Retki suuntautui Kymenlaaksoon, Vekaranjärvelle, Karjalan Prikaatiin.
II/13 palvelukseen astuneilla alokkailla oli valapäivä. Tältä se jotakuinkin näytti:
Alokkaita oli kuulemani mukaan noin 1700, omaisia ja läheisiä kuutisentuhatta.
Päivä oli onneksi pilvinen, mutta lämmin. Yhtään alokasta ei tiettävästi pyörtynyt, joten kaikki onnistuivat hallitsemaan hermonsakin.
Olihan tuo aika mahtava tilaisuus, sääli vaan kun nuo sotilaat on niin nuoria ;)
Automatka Vekaranjärvelle sujui rattoisasti, äiti ajoi ja mä olin tehnyt eväät mulle ja Pakelle.
Ikimuistoinen reissu, hyviä munkkeja ja paljon univormuja, what's not to like? Täytyy toistekin käyä junnun palvelusaikana pyörähtämässä kasarmilla.
Nyt vaan jänskätään että päätyykö poika AUK:iin ja tuleeko vuoden kokemus.
Rakkaudella,
KIKU
p.s. Parturoin viikolla serkkuni ja sain siitä hyvästä pussillisen tuoreita papuja! Rakastan tätä vaihdannaistaloutta! :) Osa täytyy syödä tuoreena ja osan laitan pakkaseen odottamaan talven herkkuhetkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti