Tähän isänäiti oli sanonut lohduttaen, että kyllä se poika alkaa puhumaan sitten kun hänellä on jotain sanottavaa.
Samanlainen meininki meillä on Paken kanssa edelleen.
Minä puhun paljon ja Pake puhuu harkiten.
Molemmat olemme omalla tavallamme taitavia puhujia; minä olen tottunut esiintymään ja pitämään puheita, small talk on vahvuuteni, Pake taas keksii mitä nokkelimpia sanottavia, jopa tietyllä tapaa leikkii sanoillaan.
Pakelle tarttuu myös monia erilaisia hokemia, kuten opiskeluaikojen ”tänään tehään pönttö”.
Viikonloppuna huomasin kuitenkin, että molemmat olimme omineet omaan puheeseemme uuden fraasin, eri kautta tosin; se on siinä kinthaalla.
Paken puheeseen ’kinthaalla’ oli tarttunut kuulemma Masterchefistä, minun tapauksessani fraasi on tietysti peräisin poikaystävältä.
Lämmitti oikein mieltä kuulla fraasi Paken suusta! Se tuli vielä niin yllättäen ja odottamatta! Vaikka olemme erilaisia ulosantimme kanssa, on meissä selvästi jotain samaakin :)

Rakkaudella,
KIKU

p.s. Yritän viljellä myös ”omia” sanojani poikkikselle, mutta vielä ei ole tuntunut tarttuneen.. Kummastusta on kyllä herättänyt muun muassa sanat ’mölö’ (maito) ja ’skrinnarit’ (luistimet).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti