Heräsin levänneenä, maistoin kilpakakkuani (en sitä varsinaista, vaan tein kaksi kakkua varmuuden vuoksi. Yes, I'm that smart.) ja se vastasi odotuksiani.
Join teetä, katseltiin äipän kanssa viikolta kerääntyneitä tallenteita pois ja mä fiksailin mekkoa, jonka aion laittaa viikon päästä oleviin kaverin häihin (jos siis saan sen valmiiksi...).
Sitten tein päivän pahimman virheen.
Avasin koneen ja melkein heti uutinen lävähtää vasten naamaa. Hyvä fiilis latistuu alta aikayksikön.
Olin yrittänyt varautua henkisesti siihen, että Jere siirtyy Ilmalaan, mutta ikuisena optimistina uskoin, että jollei mies tule takaisin punanuttuun, niin pysyy edes silti kaukana Jokereista.
Olin yrittänyt varautua henkisesti siihen, että Jere siirtyy Ilmalaan, mutta ikuisena optimistina uskoin, että jollei mies tule takaisin punanuttuun, niin pysyy edes silti kaukana Jokereista.
Aina ei näemmä munkaan toiveet toteudu, sillä tänään on ilmoitettu Jere Karalahden tehneen kaksivuotisen sopimuksen Jokereihin.
Toisaalta ymmärrän tämän päätöksen taustat; perhe voi asua Suomessa ja palkka on kohillaan Jokereiden KHL:ään siirtymisen myötä.
Jere ei myöskään lähtenyt lämpimissä väleissä Helsingistä viime kerralla.
Jere ei myöskään lähtenyt lämpimissä väleissä Helsingistä viime kerralla.
Hjallikselta myös kova veto, sillä Jokereiden aloittaessa ensimmäisen KHL-kautensa, täytyy katsojia saada houkuteltua muistakin porukoista, kuin vain omat kannattajat, sillä nämä tuskin riittävät täyttämään koko hallin. Harva herättää niin paljon tunteita ja mielenkiintoa kiekkopiireissä, kuin Karalahti ja tässä kohtaa se meinaa lipputuloja.
Itsellä ei ole kuitenkaan minkäänlaista tarvetta tuhlata rahojani Jeren palkan maksuun.
Valitettavasti minun usko(llisuute)ni oli vahvempi kuin Jeren.
Rakkaudella,
KIKU
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti