Kokeellinen keittiö munan kimpussa

Ystäväni kanssa on kokeiltu puuhastella bambuhöyryttimellä sekä tehty pastaa, nyt päätettiin taklata eräs perusainesosa, nimittäin kananmuna.
Kaikki osaa paistaa munan ja keittää munan, mutta mitenkäs luonnistuu esimerkiksi uppomuna?
Jälkiruoan kanssa päätettiin heti, että kokeillaan tehdä jotain, missä yleensä aina käytetään munaa, mutta me tehdään se ilman. Tietysti me siis tehtiin ihmemarenkia!
Muuten listalle valikoitui salade lyonnaise ja frittata.

Munaton marenki, eli ihmemarenki oli taannoin yksi blogimaailman kohutuimmista jutuista, mutta melko nopeasti sekin pöly laskeutui. Keksintöhän ei liene suomalainen juttu, vaan rapakon takaa tullut, mutta yllättävän nopeasti se kuitenkin löysi tiensä myös meidän sosiaaliseen mediaamme, toki juttu hs.fi -sivujen blogissa avitti asiaa!
Yksinkertaisuudessaan ihmemarenki tehdään vatkaamalla kikherneiden säilykeliemi, sokeri ja sitruunamehu kovaksi vaahdoksi. Kikherneistä on liennut liemeen valkuaisaineita ja tärkkelystä, jotka mahdollistavat koko asian. Siis puhdasta kemiaa!
Olin suuri epäilijä, skeptikkojen skeptikko. Miten siitä liemestä muka voisi tulla mitään, mikä olisi edes lähelläkään marenkia, joka on mun top-3 jälkkäreissä!?
Niin vain oli myönnettävä, että joku keittiökemisti on kyllä tehnyt hyvää työtä! Hesarin sivuilta löytynyt ohje toimi täydellisesti.
Täytteeksi laitoimme kermavaahtoa vaniljalla maustettuna sekä appelsiineja, jotka on nyt aivan parhaimmillaan.

Ei kaikista ekologisin vaihtoehto tehdä kaukana tuotetuista kikherneistä marenkia, mutta hauska kokeilu! Tiedänpähän kuitenkin myös, että seuraavan kerran kun teen hummusta, niin en heitä säilykelientä pois.

Ranskalainen salade lyonnaise oli alkuruokahaasteemme, tai haaste se olisi ollut, jos emme olisi uppomunan kohdalla kiertäneet hieman sieltä aidan matalammasta päästä.
Uppomunat vaativat nimittäin taitoa, tuuria ja kokemustakin jo sen verran, että ei ihan kaikilta eikä myöskään ihan aina se suju.
Onneksi rakas pörröpäämme Jamie Oliver on tarjonnut tähänkin pienen niksin!
Uppomunan voit nimittäin keittää kelmuun käärittynä, näin se ei pääse hajoamaan ja karkaamaan kattilassa!

Munan kaveriksi kelmuun meni ruohosipulisilppua, suolaa ja pippuria. Keitimme 5 minuttia, koska emme halunneet liian löysää munaa. Salaattiin tuli friseesalaattia, pekonia ja sinappinen vinegretti. Kikherneitä laitettiin bonarina, koska niitä sattuneesta syystä oli.
Ohjeessa pekoni keitettiin paistokasarissa ennen paistamista, mitä hieman oudoksuimme, mutta sanottakoon, että yhtä tasalaatuisen hyvää pekonia ei oltu ennen syöty! Worth every minute!

Pääruokana oli frittata, eli italialainen uunimunakas.
Rehellisesti sanottuna se ei maistunut niinkään munakkaalta, vaan piirakalta ilman pohjaa.
Maistui kuitenkin hyvältä!
Pohjalla tomaattia, paprikaa, sipulia, valkosipulia ja yllätys, yllätys; kikherneitä.

Munavoittoinen päivämme oli onnistunut ja oli hauska kokeilla jälleen uusia juttuja, etunenässä tietenkin marenkinen keittiökemia.
Seuraavasta kerrastakin oli tietysti jo puhetta ja kesän lähestyessä päätettiin seuraavan aiheen olevan "koko menu grillistä". Taustatyötä on alettava tekemään ja inspiraatiota hakemaan, sillä aihe on jälleen laaja ja monipuolinen.

Tiimi onneksi toimii hyvin, joten voi olla luottavaisin mielin, kyllä kaikki hoituu!

Rakkaudella,

KIKU