Olen melko varmasti ennenkin lainannut kyseistä kappaletta, mutta teenpä sen jälleen, kun biisi vaan yksinkertaisesti kolahtaa minuun todella kovaa."Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän,kuinka onnellinen voikaan olla hän,joka täällä vain saa aina asustaa-aa-aa.Maalaismaisemaa en saata unohtaa."
Eilenkin koin landella sellaisen onnenhetken, että riittää hyvää mieltä reilusti vielä tällekin päivälle!
Meillä landella on aina ollut eräässä tiehaarassa maitolaituri, sellainen maalaisromantiikan täyteinen, tummunut, vanha, mutta arvokkaasti paikallaan seisova.
Se on toiminut hyvänä maamerkkinä ja kruunannut maiseman.
Kuitenkin jouluna 2011 maitolaituri koki tiensä pään, kun Tapaninpäivän myrskytuulet kaatoivat koko komeuden nurin.
Siitä lähtien ajomatka landelle, juuri ne viimeiset metrit, ennen kuin nouset Satulinmäen laelle vain nähdäkseksi koko vehreän kylän ja laskeutuaksesi kylän raitille, ei ole tuntunut samalta. Matkasta on puuttunut se jokin, joka virittää oikeaan tunnelmaan, oikeaan mielentilaan tai ehkäpä mielenrauhaan.
Kylällä on paljon kauniita vanhoja rakennuksia, ihania pieniä sopukoita, upeita maisemia ja varmasti niidenkin mahdollinen puuttuminen tulevaisuudessa harmittaisi paljon, mutta jostain syystä tämä maitolaituri on koskettanut erityisen syvästi.
Puolitoista vuotta myöhemmin paikalle oli ilmestynyt uusi maitolaituri!
Eräs tuoreempi kylällä asuva perhe oli päättänyt järjestää tilalle uuden maamerkin, uuden maitolaiturin! Entistä ehompana, entistä uljaampana.
Kaiken kruunaa vielä tuo vanha maitotonkka!
Nyt näkymä on jälleen kohdillaan.
Äiti sai heti ajatuksen juhannuskuvista laiturin luona, LOVE IT! Täytyy muistaa silittää kukkamekko juhannukseksi ja tehdä kukkaseppele hiuksiin, voih!
Rakkaudella,
KIKU
KIKU
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti