Life is sweet

A truly happy person is one who can enjoy the scenery while on a detour.
~Author Unknown

Viikonloput on kirsikoita mun kakun päällä.
Maanantaisin manaan aina töissä, että seuraavana viikonloppuna mä kyllä nukun kaikki univelat pois, mutta jo torstai-iltana oon niin täpinöissäni tulevasta viikonlopusta, että väsymyskin unohtuu!

Tämä viikonloppu alkoi sillä, että perjantaina kävin tonkimassa alennusmyynnistä kasan erilaisia pyjamavaatteita, jei!
Löysinkin vielä niin uskomattoman ihania kappaleita, että hyvä jos huomenna saan puettua töihin päälle jotain muuta..

Innostuin ehkä himppasen liikaa, koska tulin ostaneeksi kolmet flanellihousut myös broideille (mukaan olis tarttunut varmaan kymmenet, mutta onnistuin sentään vähän hillitsemään itseäni..) sekä pienen dinopyjaman kummin kullanmurulle.
Dinoasussa on vielä vähän kasvunvaraa, joten kummipoika tullee saamaan sen juhannuslahjaksi tai synttärilahjaksi, katsellaan miten söppänä kasvaa ja miten kumppari malttaa odottaa pyjaman kanssa! ;)

Pyjamafiilistelyjen jälkeen jäin odottamaan että kaverini saapuisi viettämään iltaa alle vuoden ikäisen tyttärensä kanssa.
Siinä sitten syötiin salaattia (johon tuli ihan kaikkea mahdollista) sekä patonkia, jälkkäriksi karkkeja ja vielä suolatikkuja. Kyytipoikana limpparia.

Ilta venähti pitkäksi, joten kaveri ja vauva jäivät sitten yöksi, joka mahdollisti meidän "vanhempien leidien" valvomisen aamuyöhön saakka keskustellen muunmuassa kaason tehtävistä (kaveri ekaa kertaa kaasona ens kesänä) ja lapsista sekä tietysti miehistä.Eipä sitä joka lauantai tuu herättyä vauvan ääntelyyn, mutta mikäs siinä, kun oli niin kaunis auringonpaistekin!

Lauantaina viimeistelin enkelikakun, josta laitan varmaankin lisää juttua joskus myöhemmin, kun saan analysoitua mitä tein oikein ja mitä en.
Maku kakussa oli maittava, mutta pieniä kuoppia sattui matkaan. It happens!
Illaksi mentiin käymään erään tuttavan luona ja hemmetti että oli hauska ilta!
Vuosiin ei oltu nähty, mutta ei se menoa haitannut! Naurettiin monta kertaa ihan vatsa kippurassa, mahtavaa!

Tänään heräsin puolen päivän aikoihin hyvin levätyn yön jälkeen. Ohjelmassa ei ole koko päiväksi mitään muuta kuin pyykinpesua, leffan katselua ja ruoanlaittoa.
Olin varannut kunnon mättöevästä; pekoniin käärittyjä nakkeja ja ranskalaisia.
Silmiin osui viikolla ohje itsetehtyihin ranskalaisiin, jotka eivät vaatineet öljyssä paistamista. Pakkohan niitä oli kokeilla!
Pesin ja kuorin perunat, leikkasin tikuiksi, jota kuinkin saman kokoisiksi, kuin ne joita saat hampurilaisravintoloista.
Sekoitin niiden joukkoon öljyä ja suolaa, paistoin 200 asteessa puolisen tuntia.
Melkein kuin pakasteranet pussista, mutta maistui oikeasti perunalta, eikä sisältänyt varmasti mitään ylimääräistä, nättiä!

Koska tulin lämmittäneeksi uunin, niin pitihän se hyödyntää leipomalla jotain hyvää. Kaapissa pyöri suklaan jämiä ja mantelirouhetta, joten meikäflikka tekaisi brownieta!
Tulipa taivaallista! Kaveriksi vähän ranskankermakuorrutetta, jota jäi yli enkelikakusta, sekä mansikkapyreetä.
Oli suu aika messingillä, kuulkaas! ;)

Nyt onkin hyvää aikaa kirjoitella ja miettiä jo tulevaa viikonloppua, kun on masu täynnä herkkuja ja pyykitkin kaikki kuivumassa.
Voin paljastaa tulevasta sunnuntaista sen verran, että tässä taloudessa on tiedossa Sunday Roast Dinner ja pääraaka-aineena kokonainen kalkkuna!

Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille!
Naamiaishahmoehdotuksia otetaan edelleen mielellään vastaan!

Rakkaudella,
KIKU

p.s. Muistatteko viime lokakuulta mun postaaman kuvan, jossa oli mun "yrttimaa"?

Siinähän oli kuutta eri lajia, joista kaikki olivat lähteneet kasvamaan melkoisen hyvin.

Mikään ei kasvanut loppujen lopuksi kymmentä senttiä pidemmäksi näin talviaikana ja lähes kaikki ottivat ja kuolivat, mutta sitruunamelissa sinnittelee edelleen, wuhuu! Kohtahan se alkaa saamaan kevätauringosta voimaa, joten ehkä tästä vielä hyvä tulee! :D