Kaikki alkoi pyhäinpäivän jälkeisenä sunnuntai-iltana pienellä kolotuksella selässä.
Tässä ei ollut mitään uutta, sillä välillä aina selkä väsyy, jos istuu paljon. Myöskään tämä mun etumus ei auta asiaa yhtään.
Normaalisti kolotus menee ohi yön aikana ja/tai pienellä venyttelyllä.
Tällä kertaa en kuitenkaan ollut niin onnekas..
Maanantaina selkä jumiutui entisestään ja yöllä nukkuminenkin tuntui hankalalta. Tiistaiaamuna äidin lähdettyä töihin nappasin pari särkylääkettä ja vaihdoinkin mamman sänkyyn nukkumaan, josko se olisi yhtään pehmeämpi ja siinä sainkin nukuttua vielä muutaman hyvän tunnin, ennen kuin lähdin käyttämään mummia asioilla.
Siinä kohtaa mietin, että pitäiskö käydä päivystyksessä näyttämässä selkää, mutta enpä mennyt, kun oli mummin kanssa asioita hoidettavana.
Kotiin päästyäni menin suoraan pitkäkseni ja tässä kohtaa ei enää ollut muuta vaihtoehtoa oikeastaan, kuin olla oikealla kyljelläni, sillä vasen puoli selästä oli aivan jumissa.
Googlettelin vähän asiaa ja uskottelin itselleni että "joojoo, muutama päivä lepoa ja särkylääkettä niin kyllä tää tästä!".
Keskiviikko olikin sitten yhtä helvettiä.
Sydän tykytti, pallea kramppasi, hyvä että henkeä sai. Kipu oli saatanasta ja vessassa käynti oli vartin operaatio. Hengittämiseen piti keskittyä ja siihen että sai kehon edes vähän rentoutumaan, jotta pallea lakkaisi kramppaamasta, koska se sattui kaikista eniten! Särkylääkkeillä sai heittää vesilintua. Puhumisen saattoi käytännössä unohtaa, koska se vei liikaa hengittämiseltä.
Keho meni varmaan eräänlaiseen shokkitilaankin tästä kaikesta. Teki mieli itkeä, mutta ei voinut, koska se vasta olisikin pistänyt pallean kramppaamaan ja se taas olisi sattunut aivan luokattomasti.
...Ja tietysti äiti oli ylitöissä.
Onneksi mamma saapui kotiin iltakahdeksan maissa ja sattui puhumaan kaverinsa kanssa puhelimessa, jolla oli pahoja selkäkipuja alkuvuodesta. Sitä kautta sain muutamia lihasrelaksantteja, jotka luojan kiitos alkoivat ratkaisemaan tilannetta. Parin päivän päästä saatoin jo kääntyä melkein kokonaan selälleni, pallea lakkasi kramppaamasta ja istuminen sekä kävely eivät tuottaneet enää tuskaa.
Tähän pari päivää päälle ja uskalsin jo lähteä viettämään isänpäivää Porvooseen.
Istuminen pitkän aikaa ei tee vieläkään hyvää, aivastaminen ei tule kuuloonkaan, tai tuntuu että mun kylki repeää. Nyt uskaltaa jo vähän yskiä sekä niistää. Myös syvään hengittäminen onnistuu.
Solisluu aristaa välillä ja kylkeä saattaa nipistää.
Mistähän tässä siis oli kyse?
Otetaanpa mukaan pieni havainnekuva
Kipu tuntui siis selässä vain vasemmalla puolella. Alaselkään ei koskenut, eikä niska-hartialinjaan. Kipu sijoittui suoraan tuohon välille.
Sunnuntaina kun kipu alkoi, en tehnyt mitään, missä tilanteessa olisin voinut reväyttää lihaksen.
Sen sijaan edeltävänä perjantaina nostelin muutamia painavia laatikoita, jossa tämä olisi saattanut käydä. ..Mutta kipu alkoi sunnuntaina?
Googlettaessa selvisi nopeasti, että tuossa kohtaa selkää sijaitsee musculus latissimus dorsi, selän suurin pinnallinen lihas.
Mahdollista on että tämän lisäksi minulla on myös jonkinlaiset pienet murtumat solisluussa sekä jossakin kylkiluussa.
Mitä tästä opimme?
- Pidä parempaa huolta selästäsi
- Mene lääkäriin ennen kuin on liian myöhäistä
- Tunne ihmisiä, joilta saattaa löytyä pahimpaan hätään sopivia lääkkeitä
Rakkaudella,
KIKU
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti